Oletko muutos jonka haluat nähdä? - 1

Kyllähän sitä on tullut tehdyksi kaikenlaista. Olen jo pidempi aika sitten ollut se tyyppi, joka väsää pienlehteä, on järjestämässä tapahtumia, kirjoittelee tietysti siellä täällä netissä ja yrittää luoda hyvää maailmanparannusfiilistä ympärilleen. Ongelmana on vain, ettei fiilis kovin usein ole tarttunut, vaan olen jäänyt yksin – tai enintään yhden-kahden ystävän kanssa – omaan kuplaani ja jossain vaiheessa turhautunut ristiriitaan kuplan ulkoisen maailman kanssa. Luotan kuitenkin siihen, että ihan kaikki vaikuttaa ihan kaikkeen. Joka ikinen asia, jonka teen, vaikuttaa koko maailmankaikkeuteen, on se sitten sovinnainen tai epäsovinnainen, kaunis tai ruma, kova tai pehmeä. Jos vaikutus ei näy heti, se voi pulpahtaa esiin myöhemmin. Niinpä pyrin tekemään kaikessa, ihan kaikessa, niitä asioita joiden uskon tai ymmärrän vaikuttavan parhaiten. Se ei ole välttämättä niinkään sitä, että "boikotoinpas nyt tiettyjä tuotteita", vaan hyvin paljon sitä että heijastanpa tiettyjä värejä tähän universumiin, tietynlaista olemusta, hymyilen, hengailen vapaana. Haluaisin nähdä maailman, joka ei olisi vain oikeudenmukaisempi vaan myös kauniimpi ja päinvastoin, ja niinpä minun on levitettävä ympärilleni sekä oikeudenmukaisuutta että kauneutta siinä muodossa kuin sen ymmärrän. Jos en ole se muutos, jonka haluan nähdä, niin ainakin hyvä yritys siihen suuntaan.

Kaikenlaista pientä tosiaan tullut tehtyä ja tulee tehtyä koko ajan. Oishan sitä hirveästi kaikkea mitä vois tehdä, mutta liikaa ei piä iteltään vaatia. Yleensäkin mun periaatteena on pyrkiä kohtelemaan muita kuin itseäni haluisin kohdeltavan. Tällainen yhteisö on, jossa ideaaleista voi tulla totta: http://www.facebook.com/ihmeidentekijat

Ihmeidentekijät on poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka päämääränä on rakentaa kansalaistoiminnalla yhteiskuntaa, joka hyväksyy erilaiset ihmiset ja toisenlaiset mielipiteet. Yhdistyksen ajatuksena ei ole koota yhteen samalla tavalla ajattelevia, vaan nimenomaan eri tavalla ajattelevia suomalaisia. Tavoitteena on löytää yhteinen sävel ja alkaa laulaa Suomea ylös suosta.

Ihmeidentekijät haluaa sanoutua irti sellaisesta keskustelukulttuurista, jossa korostetaan ongelmia, muttei haluta itse ottaa vastuuta niiden korjaamisesta. Yhdistys palauttaa kansanvallan kansalle tarjoamalla tavan osallistua yhteiskunnallisten tai paikallisesti merkittävien asioiden kehittämiseen konkreettisten hankkeiden kautta. Ihmeidentekijät pyrkii mahdollistamaan erilaisia yhteiskuntaa edistäviä hankkeita tarjoamalla hallinnollista apua, rahoitus- ja viestintäkanavan sekä innokkaiden ihmisten yhteisön.

Ihmeidentekijöiden nettisivut aukevat pian. Niillä tullaan julkistamaan lähiympäristöämme positiivisella tavalla rakentavia projekteja, joiden toteuttamiseen voit osallistua lahjoittamalla joko rahaa tai työpanoksesi.

Voit tällä Ihmeidentekijöiden Facebook-sivulla myös ehdottaa tällaisia hankkeita. Jos haluat itse organisoida yhdistyksen henkeen sopivan projektin, tai tiedossasi on muu hyvä tarkoitus, joka tarvitsee taloudellista apua tai talkooväkeä, niin kerro siitä täällä. Toteuttamiskelpoiset hankkeet voidaan ottaa työn alle.

^ Mutta aina silloin tällöin roskapussit ovat riittävästi maailmanparannusta yhdelle päivälle. Ainakin näin useamman ihmisen taloudessa, kun biojätepussia on käytetty useampi päivä yli maksimin ja tutkittavana on taas laaja kirjo aivan uudenlaisia homeita uskomattoman moninaisissa väreissä...

Minäkin ajattelen niin että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tosin koskaan ei voi saada selville, että mikä vaikutti, mihin ja miten.  Siksi ei autakaan kuin tehdä asiat parhaaksi kokemallaan tavalla. Tietenkään ei pidä kuvitella, että juuri omien toimien kautta maailman kohtalo ratkeaa suuntaan tai toiseen, mutta ei omaa osuuttaan pidä väheksyäkään. Itselleni olisi aika vieras ajatus tämä monen "normikansalaisen" kuluttama fraasi, että meillä suomalaisilla ei ole mitään tekemistä maailman asioiden kanssa. Me ollaan kuitenkin globaalissa mittakaavassa niitä harvalukuisia ihmisiä, joilla jonkinlainen "ääni" on. Melko pieni ja hentoinenhan se on, mutta huomattavasti enemmän kuin esim. monilla köyhemmillä kansoilla.
Suomen suosta laulaminen kuulostaa ihan hemmetin hyvältä tavotteelta, sellaiselta että heti tekisi mieli ottaa kantele ja alkaa toimeen! 

Itselläni löytyy ristiriitaa ajatusten ja tekojen kanssa tästä rahatalous-asiasta. Periaatteessa en haluaisi olla tukemassa tätä pyramidihuijausta, joka harhauttaa meitä oleellisemmista asioista, saa ihmiset kilpailemaan toisiaan vastaan, kohtelemaan toisiaan kuin kulutushyödykkeitä ja riistää meiltä mahdollisuuden oikeasti itse ohjata tekemisiämme jne., mutta en kehtaa lopettaa palkkatyöntekemistä niin kauan kuin huollettavanani on rakas karvainen vanhus, joka syö kalliisti mutta hyvin ja tarvitsee eläinklinikan palveluita. Tästä kuviosta johtuen (kokopäivätyö + seurankipeä laumaeläin kotona, jota ei voi pitää "kätevästi mukana" riennoissa) on lykkääntynyt monet hyvät vapaaehtoistyöaikomuksenikin. Nyt asioiden järjestely alkaa olemaan kuitenkin vähän helpompaa, joten ehkäpä tässä vähitellen pääsisi tuumasta paremmin toimeen.
Ja olen yrittänyt jaksaa työpaikalla "keskivertokuluttajien" joukossa (vaikka se henkisesti on olltu ajoittain erittäin raskastakin) ajattelemalla, että omalta osaltani tuon niiden ihmisten kokemuspiiriin ehkä ainoan vaihtoehtoisemman ajatusmaailman. Monelle olen ollut selvästikin esim. ainoa kasvissyöjätuttavuus. Ja olen muotoutunut jonkinlaiseksi kierrätys- ja erikoisruokavalioasiantuntijaksi, ihmisillä on keltä kysyä neuvoa näissä asioissa..  Joten kun lähden, ei jää ketään kyseenalaistamaan ajatusta siitä, riittääkö 300 € arvoisen pöytävalaisimen hankinta / jatkuva sisustus, shoppailu ja juoru- & muotilehtien jutut sisällöksi hyvään elämään. Tai riippuu tietysti siitä, kenet tilalleni palkataan.. 

^^ Joo, tarkoitin nimen omaan sellaista maanista ja obsessiivista uudelleensisustamista, joka ei pääty eikä edes taukoa hetkeksikään, koska sitten ihminen saattaisi joutua pysähtymään ajattelemaan jotain muutakin. Tässä elävässä esimerkki-ihmisjoukossa muutamalla se on ryöstäytynyt jo siihen mittakaavaan, että pitää olla vaihtamassa asuntoa / taloa koko ajan...

Joskus aikanaan olin (halusin olla) kovasti sitä mieltä, että kaikki ulkoinen on vain ulkoista ja avaimet ihmisen hyvinvointiin tulee sisältä käsin. Ja tarpeeksi vahvalla sisäisellä maailmalla varustettuna ihminen voi elää minkälaisessa ympäristössä vaan tasapainoisesti. Olen sittemmin tullut toisiin aatoksiin ja tunnustan täysin ympäristön laadun merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Viihtyisä koti on mitä suurimmassa määrin tällainen tekijä. Toki varmaan riittävän vahva ihminen voisikin olla välittämättä epäviihtyisästä ympäristöstä, mutta en missään tapauksessa kuvittele siinä sarjassa saapasta heittäväni.
Itselleni vain asunto ei tosin riitä, myös kodin seinien ulkopuolella pitäisi olla asiat jollakin tavalla mieleisessään kunnossa. Se ei valitettavasti kohdallani nyt täysin toteudu, ja sen huomaa stressitasossa... Pitäisi päästä sellaiseen paikkaan, että jos ei ihan joka suuntaan voi päivämatkaa tai paria kävellä rauhassa metsässä, niin moneen suuntaan ainakin pitäisi pystyä. Täällä Suomen kokoomuslaisimmassa kunnassa, jossa väkimäärä + uudet asuntoalueet tuntuu tuplaantuvan vuosikymmenittäin, kauppakeskusta pukkaa ku sieniä sateella ja kaikkea tätä edistyksen onnea ympäröi moottoritie (jonka meteli on aivan korvia huumaava pahimmillaan), en aina pysty tuntemaan oloani ihan rauhalliseksi.

Ketoneilikan mietteet kuulostavat tutuilta. 

Minullakin on rotukoira viimeistä kertaa. Voi olla, että on koira ylipäänsä viimeistä kertaa. Oli muuten mielestäni tärkeä keskustelun avaus Korkeasaaren entiseltä johtajalta Turuselta Hesarissa näistä lemmikkijutuista. Toivottavasti sai aikaan ajatuksia mahdollisimman monessa eläinten ystävässä. Olen miettinyt vähän samaan malliin joitakin vuosia sitten. Mutta nyt Turusen puheista tuli vielä vahvemmin esiin se, että vaikka lemmikit tuottavat toki paljon hyvää, niin monesti se hyvä on sellaista, jota oikeastaan ihmisten pitäisi tuoda toisilleen. Esim. seurakoira tai kissa voi tuoda kaivattua lohtua vanhukselle, mutta miksi ihmeessä vanhus oikeastaan on yksin kerrostaloasunossaan viikosta toiseen?

Luin tänään kirjastolla Minä Olen lehdestä, ettei yhteiskuntaa poliitikkojen muodossa pidäkään moittia sen puutteista ja virheellisyyksistä vaan tulee olla tietoinen siitä, että demokratia on aivan yhtä likaista kuin äänestäjät. Paitsi Venäjällä tietysti!

edit (Uutisia seuraamattomille: Venäjällä on kamala ongelma vaalivilpin kanssa mikä tulee nyt pintaan Putinin pyrkiessä taas presidentiksi).

Kyllä mää pääsääntöisesti kokisin olevani, ainaki elämäntavoiltani ja -ihanteiltani. Ravinnon, vaatteijen jne. kannalta suosin suomalaista ja suomessa tehtyä, ja pyrin kokoajan kehittyyn etteenpäi.

Käytökseltäni ja tavoilta, joilla kanavoin tunteitani, toivosin kyllä kasvavani vielä pikkusen. Suruun ja vihaan mää näköjään reagoin liian usein turhautumalla, joka johtaa ryyppäämiseen, joskin huvittuneeseen sellaiseen, mutta se on ilmeisesti läheisille välillä raskasta katseltavaa. Oon kyllä oppinu toisinaan hoitamaan senki joogaamalla ja painoja nostelemalla, mikä on aika kehittävää ja pitkäkestoisempaa ku juominen. Ratkaisuksi oon miettiny että rupeaisin avautumaan ongelmistani ystäville jne. läheisille mutta nykyisillään oon onnistunut avautumaan vaan ihmisille jotka eivät tunnu ymmärtävän mun ongelmia.

Mutta joo. Tosi hyvä ketju kyllä ja mukava lukea tällasta. Ihanaa ja sillee.

Kiehtovasti esitetty kysymys otsikossa  Sillä juuri itsestähän muutos lähtee, tarttuu muihin ihmisiin sekä ympäristöön.

Kovasti jo vuosien takaa pyrkinyt elämään ja edustamaan sitä muutosta, jota haluaisin nähdä maailmassa tapahtuvan. Nyttemmin tullut siihen tulokseen koko ajan enemmän, että eihän sitä tarvitse pyrkiä edustamaan yhtään mitään, riittää että on vain mitä on ja luo / tuo kauttaan luontaisesti sitä mitä tarjottavana on.
Tällä tarkoitan sitä, että käytän luontaisia tai itselle ominaisia vahvuuksia, tarkkaillen kuitenkin itseäni ja huomioimalla ja hyväksymällä omia piirteitä joita edelleen kehittää tai joista luopua.

Tiedän selkeästi minkälaisessa muutoksessa minusta on eniten hyötyä, ja sitä kykenen tällä hetkellä mainiosti myös hyödyntämään. Hoidollinen aspekti on monessa tekemässäni kiinteästi mukana, kun työtä sekä sairaalassa että reikiopettajana teen.
Viimeiset kaksi-kolme vuotta (tai en tiedä, aikaa on vaikea arvioida taaksepäin) on ollut suurta itsen ja omien inhimillisten piirteiden hyväksymisen aikaa, ja lopputuloksena on tasaisempi ja eheämpi minä kuin koskaan aiemmin. Tänä vuonna eteeni on tuotu mahdollisuus jakaa tätä omaa perusturvallista ja -vakaata sisäistä kokemustani sekä vapaaehtoistyössä tukihenkilönä että lähitulevaisuudessa rentoutumista opettaen lähiopistossa.

Olen pieni ihminen suuressa maailmassa kaikkine vikoineni, samalla kuitenkin voin luoda todellisuuttani ja parhaani mukaan sädehtiä ympäristööni kaikkea hyvää, juuri niin kuin Sinäkin