Euroviisut 2015 - 1

Minusta PKN:n viehätys on siinä, että ne jätkät on tosi aitoja ja vilpittömiä. Useimmat euroviisuesitykset on kylmän laskelmoituja seksiä tihkuvia jumppaesityksiä, joihin on laitettu taustalle soimaan geneeristä poppia, mutta nää pojat vaan soittaa täydestä sydämestä. Minusta noi ei kaipaa mitään ihmeellistä lavashowta.

Jos ääniä mietitään, niin PKN on jo nyt ehtinyt aiheuttaa paljon keskustelua Euroopassa. Saattaa käydä niinkuin vaaleissa 2011 persujen tapauksessa: totuttujen esitysten joukkoon tulee jotain ihan muuta, joka saa paljon protestiääniä. En ihmettelisi yhtään vaikka PKN aiheuttaisi oikean jytkyn ja voittaisi koko kisan.

Tunsin yhen keharin jätkän ja se oli täys kusipää.

Mut tunnen kehitysvammasii, jotka on ihan kivoja. Ei se vammasuus sitä kato onko kiva ihmine vai kusipää.

No Euroviisut on nykyäänkin enemmän suuri esitysshow-kilpailu, jossa pitää olla näyttelyä, valoja ja räjähteitä ja kaikenlaisia visuaalisia elementtejä. Sen takia en usko että PKN pärjäisi. Mutta koska vähemmistöehdokkaita suositaan, niin siinä PKN voisikin olla vahvoilla.

Pertti Kurikan Nimipäivän punk-musiikki on kovaa kamaa, mutta epäilen ettei punk välttämättä menesty euroviisuissa. Punk on suosittua harvempien keskuudessa ja euroviisuissa suosituin voittaa. Haluisin kovasti nähdä Pertti Kurikan nimipäivät livenä ja nimikirjoituksetkin olisi mukavat!

Aihe liippaa läheltä ja on hienoa, että tällä suht huvittavalla vedolla on saatu edesautettua vammaistenkin näkemyksiä taas. Kahden minuutin suomenkielinen punk-biisi kehitysvammaisilta on melko rohkea veto, mutta en oikein tiedä, että miten siihen sitten maailmalla suhtaudutaan. Euroviisut ilmiönä on tosin jotain sellainen sirkusjuttu mikä ei minua enää oikein jaksa kiinnostaa, hyvää musiikkia siellä ei juuri ole ollut pitkään aikaan.

Euroviisuissa ovat useimmiten menestyneet ne, jotka jo etukäteen ovat herättäneet paljon huomiota ja keskustelua tavalla tai toisella. Joitakin osanottajia ovat myös heidän yleisradioyhtiönsä markkinoineet oikein kunnolla; YLEllä ei sellaiseen ole varaa, joten siinäkin mielessä PKN:n saavuttama ennakkojulkisuus on ollut varsin tervetullutta. Ja se ennakkojulkisuushan on perustunut vain ja ainoastaan kahteen asiaan: että YLEllä on punkbiisi ja että esiintyjät ovat kehitysvammaisia.

Vaikka Euroviisuissa tosiaankin on monessa suhteessa kyse näyttävästä show'sta, niihin kuuluu myös yhtenä ihanana piirteenä suvaitsevaisuus. Yleensäkin ne ovat mielestäni hieno tapahtuma siksi, että ne yhdistävät eurooppalaisen kulttuuripiirin edes pariksi päiväksi iloisella, positiivisella tavalla ilman turhaa vastakkainasettelua, kansalliskiihkoilua ja tosikkomaisuutta.

Tahtoisin kyllä tehdä jotain, että kehitysvammaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja syrjiminen loppuisi. Sitähän on mahdotonta saada pois kokonaan, kuten myös muihin vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kohdistuvan rasismin. Mutta mitä sen vähentämiseksi oikein voisi tehdä?

Yleensä ihmiset pelkäävät sitä, mitä eivät tunne. Ja samalla he pelkäävät jotakin itsessään.

Omassa työpaikassani on nyt parin viikon ajan harjoittelussa oppimisvaikeuksista kärsivä poika. Olen hänen ohjaajansa. Todella sympaattinen, suloinen kaveri. Monet ihmiset ajattelevat, että tällaiset tehtävät kuormittavat heitä ja vievät aikaa heidän tavallisilta työtehtäviltään. Mutta minä ajattelen niin, että se aika minun työstäni, joka menee tämän pojan ohjaamiseen, niin jos pystyn edes pienen pieneltä osalta häntä auttamaan, se on iso palkinto tehdystä työstä.

punk is dead, jossain tv-ohjelmassa pintapop/iskelmäartistit esittivät versioitaan vanhoista punk-klassikoista. Ja nyt punkkia on euroviisuissa.....Tämä on siis tosi kaksipiippuinen juttu; toisaalta tykkään siitä että Suomea ihan oikeasti edustaa keharibändi ja sen musiikki on jotain, mitä viisuissa ei ole ennen kuultu; toisaalta se kuitenkin tietää, että tästä lähtien tämmöinenkin meininki on sovinnaista ja "salonkikelpoista", ainakin joltain kannalta katsoen. Olisi eri juttu, jos salongeissakin olisi kaikki hyvin, vaan kun ei ole. Aina täytyy olla vastakulttuuria, vaihtoehtokulttuuria, alakulttuuria, paitsi täydellisessä yhteiskunnassa ja sellaista ei vielä ole koskaan ollut. Paitsi Eedenin puutarhassa, jos sellainen on joskus ollut.

sellaista vastakulttuuria kuin alkuperäinen hippiliike tai punkliike ei enää pääse syntymään.

minulle tämä näyttää samalta kuin 90-luvun postmodernistien väittämä, että historia on loppu. Odotas vain, tulet yllättymään! Toivottavasti yllätys on positiivinen. 

Riippuu paljon siitä, miltä esitys näyttää lavalla.

...

Itselleni Pertti Kurikan Nimipäivien veto jäi etäiseksi, samaan tapaan kuin Lordi Suomen televisiossa ennen Euroviisuja. Ja tämä kiinnostaakin todella paljon, millainen lavashow Euroviisuissa nähdään PKN:ltä? Itselläni pää kumisee tyhjää. On vaikea keksiä, miten tähän kappaleeseen saadaan tehtyä hyvä lavashow. Itse päätyisin nopeasti ajateltuna mustavalkoisiin, vaihtuviin kuviin bändin jäsenistä heijastettuna jonnekin Euroviisulavan taakse.

Ottamatta kantaa itse biisiin, en usko Euroviisujen katsojakunnasta löytyvän erityisen paljoa punk-henkistä väkeä. Vammaisuus on ehdottomasti PKN:n juttu Euroviisuissa, mutta miten se vetoaa yleisöön? Mielestäni tätä voidaan jollain tavalla verrata Paradise Oskarin vetoon muutama vuosi sitten, jossa vedottiin planeettamme pelastamiseen.

Kummassakin on sama aihe, myötätunto. Paradise Oskarin tapauksessa myötätunto planeettamme nykytilaa kohtaan, PKN:n tapauksessa myötätunto bändin vammaisia jäseniä ja muita vammaisia kohtaan. Paradise Oskar jäi kisan hännille, joskin osansa lopputulokseen vaikutti varmasti myös huono esiintymissija. Myös Paradise Oskarin tapauksessa hänen sanomansa vetovoimaa lannistaa se, että keskimäärin ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita ympäristöaktivismista kuin aktivismista ihmisiä vastaan tai kohtaan.

PKN:n kohdalla kysymysmerkki on, miten paljon he herättävät myötätuntoa. Myötätunnon heräämiseksi tarvitaan samaistumista, ja samaistumiseen vaaditaan hieman aikaa. Ennen jokaista esitystä Euroviisuissa kuullaan noin minuutissa lyhyt selostus siitä, mikä esitys kuullaan seuraavaksi, ja jotakin yleistä tietoa esityksen taustasta. Mutta onko tämä tarpeeksi? En usko, että tämä on tarpeeksi aikaa luomaan tarpeeksi syvää myötätuntoä, joka saisi aikaan äänivyöryn.

Uskon, että pelin ratkaisee täysin se, miltä esitys näyttää televisiossa. Jos kameralle onnistutaan taltioimaan jotakin inhimillistä, tunteisin vetoavaa ja syvää myötätuntoa herättävää, homma voi toimia. Itse en tähän usko. Lyhyt biisi varmistaa sen, ettei riittävää tunnesidettä ehdi syntyä.

Vaikka onkin hauska spekuloida miten Euroviisuissa pärjätään, eipä sillä ole väliä. Olen aina iloinen, kun uskalletaan lähettää biisi, jonka kansa haluaa, oli se mikä tahansa.

En katsonut semifinaalia livenä, mutta katsoin myöhemmin PKN:n esityksen Youtubesta. Lavashow oli keskinkertainen, mutta oletin että se olisi ollut huonompi. Erillisenä esityksenä vetoa on kuitenkin vaikea arvioida, joten päätin katsoa semfinaalin viisi ensimmäistä vetoa, joista PKN oli viides.

Kappaleet ennen PKN:ää olivat mielestäni Euroviisujen keskitasoon nähden aivan timantteja. Itselleni kolmantena esiintynyt Belgia kolahti lujaa. Mikä biisi ja lavashow, vau! Laulajan energia näkyy ja tuntuu luissa ja ytimissä, visuaalinen ilme on miellyttävä ja lavan suunnittelua hyödyntävä, koreografia on mietitty loppuun asti. Jopa mikrofonit näyttävät luontevilta koreografian osilta. Kaikki loksahtaa kohdalleen, kokonaisuus jossa kaikki palat sopivat yhteen ja voimistavat toisiaan. Tässä on mielestäni yksi ehdottomasti Euroviisuhistorian parhaista esityksistä.

Neljäntenä olleen Alankomaiden biisin kohdalla havahdun toiveeseen, toivon kuulevan Belgian biisin uudestaan. Kuitenkin kappaleen edetessä Alankomaiden veto viritti mieleni toisenlaiseen, hieman tunteikkaiseen ja herkkään mielentilaan. Seuraavaksi kuvaan astui Suomen postikortti, jossa musiikkina oli hyväntuulista, kevyttä, klassista musiikkia. Edellä olleen Alankomaiden vetoon tämä yhdistyi mielessäni siihen, että kohta kuultaisiin jotakin herkkää, Suomen postikorttikin oli tunnelmaltaan hyvätunnelmainen ja seesteinen, jossa PKN:läiset lepposesti elehtivät ja nauravat. Eri maiden selostajat ovat postikortin aikana luultavasti kertoneet jotakin bändistä, ja maininneet heidän vammaisuudestaan. Vaikka myös punk todennäköisesti ollaan myös mainittu, en usko että pelkkä punk sanana pystyy muuttamaan sitä tunnelmaa, joka PKN:lle on pedattu. Odotukset ovat korkealla, aiemmat esitykset olivat hurjan vahvoja.

Postikortti loppuu ja valot sammuvat. Rumpali nakuttaa muutaman kerran tahtia kapuloillaan, valot syttyvät, meno alkaa. Tunteeni menevät solmuun, sillä odotin kuulevani jotakin herkkää. PKN pauhaa lavalla, ja olen edelleen hämilläni, vaikka tiesin mitä odottaa. Esiintyjät eivät vangitse huomiotani, yhteyttä heihin ei synny. En tiedä mihin katsoa ja mitä pitäisi tehdä. Biisi loppuu, ja olen edelleen vähän hämilläni mitä tapahtui.

Tunnelataukseni ennen esitystä törmäsi seinään, eikä ehtinyt palautua shokistaan ennen biisin loppua. Alankomaiden biisi onnistui siirtämään ajatukseni pois Belgian vedosta, riittävän pituuden avulla. PKN:n veto loppu olosuhteisiin nähden aivan liian aikaisin, jotta sillä olisi ollut mahdollisuutta kääntää shokkini edukseen. Ja vaikka heillä olisikin ollut aikaa tähän, PKN paini silti aivan eri sarjassa kuin missä edelliset esiintyjät. Lavashow, koreografia ja biisi eivät edustaneet millään osa-alueella Euroviisujen parhaimmistoa.