artisti taas Bob Dylan.
Sen verran tiedän taustoja, että Dylan ei missään vaiheessa pitänyt itseään hippinä, vaikka hippisukupolvi pitikin Dylania melkoisena idolinaan. Päinvastoin Dylanin voi ymmärtää olleen jonkinlainen "antihippi": kun hippikansa seurasi häntä johonkin suuntaan, hän pakeni ihan toiseen suuntaan. Ei liene sattumaa, että vuoden 1969 suuret festivaalit tunnetaan Woodstockina – vaikka järjestettiinkin Bethelissä – koska Dylanhan asui Woodstockissa. Itse festivaaleilla hän ei ollut eivätkä ne häntä tuntuneet kiinnostavan. Dylan viihtyi niihin aikoihin kantrimuusikoiden kanssa Nashvillessä – ja kas, ei mennyt aikaakaan, kun esimerkiksi tuo mainittu Grateful Dead muutti musiikkityylinsä perässä kantrirockiksi...
Aiemmin tässä ketjussa mainittu Patti Smith taas kuuluu siihen kauteen, kun New Yorkin underground-scene alkoi liukua kohti punkkia ja uutta aaltoa. Patti Smithin ensimmäisellä levyllä on selviä Velvet Underground -vaikutteita, mutta VU:lla ei puolestaan ole hippimusiikista ja -aatteesta sen enempää kuin vaikutteita. Eri juttu.
