Austronautit kertovat, että avaruuskävelyiden jälkeen ilmalukossa saattaa pystyä haistamaan miltä avaruus tuoksuu. "Avaruudessa ei ole ilmaa, eikä siellä siten ole tuoksujakaan, joten ajatus avaruuden hajuista on sinällään absurdi, mutta silti aseman sisäilmassa on aina avaruuskävelyn jälkeen omalaatuinen, selvästi erilainen tuoksu, joten kutsun sitä avaruuden tuoksuksi", kertoi kanadalais austronautti Bob Thirsk keväällä 2010 puolivuotisen lentonsa jälkeen.
"Tuoksu on metallinen, hieman samankaltainen kuin niin sanottu sähkön haju, mutta enemmän kylmä ja metallilta tuntuva."
(s.86)
Avaruuskävelyhuimauskohtaus.
Avaruudessa ja hyvin korkealla lennettäessä tuntuu siltä, että sidos maapalloon on katkennut ja olo siellä ylhäällä on rauhallista, mukavaa ja turvallista kuin kohdussa.
..avaruuskävelijä ei ehkä tahtoisikaan tulla takaisin
Avaruuskävelyihin liittyy myös psykiatrinen ilmiö, jota nimetään avaruuskävelyvertigoksi, erityisesti korkeanpaikankammoksi. Astronautti saattaa yllättäen kokea olevansa pudotusliikkeessä, kiitämässä kohti Maata hurjalla vauhdilla. Joillakin tämä kokemus on tullut täysin yllättäen ja pyytämättä: he ovat pystyneet suoriutumaan tehtävistään, mutta vaivoin ja valtavin henkisin ponnistuksin. Lisänä on vielä se hankaluus, että suunnat saattavat mennä yllättäen sekaisin: se mikä on tuntunut olevan "ylhäällä", vaihtuu yllättäen alas. Ja päinvastoin. (s.87)
Se mitä harvempi kaipaa, on painovoima, sillä 1 g:n painovoimakiihtyvyys tuntuu pitkän avaruuslennon jäkeen musertavalta. Pelkästään makaaminen tuntuu raskaalta, saati sitten lennon jälkeen aluksesta ulos kipuaminen. (s.90)
"Kun silmät ovat auki, ei ongelmia yleensä ole, mutta kun silmät sulkee, voi mennä sekaisin siitä mikä on suunta ylös ja mikä alas", selitti Mark Shuttleworth (s.90)
"Olin vähällä kaatua monta kertaa, kun suljin maahanpaluun jälkeen silmäni hetkeksi. Tuntui myös omituisia voimia. Kun esimerkiksi makasin sängyllä, tuntui välillä siltä kuin joku työntäisi ylöspäin, ja kävellessä jalkapohjat alkoivat kipunoida, kun niiden varassa ei ollut seisonut vähään aikaan. Painovoima tuntui todella oudolta!" (s.90)
..nyrkkisääntönä pidetään viikkoa sopeutumista jokaista avaruudessa vietettyä kuukautta kohden. Sopeutumisen nopeus riippuu lennon aikana tehdyistä harjoituksista.... (s.90)
Franz Viehböck: "Kun on katsonut avaruudesta alas Maahan, niin näkee asiat paljon laajemmin, enkä tarkoita vain maantieteellisesti. Näkee mitä kaikkea alhaalla tapahtuu ja kuinka pienistä syistä, valtioiden rajoja ei näy, mutta silti niistä soditaan; kaikki tämä on jotenkin vähäpätöistä. Rajat ovat keinotekoisia, sotiminen ei auta lainkaan, tajuaa, että me kaikki elämme tällä planeetalla, jonka ympärillä on hyvin ohut kerros kaasua, jota kutsumme ilmakehäksi." (s.91)
