Lähimmäisen pyyteetön auttaminen - 1

Autetaan aina kun voidaan ottaen huomioon omat resurssit, eli ei auteta itseä autettavaksi.
Otetaan pari kuvitteellista tapausta.
1- On tapahtunut kolari tai sairauskohtaus. On kiire vaikkapa töihin, se kiire kyllä loppuu siihen. Työt kyllä kerkiää hoitaa, vain auttaminen on tärkeintä.
2-Jamppa tulee tutisten ja vapisten pyytämään krapulalääkettä ja on kiire töihin, tällainen tapaus jää kyllä sitten auttamatta.

Jos nuotio halutaan sammuttaa, se ei sammu puita lisäämällä. Tällainen toimintamalli aiheuttaa joissakintapauksissa maineen että se ja se on itsekäs kusipää, vaikka todellisuudessa se onkin lähimmäisenrakkautta. Auttaminen antaa ainakin minulle hyvänolontunnetta, auttamatta jättäminen taas kirveltää läpi koko elämän. On siis itsestään selvää että tulee autettua.

Toisaalta en voi ymmärtää joitakin ihmisiä-tahoja, jotka kerää omaa vaurautta inhimillisellä hädällä.
Syöpälasten rahankeräyksestä ei mennyt latin latia kohteeseen, vaan keräyksen alullepanijoiden omiin taskuihin.
Sotainvalidi-sotiemme veteraani järjestöillä on uskomaton omaisuus "kylpylöitä rahastoja jne", silti kerätään rahaa ja sotaveteraanit ei saa latin latia ja ovat kohta kaikki kuolleet. Kelle tämä miljoona omaisuus jää? Kun en anna näille kerääjille rahaa, olen taas kyyninen narsisti sika. Auttaminen ei siis ole niin yksiselitteistä kuin luullaan.

Juu. Avun tarvetta onkin monenlaista, totta, millon on kyseessä hyväksikäyttö millon oikea avuntarve.. omassa tilanteessani kyse on muuttamisesta arjessa pyörii pieni muksu, eihän tämä ole kun järjestely kysymys, kyl mä tähän pystyn, oikeaa asennetta peliin vaan.

En henkilökohtaisesti tunnusta kuin valtion lainsäädäntöä, omantunnon ja luonnonlakeja.
-Suomen lainsäädännössä rangaistavanatekona pidetään heitteilejättöä, eli avun antamattomuutta.
-Jos ei ihan täysin psykopaatti narsisti ole, omatunto pakoittaa auttamaan.
-Luonnonlainalaisuudet ovat joskus julmia, kuin myös empatiassaan vertaansavailla olevia.

Uskonnoista Mooseksen 10 käskyä on erinomainen ohjenuora elämälle, kuten. Kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Aika jees ohje, vai mitä? Muutoinhan uskonnonvarjolla on tehty erittäin paljon pahaa, kaikki sodatkin on syttyneet suurin piirtein uskonnollisista syistä? Seuraavaksi pieni tositarina erään uskovaisen ihmisen lähimmäisenrakkaudesta.
Jääkylmään ojaan oli sammunut paikallinen pultsari, Jeesuksen tulemista julistava paikkakuntalainen sattui tulemaan paikalle kun olin herättelemässä matkansa varrelle uupunutta vaeltajaa. Auttamisen sijaan hän rupesikin mesomaan, että mitä tuota Jeppeä autatte! Tämäkin kokemus vain vahvisti käsitystäni ns, Jumalan lähettiläistä.

Pieni pieni Piiperoinen, haluatko apua muuttoon sekä lapsesi hoidon järjestelyyn. Vai vaihdatko peräti paikkakuntaa jossa ei vielä ole sosiaalista turvaverkkoa? Pelastakaa lapset ry,n kautta voit hakea esim, viikonlopun ajaksi tuki perhettä lapsellesi. Kun olimme avopuolisoni kanssa nuorempia, näitä piiperoisia oli meillä useinkin. Eräätkin sisarukset kävivät keran kuukaudessa vuosia viikonlopuja meillä, eivät olleet kuin alussa ry,n kautta ja sen jälkeen kävivätkin ilman maksuja suoraan. Vielä parinkymmenen vuoden päästäkin nämä sisarukset käyvät meillä, ainakin Jouluaterialla. Vielä nykyisinkin käy sillointällöin pari alle 5v poijankossia yökylässä, kun vanhemmat haluaa käydä virkistäytymässä. Sijaisperheiden yhteystiedot sai ainakin ennen Pelastakaa lapset ry,stä. Täsmennän vielä, että ainakaan me ei olla tehty tätä rahasta. Ei oteta korvausta vaikka tarjotaan jos tiedetään vähävaraisiksi, itse auttamisesta tuleva hyvä mieli riittää palkkioksi.

Jokaisesta ihmisestä - psykopaatteja lukuun ottamatta - löytyy sekä itsekkyyttä että empatiaa.

Useinhan nykyajasta puhuttaessa harmitellaan ja surkutellaan sitä, kuinka vanhan hyvän ajan välittäminen, sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat joutuneet antamaan tietä egoismille, yksilöpyyteille, omanvoiton tavoittelulle ja individualismille. Tosiasiassa kuitenkin on käynyt niin, että kanssakäymisen muodot ovat vain muuttuneet: useimmat ihmiset ovat aina vain verkostoituneempia, heillä on enemmän tuttavia, kanssakäyminen ja kommunikointi on kaiken perusta niin työssä kuin kotonakin ja joudumme entistä useammin kohtamaan eri kansallisuus- ja kulttuuritaustan omaavia ihmisiä.

Onko loppujen lopuksi edes tarpeellista tietää, onko auttaminen pyyteetöntä? Pääasia, että autetaan.

Viime kädessä täysin pyyteetöntä altruismia ei edes voi olla olemassa. Evoluutio on pitänyt siitä huolen.

Altruismilta näyttävät ilmiöt palvelevat pohjimmiltaan altruistin omaa etua. Monet eläinlajit auttavat sukulaisiaan tai laumaansa, mutta lyhyellä aikavälillä altruistiselta näyttävä teko osoittautuukin tarkemmassa tarkastelussa toimijan omaa pitkän aikavälin etua palvelevaksi toiminnaksi. Tokihan esimerkiksi perhe-, rakkaus- tai ystävyyssuhteissa ihmiset auttavat toisiaan muutenkin kuin ennakoiden tekonsa vastavuoroisuutta, mutta kysehän ei olekaan siitä, että ihminen toimisi koko ajan tietoisen laskelmoivasti. Geenit ohjaavat toimintaamme tiettyyn tarkoitukseen - lajin säilymiseen - ilman, että sitä itse huomaamme.

Autan kyllä tilaisuuden tullen. Ikävä kyllä, jotkut ihmiset eivät joko halua tai osaa edes olettaa, että heitä autetaan. Useampi meistä tietänee sen tunteen, kun ojentaa kätensä vaikeasti kävelevän iäkkään naisihmisen auttamiseksi pois bussista ja tämä katsoo kiukkuisena tai vähintään pöllämystyneenä, mitä tuo hipinretku tuossa ojentelee käsivarsiaan häntä kohden?