En tarkoita, että olisin ryhtymässä RobinHuudin seuraajaksi tai liittymässä uuteen maailmanjärjestykseen. Periaatteessa kuitenkin kannatan omakohtaista kapinaa Babylonia vastaan ja siitähän tässä on ensi tilassa kysymys.
Ihmisen täytyy saada etsiä ja kokeilla. Useimmat meistä eivät oikeasti tee niin. Monien mielestä on parempi suhtautua tähän kaikkeen niin, että ostetaan eettisiä ja ekologisia tuotteita, pyöritään samanmielisten keskuudessa ja parannetaan maailmaa keskustelutasolla. Rainbow Gathering on "sallittu karnevaali", muuten ollaan korrektisti. Tällaiseen normimalliin ei sovellu se kirkkonummelainen äijä (en muista/löydä nimeä), joka on asustellut vuositolkulla metsissä. Hankaluuksia riittäisi myös Ior Bockilla.
Mitä RobinHuudin tarinaa vilkuilin, ymmärsin että hän on ajautunut kierteeseen, jonka säännöllisenä toisena osapuolena on ollut yhteiskunnan viranomainen. En väitä, että RH on toiminut järkevästi ja täydellistä harkintakykyä osoittaen. Mutta hän on reagoinut ymmärrettävästi. Kun tuntee itsensä ajojahdin kohteeksi, alkaa nähdä ympäristössään jahtilogiikkaa ja käyttäytyä kuin saaliseläin. Päivällä saalistajien luonteenomaisena liikkuma-aikana on hyvä kätkeytyä metsiin ja yöksi palata omaan luolaansa. Mutta koska luola on jo löydetty, on paikallaan totuttautua elämään 24 tuntia sieltä poissa. Muuten tämä olisi pelkkää epätoivoa, mutta RH:n ajatuksessa on myös toivoa: ajojahti ei olekaan pakottava syy, vaan tilaisuus.
Asuessani vielä Oulussa tykkäsin kulkea koiranulkoiluttajien polkuja (samoin Tampereella), ja yksi niistä johti metsään, jossa vastaan tuli yllättäviä löytöjä. Hurjin niistä oli jostain telttakankaan tapaisesta, lainapeitteestä, eristeenpaloista ym. kasattu suoja, joka oli nyt jo puoliksi riekaleina, mutta jossa näytti ihan oikeasti asutun. Lähistöllä oli myös yksinäinen ulkohuussin näköinen tönö, jonka vieressä kuitenkin oli nimikyltti sekä puutarhatuoleja ja aurinkovarjo. Löytyi myös puunrunkoihin kiinnitetty katos, jonka alla oli sohva. En voinut olla ihmettelemättä, mikä on se kansanheimo, joka istuu iltojaan tai peräti asuu tiettömässä metsässä. Okei, todennäköisin vastaus on juopot, mutta on muistettava, mitä Tim Leary heistä tuumi: keskiluokkaista tapakristittyä hävettää suunnattomasti se tieto, että alkoholisti tai piikkinarkkari on spirituaalisempi ihminen kuin hän itse.
