elä vaadi iteltäs uskoa ihmiseen? syvennä uskoa ja rakkautta omaan ihmiseen?
Suosittelen semmosen opuksen lukemista kuin Animal behaviour - John Alcock. - Evolutiivinen näkökulma on mulle tietynlainen mahdollisuus tarkastella ja pohjautua. Se on tietynlainen käsitekartta, eräs tajunta, joka voi auttaa hahmottamaan niitä ihmisenkin piirteitä arjessa, ja ehkä oman eläimensä joitain piirteitä. Jostain syystä koin sen kirjan todella syväksi sukelluksi omiin tunteisiin, ja oman tilanteen heijastelumahdollisuutena kokonaisvaltaisesti. Siinä ehkä karisi juuri tuota Erakkoravun mainitsemaa sinisilmäisyyttä, koin sen tasapainottavana.
Toinen juttu on ollut sallia itseltään semmosta, jota on pitänyt jotenkin mokana tai huonona. On ihan mahdollista ottaa lomaa ideologioistaan ilman että tarvitsee "muuttua" joksikin, tällöin voi fiilistellä tavallaan sitä maailmaa, jossa havainnoi ja havainnoida kuinka itsekin arvottaa asioita ja elää arvoarvostelmien sävyissä. Voi funtsia niitä, että miksi oikeastaan, mikä on toimintansa luonne. On helppo huomata muiden virheet, ja on helppo olla sinisilmäinen omasta sinisilmällisyydestään tai viattomuudestaan luomassaan tarinassa. Itsetuntemuksen kehitys voi auttaa parempaan luottamukseen sen suhteen miten maailma ympärillään lepää ja mitkä ovat omat toimintamahdollisuudet siinä.
Yks juttu on huomata elävänsä, ja elää jokaisessa hengenvedossa, ja että se ihmisyys, tai millasen heijastelusuhteen siitä näet/miten asiat koet, se kuuluu kaikki osasa itseä ja just sun elämää. Sisällään voi olla joitain klikkejä, joita on mahdollista purkaa omasta itsestään käsin huomiointinäkökulmiaan niksauttaen, esim.. Ja kuten Terence McKenna kertoo: Kukaan ei ole sinua fiksunpi.
