Kuulostaa mielenkiintoiselta, samanlaisia testejä asiasta sun toisesta tehnyt itsekin aikoinani.
Kannattanee muistaa, ettei mikään ole ikuista. Tarkoitan sitä, että jossakin vaiheessa mitä todennäköisimmin tulee "repsahdus". Mitä sitten, jos niin käy?
Toinen juttu on, että kannattaa huomata muutoksen laajuus. Olet tekemässä todella laajaa muutosta elämääsi, joten on hyvin todennäköistä, ettei se onnistu kädenkäänteessä. Asiaa voisi yrittää muuttaa pitkällä aikajänteellä, koska luulen, ettei nopeasti tehty muutos ei kestä. Liikaa yrittämällä uuvuttaa itsensä, ja lopulta luovuttaa. Kannattaa siis varautua pidempään tutkimusmatkaan kuin hanhen seljässä tehty pikarykäisy. Aiheen tiimoilta ovat portit auki vaikka minne, joita joudut joka tapauksessa koputtelemaan reissun aikana.
Tuntuu, että omalla kohdallani on vaadittu monta "repsahdusta", jotta nykyinen kurssi on löytynyt. Ja edelleen kurssi hukkuu välillä, mutta se palautuu jonkin ajan kuluttua kohdilleen. Tuntuu, että asioita pitää puida uudestaan ja uudestaan, ja pikku hiljaa ymmärtää ja alkaa muistamaan mihin mikin polku vie.
Esimerkiksi jos käydään keskustelua kissan korvatulehduksesta, ja joku tulee sinne kyseenalaistamaan koko lemmikkien tarpeellisuuden, debatoimaan koirien ylivertaisuudesta suhteessa kissoihin ja valittamaan omaa korvakutinaansa, koen hienoista ärsytystä vaikkei alkuperäinen aihe koskettaisi minua millään tavalla. Itse teen sitä kuitenkin varmaan useammin kuin kukaan missään, ja minun tekemänäni se on moninkertaisesti ärsyttävämpää.
...
On helpompi poistaa päivitykset kuin diilata itsensä kanssa ja hyväksyä oma jorinoitsijuutensa.
Eli myös muut jorisevat, mutta sinun jorinasi on siis ärsyttävämpää kuin muiden. Onko asia aina näin? Mistä tiedät, että asia on tällä tavoin? Mistä tiedät, ettei oma jorinasi ole miellyttävämpää kuin muiden? Mistä tiedät, että oma jorinasi on ärsyttävää?
