Aloitin alkoholinkäytön 13v. Parikymppisenä käytin melko paljon, ainakin kerran-kaksi viikossa, aika usein vahvaan humalaan asti. 30 nurkilla käyttö alkoi vähentyä, mutta jos join, vedin ns. lärvit, ehkä n. kerran kuussa-kahdessa. 4-5 vuotta sitten aloin saada tosissani tarpeeksi alkoholista ja humaltumisesta ja keräsin voimia vuoden-pari, kunnes koettuani isomman mittakaavan henkisen heräämien koin juomisen mahdottomaksi, sillä se katkaisi aina yhteyden Jumalaan minussa. En edes usko, että kukaan todella henkinen ihminen voi harrastaa humaltumista ainakaan ilman, että se vaikuttaa subjektin värähtelytaajuuteen.
Olen nyt ollut kolme vuotta absolutisti, enkä vaihtaisi takaisin mistään hinnasta. Hyväksyn maailman sellaisena kuin se on, ja jos haluan asioiden olevan paremmin, teen niille jotain, enkä pakene humalaan.
En muuten ole koskaan sietänyt humalaisia paitsi humalassa (ehkä koska isälläni on alkoholiongelma), enkä siksi käy vapaaehtoisesti missään, missä juopotellaan. Ja vaikka olenkin melko sosiaalinen , niin bileet, pikkujoulut ja muut bakkanaalit jätän suosiolla väliin.
