Ite poltin noin kymmenen vuotta ja voin vain jakaa vaan oman kokemukseni tupakoinnin lopettamisesta. Jokainen on kumminkin yksilö ja jokaisen syy tupakoida, elinympäristö, motivaatio yms. seikat vaikuttavat varmasti paljon siihen, mikä tapa on parhain lopettaa.
Omalla kohdalla en välittänyt aluksi edes lääkäreiden kehotuksista lopettaa tupakanpotto, vaikka se selkeästi laitto sydämen koville. Lopulta en kumminkaan voinut välttyä oudoilta tuntemuksilta rinnassa saatika hengenahdistukselta. En jaksanut nousta ees kerrostalon neljänteen kerrokseen saatika nousta pientä ylämäkeä tuntematta kuinka sydän takoo tuhatta ja sataa. Juoksemisesta puhumattakaan. Hengittäminen alko tuntua liian raskaalta. Aloin ajatella miten hävytöntä se olikaan, ei ihmisen kuulu olla niin huonossa kunnossa varsinkaan näin nuorena. Kun aloin pikkuhiljaa huomaamaan ja hyväksymään sen, miten tupakointi vaikutti kehooni, niin siitä seurasi tosi voimakas ahdistus, koska jatkoin silti jostain syystä polttamista. Ajatus velloi kumminkin alitajunnassa. En enää jotenkin osannut polttaa huoletta, olin kai vuosien aikana oppinut arvostamaan itseäni, kehoani ja terveyttäni. Aloin liittämään siihen ahistavia mielikuvia, syöpää yms. ikävää. Aloin kyseenalaistamaan kaikki aikaisemmat tupakointiin liittyvät ajatukseni. Lopulta tajusin että pakko edes yrittää, muuten vaan junnaan paikallani ja ajatukset looppaa kehää.
Ekat yritykset oli vaan sarja epäonnistuneita lupauksia. En ollu henkisesti tarpeeks valmistatunu ja kaikki mun ympärillä tupakoi. Onnistuin aluksi olemaan ehkä hyvällä tuurilla päivän polttamatta. Poltin yleensä noin 1-2 savuketta per päivä. Sekin oli hyvä saavutus siihen aikaan. Sitten pikkuhiljaa sain venytettyä savuttomia päiviä aina päivän parin verran pidemmiksi. Välissä tietenkin aina retkahdin ja poltin entiseen malliin. Sit taas uusi ryhtiliike ja 4 päivää ilman. Ihan hullua venkslausta. Kokeilin nikotiinipurukumia, mut ei siitä ollu pidemmän päälle hyötyä. Sit taisin yhessä vaiheessa polttaa montakin kuukautta ees yrittämättä lopettaa, kunnes se tunne että olis oikeesti parasta lopettaa vaan vahvistui ja ahistus kävi sietämättömäks. Sit aloin ottaa tavotteeks pitempiä jaksoja. Päätin et yritän olla kaks viikkoa polttamatta. Merkkasin aina vihkoon ylös kauan oon ollu ilman ja jos poltin, niin montako savuketta poltin. Tää autto mua ainakin hahmottamaan hyvin ja miettimään, että sytyttääkö rööki vaiko eikö. Aluks kaks viikkoo tuntu sietämättömän pitkältä ajalta, ja yleensä hermot petti viidennen päivän kohdalla. Yritin varmaan 500 kertaa olla kaks viikkoo ilman. Aina mä retkahdin ja jouduin alottamaan alusta. Mut pikkuhiljaa mun kroppa tottu savuttomuuteen ja pienistäkin onnistuneista jaksoista tuli niin hyvä fiilis, että se motivoi jatkamaan. Olo oli niin fressi ja raikas ja ihana. Terve. Hengitys helpottui. Sain mielenrauhan. Ei enää myrkkyjä. Ei enää tarvinnu stressata tupakoinnista ja sen vaikutuksista muhun. Aina kun lipsuin niin ahistus ja stressi palas, ja mielialakin laski, tunsin itseni epäonnistuneeksi. Lopulta aloin myös välttämään alkoholia, koska huomasin että alkoholi + minä - rööki = mahdoton yhtälö. Vähensin dokaamista. Siitäkin tuli hyvä fiilis. Loppujen lopuks se hyvä fiilis mikä tulee siitä, että vähentää alkoholia ja on ilman tupakkaa oli lopulta todella palkitsevaa. Olo on vaan kokonaisvaltaisesti paljon parempi ja energisempi. Sitä ryhtyy tavottelemaan ja on valmis tekee isoja muutoksia pikkuhiljaa. Oon oppinu nauttimaan jokaisesta hetkestä ilman tupakkaa. Aluks tuntu, ettei esim. joku viinilasi oo mitään ilman tupakkaa tai ettei kesällä voi nauttia ulkona hegailusta ilman ketjupolttamista. Välilä juoksin kauppaan ja ostin askin ja poltin yhden ja heitin loput röökit morkkispässäni roskiin. Eli maksoin 5 e yhdestä savukkeesta. Tarpeeks monta kertaa ku tonki tekee nii tajuu ettei mitään järkee. Opin myös lopulta sanomaan kavereille ei kiitos, kun kysyivät mukaan tupakalle tai tarjosivat tupakkaa. Sen kun pystyy tekemään, niin tietää että on jo hyvin pitkällä, koska se on alkoholin jälkeen pahin vihollinen tässä; sosiaalisuus. Lopulta vaan se puhdas olo ja ilo onnistumisesta motivoi lopettamaan ja pysymään päätöksessä. Lopulta mun ei ees tarvinnu miettiä koko asiaa, koska olin tottunut tupakoimattomuten. Sitä vaan pikkuhiljaa liuku siihen, ettei enää polta. Ei todellakaan tapahtunu yhdessä yössä, vaati paljon aikaa ja monta yritystä. Oon nyt ollu vähän yli puol vuotta polttamatta enkä oo kertaakan katunu tätä päätöstä. Aluks annoin itelleni luvan polttaa juodessa, mutta huomasin, että siitä tulee todella huono olo niin sekin on jäänyt. Hammaslääkärissä käytyä tuli vielä lisämotivaatiota nollatoleranssiin, kun sain tietää että tiedossa olis tod. näk. parodontiitti eli hammaskudoksen kiinnityksen menetys jos sauhuttelu jatkuu. Sitähän sanotaan, että ekana tupakoinnin tuhot näkyy yleensä suussa, niin tuli vähän pysähdyttyä miettimään, etten haluu enää ikinä toiste kuulla että tupakka olis syy johonkin mun sairauteen. Välillä iskee vieläkin satunnaisesti ehkä kerran kuussa ihan hullu himo, yleensä iltaisin jos sattuu olemaan semmonen jännä villi fiilis, mutta tiedän että se menee nopeasti ohi. Muuten huomaan nykyään voivani pahoin tupakansavusta ja yritän välttää sitä parhani mukaan, koska se on oikeasti niiiiin epämiellyttävä. Toisaalta välillä jos esim. joku tuntematon tulee mun lähelle ja haistan että se on just polttanu nii tulee vähän sellanen ikävä ja nostalginen fiilis... Ristiriitaisia tuntemuksia välillä, mutta pääosin en hirveesti kuitenkaan enää kaihoile tupakan perään.
Summa summarun, tärkeintä on ettet lopeta lopettamista! Kyllä sä siinä lopulta onnistut. Hiljaa hyvä tulee. Tahdonvoimalla!
Sen lisäks, että voit miettiä kunnolla ajatuksella sitä, miten tupakka vaikuttaa sun terveyteen, niin kannattaa miettiä sitä vähän suuremmassakin mittakaavassa. Riisua ne kaikki romantisoidut mielikuvat tupakasta ja tutkia faktoja siitä, miten kieroutunut koko tupakkateollisuus oikeastaan on. Kyseessä on valtava bisnes, jossa johtajat käärii massit ihmisten terveyden kustannuksella. Nykyään tiedetään, että tupakka on myrkkyä ja että se vaikuttaa negatiivisesti ihmisten terveyteen. Tupakasta tulee ihan törkeesti turhaa muoviroskaa meriin ja muualle luonoon, sademetsiä kaadetaan tupakkateollisuuden polttopuuksi (eli samalla moni eläinkin menettää kodin), paikalliset menettävät kehitysmaissa maa-alaa tupakkaviljelmien vuoksi (eli ennestäänkin heikko mahdollisuus tuottaa tarpeeksi ruokaa pienenee), tupakan kasvattaminen vaatii mm. hyöntesmyrkkyjä ja lannotteita, jotka ovat vahingollisia ympäristölle ja vesistöille, eläimiä käytetään hyväksi tutkittaessa tupakansavun haitallisuutta (mm. pakotetaan hengittämään tupakansavua joskus jopa henkitorveen tehdyn reiän kautta, koska muutenhan koe-eläin pyrkii kaikin keinoin välttymään tupakansavulta), edistää myös ilmastonmuutosta koska sademetsät kaadetaan plus aiheuttaa ekologista epätasapainoa myös siten, että puiden puute mataloittaa vesikerroksia ja kuivattaa lähteitä ja kaivoja eli lopputuoksena on autiomaa eli monet kasvit sekä eläimet kuolleet sukupuuttoon, lisäks tupakkaviljelmien työntekijät työskentelee huonoissa oloissa ja altistuu myös myrkyille ymsymys.
Eli tupakassa on myös hyvin vahvasti kyse ympäristöasioista, eläin- ja ihmisoikeuksista sekä sun henkilökohtaisesta vapaudesta. Jokaisen päätös, mitä haluaa tukea. Jos rakastat itseäsi, luontoa, eläimiä ja muita ihmisiä, niin suosittelen stumppaamaan.
Tsemppiä!
Ps. Pahoittelut ehkä hieman sekavasta kirjoituksesta, en jaksanut miettiä jäsenteylä saatika lauserakenteita sen kummemmin, mutta toivon että pointti tuli silti selväksi.
