Asuntoja - 1

Sunnuntain lehdistä löytyy "herkut"---> suoraan välittäjien sivuille. Kahlattavaa löytyy.

Mombie, luultavasti nyt kun apinan raivolla etsit ja on PAKKO päästä muualle, et löydä etsimääsi. Mielentila on tietynlainen ja se pakko sumentaa ajattelun. Sitä on vähän niin kuin itse itsensä tiellä. Sitten kun annat itsesi päästää asiasta irti, se tuleekin sinun luo.  En ajatellut lannistaa, en ollenkaan, puhun vain siitä kokemuksesta mikä itsellä on vastaavasta asiasta.

Siispä: tyyneyttä, päättäväisyyttä, paljon hyviä ajatuksia sinne 

Vilkuilet vaikka sen sunnuntain lehden läpi, ja keskustassa käydessäs tsiigaat asunnonvälittäjien ikkunat. Mee vaan sellaisiin esittelyihin, jotka sua oikeesti kiinnostaa. Komppaan v-i-p:tä tossa, älä ressaa niin se asunto löytyy kuin itsestään.

No sit vilkuilet sitä nettiä..mutta vaan joka toinen päivä.

Ai, joku muukin on katselemassa itselleen uutta asuntoa. Minulla kyse on tietysti vuokra-sellaisesta, en voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevani asunnonomistaja, saati että sellaiseen olisi rahnaa. Joka toinen päivä olen ottanut tavakseni katsoa parit tietyt nettipaikat. Asunnonetsintää hiukan vaikeuttaa se, etten oikein tiedä, minnepäin haluaisin muuttaa...

Mun on PAKKO muuttaa pois. Pakko päästä pois exän läheltä. Se myrkyttää mun elämää edelleen.

Yhtyisin v-i-p:n ja guaarwan näkemykseen sillä lisäyksellä, että minusta sellaista sanaa kuin pakko ei tarvitse olla olemassakaan. Samaan sarjaan voi sijoittaa myös täytyä-verbin. Minäkin olen turhan taipuvainen sellaiseen epätoivo-meininkiin, että nyt apinan raivolla jokin tapahtumaan tai sitten vaikka kuollaan. Hyvää ei kyseisestä käyttäytymisestä ole seurannut.

Itsekin kyllä muutin aikanani pääasiassa päästäkseni pois muutaman tietyn ihmisen vaikutuspiiristä. Muuton suunnittelun alkamisesta lopulliseen muuttopäivään vierähti puolitoista vuotta. Sinä aikana kyllä asettui kohdilleen sekin, mihinpäin maata olin muuttamassa. Ymmärrän, että sinun tilanteesi M on kestämättömämpi. Mutta toisaalta, miksei pakonomaisen asunnonhakuvimman sijaan voisi antaa tilaa pohdinnalle, miten tähän tilanteeseen on päädytty ja mikä olisi oikeasti hyvä tie ulos.

Minulla kyse on tietysti vuokra-sellaisesta, en voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevani asunnonomistaja, saati että sellaiseen olisi rahnaa.

Samis! Mä en edes haluaisi omistaa mitään asuntoa. Mulle se olis kuin pallo jalassa. Mulla on kauhean vahva vapaudenkaipuu ja liika omistaminen tuntuisi rajoitteena. En kestäisi sitä.

Mulle sillä ei oikeastaan ole tällä hetkellä väliä että onko kämppäni oma vai vuokrattu. Voisin kyllä omistaakin asunnon mutta siihen liittyy iso mutta. Mutta on se, että pitäisi olla rahaa ostaa asunto ja sitä saisin vain pankkilainalla (jos silläkään). Lainan ottaminen tässä on se juttu, minkä takia en lähde asuntokaupoille. Sen kokisin palloksi jalassa.