Ensimmäisellä Eurooppa-matkallani 1983 kävin ystäväni opastuksella Saksan ja Tanskan rajalla (Saksan puolella) olevalla Syltin niemimaalla ja sen monta, monta kilometriä pitkällä ns. nakurannalla. Se oli avoimuutta vierailijoiden kesken; pelattiin lentopalloa, juteltiin, syötiin jne. alastomina ventovieraiden kanssa. Onko se nudismia vai hippeyttä? Pitääkö ensin olla vegetaristi ja kun sitten vielä heittää vaatteensa pois, onkin jo hippi? Miksi hippiliikkeeseen liitetään usein alastomuus? Voihan olla suvaitsevainen ja vapaa, vaikkei olekaan joka paikassa alasti, vaikkei minulla ole mitään sitä vastaan - päinvastoin.
Kiitos haasteesta, Pekka-poikaMIES!
En tiedä, miten hippeys tulisi määritellä... Ehkä sen tulee muuttua aikojen kuluessa ja ehkä tärkeää ei ole tarkka määritelmä... Kyllä varmaan kuitenkin kauheista asioista, kuten tuotantoeläinten hyväksikäytöstä, tulisi yrittää pysyä ainakin suunnilleen erossa ja suuntautua hyväntahtoisuuteen, riippumatta siitä, onko toisella ihmisellä vaatteet päällä vai ei... Vai onko tarkoitus olla niin suvaitsevainen, ettei hippeys merkitse konkreettisesti paljoakaan? Oleellinen kysymys. Sen sijaan en pidä tärkeimpänä asiana nykytilanteessa sitä, mitä ei-hipit ajattelevat hipeistä........... Enkä tiedä, mitä kukin ajattelee nudismilla. (Itseisarvoista alastomuutta?) Mutta pidän tärkeänä sosiaalinen alastomuus -aihetta. Ja tässä tuleekin avaus vuosia kestäneeseen ajattelutapaani.
Sosiaalinen alastomuus jossain porukassa on juuri sitä, mitä siitä yhdessä luodaan. Yhteisenergia varmasti kaikkiin vaikuttaa. Ja lisäksi on yksilöllisyyksiä, joita jonkin verran tietysti suvaitaan.
Sosiaalinen alastomuus voi olla ensisijaisesti esimerkiksi neutraalia ja käytännöllistä tai suuntautumista tavalliseen rentoutumiseen ja huvittumiseen. Kyllä alastomanakin voi teeskennellä ja pitää yllä psyykkisiä muureja... Ja voi olla niinkin, että osa porukasta ei ilmennä selkeästi, mitä alastomuudesta ajattelee ja osa pitää sitä hyvää yhteisyyttä lisäävänä luontevana asiana... mikä ei välttämättä tuota ristiriitoja, jos taitavasti asiat järjestetään eli ei olla aina fyysisesti samassa paikassa...
TOIVEITA
En tiedä, innostunko, jos minulle ilmaistaan vain, että jossain minulle aatteellisesti sopivassa tilaisuudessa ja porukassa ollaan alasti avoimesti. Vähän enemmän piirteitä toivoisin toteutuvan.
Mieluiten olisin sellaisissa porukoissa, joissa olisi yhteisesti kaikkien jakama, vapaa ja harmoninen olemisen ja elämisen tyyli, muun ohessa suhtautuminen alastomuuteen.
Ihmisillä olisi jo lähtökohtana vähintään suuntautuminen kohtuullisuuteen ja itsensä rakastamiseen kaikessa ja siten lempeä suhtautuminen muihin... Vasta sitten sosiaalisesta alastomuudesta voi tulla jotain merkittävää hyvää niin että siitä kannattaa keskustellakin.
Se olisi ainakin
- kohtuullista paremman elämän luomista, eli tasavertaisuutta, tavallista enemmän kaavattomuutta. Kaikilla olisi luottamus, ettei kenenkään alastomuus ole kenellekään huvittumisen tai seksualisoimisen aihe. Toisaalta, ei toisessakaan ääripäässä mieltä ole. Eli että alasti ollaan tai koetetaan olla kuten vaatteet päällä. - Jos ihminen ei tunnista alastomuuden vaikutuksesta kehosuhteensa paljon kohenevan, tunnista yhteyttään kehollaan luontoon, tunnista ja halua avoimesti tunneälykkäästi jakaa tunteitaan... vaan edellyttää saavansa korostuneesti kunnioitusta ja etäisyyttä... mitä mieltä sosiaalisuudessa silloin on? Joillakin ihmisillä on arvokkuuden korostamista, älyköimistä tai henkisiä puhelemisia ikään kuin pakonomaisena seksuaalisuuden torjuntana... Sen sijaan että voisi vain Olla, jolloin rauhaa, irtipäästäneisyyttä ja vähän rajattomuuden ja luovuuden energiaa tulisi itsestään... Tulisi koko kehon maadoittunut harmonia... Vaan joillakin ihmisillä myös alasti äänensävy ja kehonkieli ei muutu verrattuna vaatteissa olemiseen ja ihminen on kuin elävä pää, josta muu keho riippuu...
- lisäksi alastomuus ei olisi kenellekään itseisarvo, vaan tietysti olisi vapaus olla vaatteissa, vaikka muut eivät olisi, mutta kukaan ei olisi niin pelon, muurin takana piilottelun tai jonkin muun sellaisen vuoksi... Alastomuus olisi yksi väline yhteisiin päämääriin etenemisessä. - Yksi niistä olisi toisten ihmisten hyvä Kohtaaminen... Alastomuuden kauneus nähtäisiin siinä, miten hyvin toisen ihmisen vartalo ja kokonaiskäyttäytyminen kuvastaa elämän ihmeellisyyttä... tai ainakin hänen luonnettaan (yleensä mielestäni paremmin kuin vaatteet), ainutlaatuisuuttaan ja elämänvoimaisuuttaan... miten hienoa noihin liittyen se oivallus onkaan, ettei toinen ihminen voisi olla nykyluonteellaan minkään muun näköinen...
- mihinkään chakraan liittyvä asia ei olisi ylikorostunut (pikemminkin suurissa ryhmissä puhuminen voisi olla alikorostunut, koska muuten sanoja tulee niin paljon)
Laajentumisen energioissa,
Seppo
