Pikkulapsesta saakka olen elänyt hamstereiden kanssa . 9-vuotiaasta saakka on seuranani ollut oma hamsteri. Lyhyen eliniän takia, on omia hamstereita kerennyt monia kertymään. Joillekin on marras koittanut aikaisemmin kuin toisille, siitä huolimatta kaikki ovat olleet rakkaita. Tälläkin hetkellä talossa hamsterivanhus kiitettävän eliniän kanssa elelee, vaikka se ei oma olekaan, perheen yhteinen ystävä. Sitten kun joskus muutan pois, ja asiani saan kuntoon , voisin taas käydä jonkun pikkuisen hakemassa iltojani ihmetyttämään ja päiviäni piristämään. Sielunsukulaisuus hamstereihin on suuri, ja hamsteriksi on minua monesti tultu verrattuakin, joskus jopa loukkauksen muodossa, jota loukkauksena ei sitten otettu. Marsujakin on 3 kappaletta talossa tallustellut, viimeinen kuoli tietämättäni kesällä poissa ollessani. Kotiinpaluu oli surullinen siltä reissulta. Pienempänä meillä oli myös neitokakadu, isoveljeni hyvä ystävä, jota veljeni yhäkin muistelee haikeudella. Sitten ne lukuisat pienet eläimet joita vanhempani ovat meille pelastaneet, niitä hoitaneet ja osan haudanneet. Siili, lukuisat oravan poikaset. Kaikki meidän pihallemme eksyneet loukkaantuneet pikkueläimet ovat saaneet tarvittavaa hoitoa. Monilla tosin hautapaikka pihallamme suureksi surukseni.
