Katsoin kuinka sukulaiseni haudattiin. Hän oli ihminen. Hän ei ollut koneistettu mies, sopiva osa sitä Babylonin koneistoa joita meidän kaikkien tulisi yhdessä palvoa. Hän oli uskova, hän uskoi johonkin. Hän uskoi siihen että oli muutakin kuin kuokka, pirtin uuni, kaupunkiin menevä maantie, sijoitusasunto, Volvo, vuokran maksaminen, kansaneläke ja hoitokoti. Kyllä, voimme sanoa ettei hän edustanut välttämättä rationalismia, vaikka kykeni siihenkin. Hänellä oli jotain todellakin suurempaa kuin tämä maailma, jota tiedemiehet koittavat kovasti ahtaa koeputkeen tai hiukkaskiihdyttimiinsä! Mutta olen samaa mieltä kuin tuo vainaja. Minäkään en usko rationalismin Jumalaan tai koneeseen, joka jokaisena aamuna kutsuu palvelevia muurahaisia. Minä en usko sen valtiaisiin, joiden naamat ovat turvonneet ja joiden sieraimet ovat tuhoutuneet liiasta kokaiinista. Minä uskon johonkin aivan muuhun, hyvät naiset ja herrat. Minun uskoni on juurikin uskoa, ei jotain loogisia olkinukkeja joita te odotatte tulitikut käsissänne minut kohdatessani!
Minä uskon ihmiseen ja maailmankaikkeuteen. Minä uskon ja tiedän että ne ovat loppujen lopuksi se ja sama. Siksi en itke kuoleman koskettaessa. Kuolemaa ei ole, on vain illuusio joka väittää meille että se tapahtuu. Ja illuusion vuoksi onnettomat uskoa vailla olevat kauhistelevat koko elämiensä ajan ja koittavat valehdella itselleen ja ryppyisille kasvoilleen että ”ei se kuolema tule, ei tule vielä!”. Ja kun se sitten tulee, kaikki romahtaa surkeasti. Silloin ei enää sillä mersulla tai Kokoomuksen äänestämisellä ole merkitystä! Hah! Minä istun rikkinäisissä vaatteissa halvan vuokrakämpän alastomalla lattialla Kontulassa ja nauran! Minä nauran koska tiedän olevani osa leikkiä, elämän kosmista leikkiä. Enkä todellakaan ota sitä vakavissani. Minä olen täällä vain vuoristorata-ajelulla, jota sanon elämäksi. Mutta innostun siitä kuin uuden lelun saanut lapsi, jokaisena päivänä!
Rakkaus! Senkin ne rationaaliset ”skeptikot” koittavat kieltää. Ihmisellä ei muka ole tunteita jotka eivät sovi kehitysoppiin ja evoluutioteorioihin. Skeptikolle rakkaus on vain aivokemiaa ja numeroita! Hänen elämänsä taitaa olla siinä kohden ohutta kuin paperi! Skeptikko koittaa suunnitella rakkauden kuin rahastosäästämisen, hän etsii itselleen rotuhygienian hengessä oivallista ja tehokasta kumppania joka panee hyvin perseelle ja minne ikinä! Skeptikko suuntaa lääkekaapille kun kokee todellista rakkautta, hän soittaa psykiatrille ja hakee reseptin rauhoittaviin. Mutta hän ei tajua sitä lentoa minkä intohimoinen rakkaus aiheuttaa! Tässä suhteessa rationalistit ovat vain joukko pelkureita, he eivät uskalla ottaa askelta ja riskejä. He haluavat varmistaa kaiken. Mutta elämän perusluonne on epävarmuus. Elämässä asioita ei voi ennustaa kuten matemaattisissa funktioissa! Elämä on mysteeri, kokemuksemme on mysteeri. Se on PYHÄÄ! PYHÄÄ! Kuuletko sinä matoaivo sen? Vai ovat koneelliset torakat syöneet jo sydämesi! Kun katson sinua, näen ihmisen joka on elävä kuollut. Zombie.
Minä katselen kuutamoa ja ulvon! Minulla ei ole tulevaisuutta, ei rahaa, ei resursseja, ei kotia, eikä edes tyylikkäitä vaatteita! Mutta minä olen onnekkain nyt! Huudan, ulvon ja tanssin! Nousen aallonharjalle, paikalle jota muttereihin suuntautunut mielesi ei koskaan tavoita! Hahahaa! Minä nauran, koska olen vapaa, minä nauran kun ruumiini tärisee intohimon voimasta. Minä kaadun polvilleni, heitän kirjasi ulos ikkunasta ja rukoilen kaikkeutta ja Jumalaa jota me kaikki loppujen lopuksi olemme! Skeptikko-rationalisti, sinä hävisit, sinä kuolit. Tämä on arkaainen uudelleensyntyminen, synnyn linnuksi ja perhoseksi, synnyn maan matoseksi, synnyn norsuksi, synnyn gorillaksi jonka peniksen sisällä on luu, synnyn vallattomaksi, synnyn anarkistiksi, synnyn taiteilijaksi, synnyn naiseksi, synnyn mieheksi, synnyn aalloksi, synnyn katulampuksi, synnyn huumeeksi, synnyn väriksi, synnyn lopulta universuminen säveleksi ja melodiaksi!
-J.R
