Annan täyden hyväksyntäni kaikelle sellaiselle toiminnalle, jossa poisheitettyjä asioita otetaan uudelleen käyttöön ja niille annetaan uusi elämä. Itsekin harrastan sitä. Ruokaa en juurikaan dyykkaa, koska en tiedä hyviä paikkoja, mutta tavaraa uusiokäytän aina, kun käsiini sattuu jotain tarvitsemaani.
Äkkiseltään ajateltuna freeganismista paistaa läpi kuitenkin yksi heikkous. Se vaatii toimiakseen tämän nykyisen kertakäyttökulttuurin. Eli tavallaan freeganismi tukee nykyistä poisheittämisen meininkiä.
Pelkään, että se voi jopa lisätä sitä. Normi-ihmisten on helppo oikeuttaa tavaran ja ruoan poisheittämisensä jollakin tämänsuuntaisella ajatuksella: "Kyllähän minä voin heittää tavaraa pois ja ostaa aina uutta ja trendikkäämpää tilalle, koska joku sen poisheitetyn kuitenkin poimii uusiokäyttöön sieltä roskiksesta." Suurin osa poisheitetystä kuitenkin pysyy poisheitettynä ja päätyy kaatopaikan syvyyksiin.
Mielestäni pitäisi pikemminkin perehtyä niihin ajatusmalleihin, jotka saavat ihmisen heittämään käyttökelpoista tavaraa tai ruokaa pois ja kehittää ratkaisuja niiden ajatusmallien korjaamiseksi. Ennaltaehkäisyä siis. Freeganismi on pikemminkin tekohengitystä, kun mummo on jo pudonnut ikkunasta.