Iso, paha, Facebook - 4

Kaikilla se ei sitten näemmä toimi yhtä hyvin ja leppoisasti.

Vähän omia ajatuksia tästä... Komppaan oikeastaan kaikkea mitä jo tähän topiciin on kirjoitettu.
Itsekin olen facebookiin eksynyt. Välillä hirvittää se, että siellä useimmat (myös minä) on koko nimellään ja naamallaan. Jaellaan paljon yksityistäkin tietoa. Facebookki on valtava ja monikiemurainen yritys, tuntuu raadolliselta olla sellaisen pelinappula. Varmaan kukaan ei osaa sanoa mitä kaikkea vaikkapa jo käyttöehtojen taakse oikeasti kätkeytyy. Onko facebookkikin salaliitto joka toimii valtaapitävien 'dna-pankkina' maailman ihmisistä, jonka avulla valtaapitävät vaanivat pian ovillamme neutralisoimassa toisinajattelua.  Tältä kannalta facebook on minusta pelottava. Ylipäätään facebook tuntuu tietävän minusta oudolla tavalla vähän liikaa, päätellen esimerkiksi siitä mitä mainoksia se minulle syöttää ja ketä se ehdottaa kavereiksi.
 Mutta toisaalta, mua voidaan vakoilla ja vakoillaan varmaan lukuisilla kiikareilla livenäkin ja jos joku haluaa mulle pahaa niin se luultavasti yrittää tehdä sen ilman facebookiakin... Kannatan lopulta avoimuutta. Siispä kirjoittelen toisinajatteleviakin tilapäivityksiä julkisesti varmaan edelleen omalla nimelläni. Minusta on ihan mukavaa, jos saan edes yhden 'kaverin' vähän ajattelemaan. 
Kaverilistallani olevista suurin osa ei juuri pidä mitään yhteyttä. Sikäli naurettavaa. Kannatan myös live-elämää enemmän kuin nettisosiaalisuutta. Valitettavasti kuulun ujoihin ihmisiin, joille netti on ollut suorastaan ainoa mahdollisuus. Netti voi olla myös pelastus jos hyvä tuuri käy.
En tiedä onko facebook mennyt 'eteenpäin', mutta irc-galleria on mennyt mielestäni tosi alas = fiksummat ulossavustuu sieltä  No, yhteenvetona; nettiyhteisöt on osin hyödyllisiä ja mullistavia

Hyvänä puolena vielä se, etten kaipaa ketään menneisyyteni kaveria, kaikkien kivojen kanssa olen muutenkin tekemisissä. Tosin olenpa vielä sen verran nuorikin että eihän ne kaverit ole mihinkään ehtineet kadota. Ehkä mäkin sitten "vanhana" facebookaudun.

Älä pelkää moista. Olen yli 35 enkä vieläkään kaipaa kouluajan "kavereita", lukuun ottamatta paria joihin saan tarvittaessa yhteyden. FB:ssä piipahdin noin vuoden päivät, puolet ajasta harkitsin poistumista niistä maisemista ja lopulta poistuin.

Onko facebookkikin salaliitto joka toimii valtaapitävien 'dna-pankkina' maailman ihmisistä, jonka avulla valtaapitävät vaanivat pian ovillamme neutralisoimassa toisinajattelua.

On.

Facebookista tuntuu tulleen välttämätön paha, josta ei voi enää oikein päästä erilleen, koska sitä kautta saa yhteyden joihinkin ihmisiin, joihin muuten ei saisi. Ja toinen juttu on, että siellä monesti ilmoitetaan tapahtumista, ja mikä huolestuttavinta, tietoa ei välttämättä löydy mistään muualta kuin sieltä.

Facebook ei ole mielestäni tosiaankaan paha, mutta joitakin ongelmia siihen liittyy. Silti en puolestani allekirjoita paljoakaan tämän keskustelun jutuista...

Olen facebookissa paljon päivittäin, mutta en kuitenkaan sanoisi sen tulleen kaverien tapaamisen tilalle. Monet puhuvat siitä, että ennen tavattiin ystäviä kahviloissa, nykyään tavataan facebookissa. Ei se ainakaan minulla ole niin, eikä monella muullakaan. Niitä ystäviä joita ennenkin tapasi vapaa-ajallaankin, tapaa yhä. Mielestäni on surullista, että monet ajattelevat, että jollet nähnyt tiettyjä ihmisiä ennen facebookkia tai jos he eivät kuuluneet elämääsi vapaa-ajallasi, ei sinun kuuluisi myöskään olla heidän facebookystäviään. Minulla ainakin riittää tilaa monenlaisille ystäville, ja aikani vain ei riitä tapaamaan kaikkia kavereita ja tuttuja, vaikka he olisivatkin todella hienoja ihmisiä, ja on mukava lukea heistä facebookista edes jotakin ja keskustella silloin tällöin. Olen facebookissa tälläkin hetkellä, eikä tee kauheasti mieli lähteä kahvilaan.

Monet vertaavat facebookkia yhteydenpitovälineenä kännykkään. Facebookissa on kuitenkin paljon helpompi kommunikoida, ja kynnys siihen ei ole yhtä suuri. Facebookissa tavallaan vain antaa niille ihmisille joita kiinnostaa, mahdollisuuden lukea statuspäivityksesi. Itse ainakin haluan jakaa joitakin juttuja muiden kanssa, tai esim. keskustella jostakin asiasta. Ennemmin sitä laittaa facebookkiin statuspäivityksen, jossa kysyy kuka on joskus käynyt Kreikassa ja mitä on pitänyt siitä, kuin alkaa lähetellä tekstiviestejä jokaiselle. Tämä tietysti aiheuttaa myös roskapäivityksiä, mutta minä vain scrollaan yli.

Olen kuullut monista sellaisista tapahtumista facebookin kautta, joista en ole kuullut mistään muualta. Facebook myös laajentaa ainakin uutistietämystä melko tehokkaasti. Tiedän, etteivät monet ystäväni lue ollenkaan lehtiä, edes netissä, mutta nyt kun kaikki linkittävät uutisia sivuilleen, niitä tulee väkisinkin luettua.

Minäkin olen koulukiusattu, ja se päättyi vain muutama vuosi sitten. Facebookissa on hyvää juuri se, että voin kieltäytyä jokaisesta kaveripyynnöstä, tai jopa laittaa profiilini asetukset niin, ettei minua näy siellä ja vain minä voin pyytää kaveriksi.

Eri asia onkin sitten facebookin turvallisuus ja yksityisyyssuoja. Itse en luottaisi sen yksityisyyteen juurikaan, vaikka vain kaverilistallani olevat henkilöt voisivatkin nähdä päivitykseni. Se on kuitenkin netti. Tosi monet, nuoret varsinkin kuitenkin tekevät näin, mutta ehkä on ihan hyvä oppia kantapään kautta.

Olen ollut nyt kaksi viikkoa kipeänä, eikä tällä äänellä tee kauheasti mieli puhua puhelimessa, tekstailu maksaa ja melko harvalla on mese. Facebook on ollut kullan arvoinen <3

Tulipas pitkä kannustuspuhe naamakirjalle 

Naamakirjassa tuli oltua varmaan jopa 3 vuotta, aluksi myönsin positiiviseksi asiaksi sen että sain helposti yhteyden ihmisiin, joita en ollut aikoihin nähnyt. Tai sitten sovittua tapaamisia puhelimen sijasta. Ja farmvilleäkin pelailin aikani 

Kuitenkin jossain vaiheessa aloin pohtia, että se mitä olin joskus 18-vuotiaana sinne kirjoittanut  oli vielä jossain muodossa tallessa. Aloin ahdistua siitä kuinka helposti muut minusta muodostaisivat kuvan ja pahimmassa tapauksessa käyttäysivät tietoa minua vastaan. Sitten mieleen hiipi ajatus kaikista niistä kavereista, jossain vaiheessa 150 tai ylikin.. Eiväthän he todella ystäviäni ollut jokainen, tuttuja joiden asioista luin internetin välityksellä. Mieluummin kuulen ihmisiltä suoraan mitä heille kuuluu, enkä lue tietokoneen ruudulta. Poistelin joitain ihmisiä ja aloin ahdistua puolituttujen/irkkituttujen loukkaantuneista kysymyksistä "miksi poistit mut?". Miksipä olisin säilyttänytkään, sillä ei minua vieraiden ihmisten satunnaiset tilapäivitykset juuri kiinnosta. Kaikki on nykyään fb:ssä, ihmiset, tapahtumat, informaatio. Vaikka loppuaikoina päivitykseni olivat ympäripyöreitä, poistelin niin tietoja kuin kavereitanikin, alkoi mieleen turhan paljon hiipiä ajatus siitä että ne tiedot todella säilyy.

Nyt olen n. puoli vuotta elänyt ilman naamakirjaa ja hyvin on mennyt. Ne joihin haluan pitää yhteyttä, minulla on heidän yhteystietonsa ja tarvittaessa voin kysellä vaikka tapaamista En halua lukea jostain fb:stä jos ystäväni kissa on kuollut vaan mieluummin kuulen sen häneltä itseltään silloin kun aika on oikea. Tuo sosiaalinen media on mielestäni turruttanut ihmisten ajatuksia ja käy jopa ärsyttämään kuinka helpoksi se on tehty.

Kaikista eniten tässä asiassa ahdistaa se, että vaikka en ole ko verkostossa ollut nyt aikoihin, tietoni ovat siellä edelleen. Kirjaudun vain samalla tavalla kuin ennenkin, ilman mitään aktivointeja ym ja kaikki on ennallaan. Kaverit ovat samat, ulkoasu ehkä muuttunut ja ennen kaikkea, kaikki mitä olen sinne koskaan kirjoittanut, on säilynyt. On myös asioita joita ei tiedä ilman fb:tä, mutta mieluummin olen tietämättä kuin ryhtyä siihen leikkiin enää uudelleen.

Tiivistettynä se pahuus