Hyvää päivä arkipyhä, itse olen ennemmin ehkä aamuyön ensimmäinen tunti. Utua siellä missä suuri unelma aamusta on juuri tullut toteen ja koko tanssitanner paljastuu auringon hymylle. Ja viimeinen kuoleva varjo käpertyneenä itseensä piiloon siellä minne sokea johti sokeat. Kuiskattu totuus ja huutava valhe minä olen siellä missä pimeyden viimeiset ääret kukistuvat tähtimeren valon aaltoillessa mustaan tyhjään.
Alunperinhän hieman sarkastisesti esitetyn kysymyksen oli tarkoitus kyseenalaistaa sitä halua muuttaa maailmaa. (Edes tietämättä kumpi kirjoittaa, syntyykö tämä valosta vai varjosta, jatkan...) Muistan kenties jostain lukeneeni tai jollain videolla nähneeni jonkun sanova että maailma on sellainen kuin on, koska hullut haluavat sopeuttaa maailmaa itseensä ja älykkäät itseään maailmaan. Mutta rehellisemmin otettuna halusin palauttaa tämän kulttuurisen maailmanparannushalun paljon maanläheisempään kansallisromanttiseen kuvitelmaan siitä elämänasenteesta joka kenties 1800-luviun alun suomalaistalonpojalla on ollut. Kapitalistisessa kulttuurissa itsestäänselvyytenä pidetään pyrkimystä menestykseen, ja uskon että juuri tästä kertoo Bob Marleyn kappale Rat race. Hieno biisi, Bob oli mestari. Halu maailmanmuuttamiseen on samalla tavalla sen romanttisen talonpojan silmissä hieman suuruudenhulluja, mutta hyvistä juhlista hän ei voi sen tähden jäädä paitsi.
Samalla otsikolla ja rivivälillä vielä muutamia reunamerkintöjä. Pidän hippiliikkeen suurena yhteiskunnallisena oivalluksena pakoa yhteiskunnasta sen muuttamisen sijaan. Nykyaikana ongelmaksi muodostuu tällaisten pakenevien yhteisöjen kultittuminen osaksi takaisin yhteiskuntaa.Purkaakseni hieman eroa muutoshalun ja pakenemisen välillä, esitän vielä muutaman analogian. Jos Yhteiskunta koostuu vastakkainasettuvien marginaalien väliin koostetusta yksilöiden kansasta, marginaalien hallitseminen on kokonaisuuden hallitsemista. Ikään kuin muistinmenetys ilman muistinmenetystä. Vapautuminen niistä, tuleminen ulkopuoliseksi omasta osastaan oravanpyörässä, palautuminen minuuteen siitä identiteetista joka on konstruktoitunut sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja tämä tietenkin johti juhliin, koska vapaat ihmiset yhdessä riemuitsevat vapaudestaan. Tästä erillisten ykseydestä on kaunis paradoksi, ryhmiin kuulumattomien ryhmä. True hippies, dude! Ja se muutos jonka he haluaisivat ehkä nähdä olisi kaiken ahneuden ja itsekkyyden loppuminen niin heistä kuin heidän ympärilleen, absoluuttisen solidaarisuuden lakeja yli maailmantaloudelle orjallisen yhteiskunnan sanelupolitiikkaa.
Tanssilattialla sinä iloitset ja tunnet myötätuntoa toista iloitsevaa tanssijaa kohtaan, joka hymyilee, ja koska koko tanssilattia on täynnä epatiaa, heidän ilonsa tuhatkertaistuu jokaisesta hymystä jonka näkee rakkauden ajaton aamu.
