napa ja kesä - 1

Itse toivon että oma lapseni uskoutuisi minulle, jos joku asia painaa kovasti mieltä.
Itse 17-vuotiaana mietin ja puntaroin erästä asiaa liian kauan yksikseni. Lopulta, kun olin päättänyt että kerron isälleni, en löytänyt sanoja. Asia oli kuitenkin jotenkin saatava julki, joten eräänä päivänä kun olimme talon katolla rännejä putsaamassa tjtn., töksäytin asian alulle jotenkin että "mun pitäisi puhua yhdestä asiasta". Sen enempää en tiennyt mitä sanoisin, asia tuli sitten itsestään sanoiksi. Ehkä voisit samaan tapaan äidillesi kertoa. Sanot että eräs asia vaivaa mieltä, ja siitä sitten.
Ei sinun yksin tarvitse murehtia tällaisia asioita, rohkeasti vain puhumaan asiasta äidin tai kaverien kanssa. Tai vaikka vielä ensi viikolla kouluterkkarin. Voit olla varma että et ole ainoa joka vastaavia pohtii. Senkin ääneen kuuleminen voi auttaa vapautumaan taakasta, jotta voit olla ihan oma itsesi 

kiitos paljon, oli hieno teksti. Olen 16vuotta vasta.. Mutta tämä ei ole mitään teini hömpötystä.. En vain.. en tiedä.

Ei se teinihömpötystä ole, vaikka onkin tyypillistä teini-iässä Se, että monia teinejä vaivaa sama ja sen voi nähdä "kuuluvan" tuohon ikään, ei tarkoita etteikö oikeasti tuntisi niitä asioita, etteikö niitä ajatuksia pitäisi käsitellä tai etteikö ongelma olisi sillä hetkellä todellinen.

Siskoni on ikäisesi, ja kärsii aivan samantapaisista ajatuksista. Toivon todella hänenkin kohdallaan, että hän pääsisi eroon epävarmuudestaan, koska hänellä on mielestäni lähes täydellisyyttä hipova vartalo, mutta eipä hän sitä itse tällä hetkellä näe. Hänen ongelmansa on selän aknearvet, joiden takia ei suostu näyttäytymään vähissä vaatteissa missään.

Minäkin kehottaisin vähän "ilkeästi" vertaamaan itseäsi muihin, niihin oikeisiin ihmisiin, ei niihin mallinukkeihin joita meille syötetään muka oikeina ihmisinä kaikenlaisissa mainoksissa. En muuten kannata itsensä vertaamista muihin, mutta kun me ihmiset teemme sitä ihan tiedostamatta, ja tämä yhteiskunta tarjoaa tällä hetkellä aivan vääränlaisia kuvia joihin me sitten vertaamme itseämme. Siksi en pidä mitenkään huonona asiana, että pitää silmänsä auki oikeiden, tavallisten ihmisten ympärillä. Mene vaikka sinne rannalle tai uimahalliin, tulet nimittäin huomaamaan, että oikeasti todennäköisesti olet vartaloltasi yhtä nätti tai huomattavasti nätimpi kuin monet muut. Ja kun näet jossain nätin ihmisen, kiinnitä huomio siihen, miten hänelläkin saattaa olla vaikka pienet jenkkakahvat, vähän pömppömahaa, tai nyt kesällä näkee helposti hyllyviä reisiä ja hui kauhistus jopa selluliittia! Ja osoita näin itsellesi miten ihminen voi noista asioista huolimattakin yhä näyttää hyvältä. Yritä kiinnittää huomiota ympärilläsi olevien ihmisen pieniin virheisiin, ja huomaa, kuinka kivoja nuo pienet virheet oikeastaan ovat. Eiväthän ne oikeasti edes virheitä ole, vaan niiden henkilöiden ominaisuuksia, pieniä yksityiskohtia jotka tekevät heistä juuri sen ainutlaatuisen ihmisen jollaisia he ovat. Ja joka kerta jos huomaat katsovasi jotain mainosta, muistuta itseäsi siitä, että kuva on photoshopattu eikä kukaan oikeassa elämässä näytä siltä.

Ajan myötä, pikkuhiljaa, kun annat itsellesi aikaa, opit kyllä hyväksymään itsesi, mikäli niin haluat Muista myös hitaasti uskaltautua pois mukavuusalueeltasi, eli uskaltaudut näyttäytyä vaikka uimahallissa sellaiseen aikaan kun siellä on hiljaista tai vanhojen tätijumppaajien uintivuoro. Tai uskaltaudut vaikka jollekin pienelle, esim. lapsiperheiden suosimalle, rauhalliselle rannalle, minne tuskin kukaan tulee tarkoituksenaan vain tiirailla vähäpukeisia ihmisiä.

Sinä olet hyvä juuri sinuna, juuri sellaisena kuin olet. Minä päädyin 14-vuotiaana siihen lumipalloefektiin, vertasin itseäni muihin, ja tänä vuonna syömishäiriöni täytti kuusi vuotta, enkä ole koskaan ollut näin onneton. Toivon kaikesta sydämestäni, että löydät sisältäsi sen kauniin, upean ihmisen, ja annat sen näkyä ulospäin - olen aivan sataprosenttisen varma, että kukaan muu ei näe sinua ja napaasi mitenkään epäviehättävinä.

Ja minun on pakkoa sanoa, että X-mallinen tiimalasivartalo on hurjan kaunis! Oikein huippunaisellinen, ja jos et itse tiedä, kuinka pukeutua kehosi mukaan, netti on pullollaan vaatevinkkejä.

Kaikkea hyvää, rohkeasti vaan rannalle!

Kiitos paljon tästä, ja toivottavasti menet paranemaan päin, ainakin jossain vaiheessa!

Käy vaikka kerran siellä rannalla vaatteet päällä katsomassa, millaista väkeä sannalla makoilee, niin varmasti huomaat, että ihannevartaloa ei ole olemassakaan

Hyvin sanottu ja ehdottomasti komppausta.

Lisäksi, puolittain asian vierestä muistutus, ettei kaikkiin kesäkliseisiin tarvitse lähteä mukaan. Jos rannalla puolialastomien vartaloiden keskellä oleilu ei sitten tunnukaan hyvältä eikä omalta, toisenlaista tunnelmaa voi löytää esimerkiksi puistoissa.