Omiin ajatuksiin vaikuttaminen - 1

Kun sanot itsellesi että "nyt en ajattele ruokaa", niin mitä silloin ajattelet? Ajattelet ruokaa ja sitä että et saisi ajatella sitä.

Jotta voin päättää olla ajattelematta ruokaa, minun tarvitsee ensiksi muodostaa ajatus siitä, etten ajattele ruokaa. Sama kuin väittäisi että autoa ei voi hallita, koska tällä hetkellä auto menee suoraan, halusit sitä tai et.

Jos kiellät itseäsi ajattelemasta jotain, niin sinun täytyy muodostaa kuva mielessäsi siitä asiasta jonka kiellät. Et voi kieltää itseäsi ajattelemasta jotain mitä et ajattele. Kieltoa ei voi olla ilman kohdetta. Ja kun on kohde, niin sitä ajattelee väkisin. Tosin siinä muodossa että "en ajattele tuota". Mutta "tuo" on kuitenkin osa ajatusta.

Kyllä, juuri näin. Mutta voin vaikuttaa tulevaisuuden ajatuksiini nykyisten ajatusteni kautta.

Ennen kuin ajattelet tekeväsi jotain, aivosi ovat jo päättäneet että teet niin. Me olemme eläimiä, jotka teeskentelevät itselleen olevansa jotain muuta.

Jos kysymys on siitä, onko vapaata tahtoa olemassa, sitä mielestäni ei ole hyödyllistä ajatella. Mitä tekisin toisin, jos vapaa tahto olisi tai ei olisi olemassa? En mitään.

Ei ajatuksiin voi vaikuttaa mitenkään koska ne ovat tiedostamattoman mielen tuotteita. Voi vain sanoa että "tulevaisuudessa en ajattele näin", mutta se on turhaa.

Ajatuksiin voi vaikuttaa käytännön teoilla ja harjoittamalla keskittymiskykyä. Parhaiten ajatuksiaan voi muuttaa hankkimalla voimakkaita aistiärsykkeitä, jotka "täyttävät" mielen. Kokemuksen muuttavat meitä, ei ajattelu.

Jos päätät ajatella tietoisesti vaikkapa viiden minuutin ajan positiivisia asioita, se vaikuttaa aivojesi biokemiaan ja sitä kautta ajatuksiisi.

Se että painostaa itsensä ajattelemaan positiivisest, johtaa siihen että alkaa tiedostaa negatiivisuuden määrän. Ainakin itselle ajatus "nyt olen positiivinen" suistaa vaan pahempaan negatiivisuuden määrään kun se tuo mieleen sen faktan että en jollain tapaa ole "tarpeeksi" positiivinen. Nykyään kaikki "ole positiivinen"-jutut saavat minut vaan ärtyisäksi.

Aivokemia on ensin, sitten on egon ajatukset jotka tiedostamme. Egomme ajatukset eivät muuta yhtään mitään itsessään. Ne ovat vain pinnallisen egon tuotteita. Alitajuntamme on se joka vaikuttaa aivokemiaan ja se on egon yläpuolella.

Vasta kun opimme hallitsemaan tiedostamatonta alitajuntaa, voimme päättää jotakin.

Minullekin toisinaan käy niin, ja silloin en halua ajatella positiivisesti, vaan jään miettimään negatiivisesti. Mutta toisinaan muistutan itseäni tästä hetkestä, ja siitä kuinka mukavasti asiat ovat. Minulle puolestaan ei tule mieleen ajatusta siitä, etten olisi "tarpeeksi" positiivinen. Ja joo, tiedän mitä meinaat noilla postiivisuusjutuilla. Miksei sitä sitten koittaisi vaihteeksi olla vaikkapa niin negatiivinen kuin pystyy! Koittaa kuinka negatiivisesti pystyy ajattelemaan!

Vaikuttaa että tässä on kyse siitä, onko vapaata tahtoa olemassa, koska vapaa tahto liittyy keskeisesti siihen, voiko ajatuksen voimalla vaikuttaa mihinkään. Miten vapaan tahdon puuttuminen tai sen olemassaolo vaikuttaa toimiisi? Voit valita ajatustavan, jossa ajattelet vapaan tahdon olevan olemassa, ja voit yrittää vaikuttaa ajatuksiisi. Tai sitten voit määritellä ettei vapaata tahtoa ole, ja laittaa kaikki nykyiset ajatuksesi ja toimesi sen piikkiin, ettei vapaata tahtoa ole. Itse olen valinnut ajattelutavan, jossa vapaa tahto on olemassa, koska maailmaa on vain miellyttävämpää mallintaa sillä tavoin, oli vapaa tahto illuusiota tai ei.

Jos ajattelee että vapaa tahto on olemassa, niin silloin asettuu itse omaksi tuomarikseen. Koska jos on vapaa, niin silloinhan on aina vastuussa kaikesta mitä tekee ajattelee ja tekee. Itselleen ei voi anteeksi anteeksi mitään. Väistämättä tämä johtaa erilaisten monimutkaisten moraalikoodien ja sääntöjen luomiseen sekä itsensä ruoskimiseen. Ei voi enää edes ajatella tuomitsematta itseään.

Mutta en kuitenkaan pakene vastuuta tai kiellä sitä että elämäntapani ovat joskus tuhoisia. Pahuus on osa elämää, samoin kuin hyvyys. Joskus toimimme hyvin ja joskus huonosti. Pahuudesta ei pääse koskaan eroon.

Mutta me ihmiset olemme vain pieni osa maailmankaikkeuta ja en näe syytä sille miksi näkisin itseni ja muut yhtään enempänä kuin vain biologisina, alitajuntaisten viettien ohjaamina olentoina. En ylennä itseäni tai muita ihmisiä mihinkään kuvitteelliseen asemaan. Olen ymmärtänyt vapaaseen tahtoon uskominen on virheellinen oletus vailla perusteita.

Vapaalla tahdolla tarkoitan sitä, onko olemassa mahdollisuutta siihen, että pystyn ajatukseni voimalla vaikuttamaan mihinkään maailmassa. Mutta se ei tarkoita sitä, että voisin ajatukseni voimalla vaikuttaa kaikkeen. Tällöin voi antaa anteeksi, koska tietää että kaikki langat eivät ole omissa hyppysissä. Ja ne väärät päätökset jotka on tehnyt ainakin näennäisesti suurimmaksi osaksi omaasta vapaasta tahdostaan, miksei niitä voisi antaa anteeksi? Siitähän anteeksiannossa on kyse, että annetaan anteeksi jotakin mitä on tehnyt, ja hyväksyy itsensä tai sellaisena kuin on.

Vapaa tahto on ajatusmalli, siinä kuin kaikki muutkin ajatusmallit. Sitä, onko vapaata tahtoa olemassa, ei tiedetä. Siksi mielestäni kannattaa valita ajatusmalli, joka tekee elämästä onnellisempaa. Olen itse todennut, että haluan elää mielummin ajatusmallin kanssa, jossa vapaa tahto on olemassa.

Itse asiassa meillä ei ole kontrollia ajatuksiemme suhteen. Et voi päättää olla ajattelematta jotain. Kaikki ideat mielen "hallitsemisesta" on syytä unohtaa, koska niin ei voi tehdä. Meidän on ymmärrettävä tämä asia, pitää tajuta että olemme vaan alitajunnan ja ympäristön ärsykkeiden ohjailemia nukkeja vailla vapaata tahtoa. Ymmärrys alkaa siitä että tarkkailee itseään jatkuvasti.

Mikä tahansa on mahdollista. Joogalla ja meditaatiolla yhdistettynä minulle sopivaan ruokavalioon ja aktiivisen läsnäolon jatkuvaan harjoitteluun on jo suhteellisen lyhyessä ajassa ollut ihmeellinen vaikutus omaan ajatuksenjuoksuuni. Se on muuttunut kävelyksi, ajoittain jopa seisahtuu hetkeksi - varsinkin luonnossa. Annan ajatusten tulla ja mennä omaan tahtiin, pyrkimättä vaikuttamaan niihin, mutta myöskin takertumatta niihin. Aluksi vaikeaa mutta helpottuu hetki hetkeltä. Todellakin mahdollista.

Ajatusten hallinta ja tunteiden hallinta ovat sielutason vihkimyksiä, jotka saatamme valita ennen syntymistämme tänne. Täällä ollessammekin saatamme valita vihkimyksen, mutta valintaa ei tehdä tietoisen mielen tasolla - vihkimyksen valitsee henkilön sielu (korkeampi minä).

Noin itsekin ajattelen. Monessa mielessä meidän elämän suunta ja taipumukset ovat päätetty jo ennen syntymää, siis ennen syntymää nykyiseen kehoon.