Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Pasifismi - 1

Konna

  • Vieras
Pasifismi
« : 22. Lokakuuta 2011 klo 14:48 »

En ainakaan pikaisella etsimisellä löytänyt aikaisempaa keskustelua pasifismista, joten päätin aloittaa sellaisen. Jos olen väärässä, niin suokaa anteeksi ja moderoikaa.

Millaisia aatoksia teillä on pasifismista? Kääntäisittekö toisen posken? Riippuuko tilanteesta? Jos suurin osa ihmisistä kääntäisi, löytyisikö aina joku, joka haluaa vetää koko maailmaa turpaan (niin kuin eräässä Pasilan jaksossa)? Jos löytyisi, rauhoittuisiko hänkin lopulta ympäröivien ihmisten myötävaikutuksesta?

Itse uskon, että ihmiskunnan on mahdollista kehittyä täysin pasifistiseksi. Se kuitenkin edellyttää sitä, että jokainen ihmisyksilö pääsee yli vihasta, kateudesta, ahneudesta, vallanhimosta sekä muista väkivaltaan johtavista huonoista mielentiloista. Uskon, että jos tietty (melko suuri) osuus ihmiskunnasta siinä onnistuu, seuraavat loputkin pian perässä. Kukapa jäisi tuottamaan muille kärsimystä sen jälkeen, kun suuri enemmistö on huomannut sen tuottavan kärsimystä myös tekijälle itselleen? Nykyiset kulttuurit eivät tähän vielä opeta, mutta itse tahtoisin olla osa sitä (toivottavasti) kasvavaa pasifistista ihmismassaa, joka lopulta vie kulttuureita siihen suuntaan. Vaikka sitten tulisikin turpaan.

EDIT: Tässä vielä mainitun Pasila-jakson loppuhuipennus:

Pasila S01E12 Terroristi 3/3 Small | Large
« Viimeksi muokattu: 22. Lokakuuta 2011 klo 15:05 kirjoittanut Konna »
Kirjattu

Colourflower

  • Vieras
Vs: Pasifismi
« Vastaus #1 : 22. Lokakuuta 2011 klo 17:54 »

Itse uskon, että ihmiskunnan on mahdollista kehittyä täysin pasifistiseksi. Se kuitenkin edellyttää sitä, että jokainen ihmisyksilö pääsee yli vihasta, kateudesta, ahneudesta, vallanhimosta sekä muista väkivaltaan johtavista huonoista mielentiloista. Uskon, että jos tietty (melko suuri) osuus ihmiskunnasta siinä onnistuu, seuraavat loputkin pian perässä. Kukapa jäisi tuottamaan muille kärsimystä sen jälkeen, kun suuri enemmistö on huomannut sen tuottavan kärsimystä myös tekijälle itselleen? Nykyiset kulttuurit eivät tähän vielä opeta, mutta itse tahtoisin olla osa sitä (toivottavasti) kasvavaa pasifistista ihmismassaa, joka lopulta vie kulttuureita siihen suuntaan. Vaikka sitten tulisikin turpaan.

Ihan samoin ajatellaan täällä. Viime vuosina on suomalaisessa(kin) yhteiskunnassa tapahtunut jatkuvalla syötöllä sellaista, mikä on ollut omiaan kasvattamaan minun laillani ajattelevan ihmisen aggressiota. Mutta ei tätä voi ottaa muuten kuin kovana kouluna. Vihattomuuteen ja väkivallattomuuteen on opittava, vaikka ehtisi purra hampaansa rikki ennen kuin helpottaa...
Kirjattu

Konna

  • Vieras
Vs: Pasifismi
« Vastaus #2 : 23. Lokakuuta 2011 klo 12:37 »

Viime vuosina on suomalaisessa(kin) yhteiskunnassa tapahtunut jatkuvalla syötöllä sellaista, mikä on ollut omiaan kasvattamaan minun laillani ajattelevan ihmisen aggressiota.

Mitkä asiat ärsyttävät eniten?
Kirjattu

Colourflower

  • Vieras
Vs: Pasifismi
« Vastaus #3 : 24. Lokakuuta 2011 klo 12:21 »

Mitkä asiat ärsyttävät eniten?

Lähinnä vihan ja suvaitsemattomuuden leviäminen entisestään. Viha synnyttää vihaa. Itse on vain yritettävä pysäyttää se ketjureaktio itseensä.
Kirjattu

Konna

  • Vieras
Vs: Pasifismi
« Vastaus #4 : 24. Lokakuuta 2011 klo 12:38 »

Ehkä se on vain pientä heilahtelua edestakaisin suunnan ollessa kuitenkin hyvä. Vähän kuin ottaisi yhden askeleen taaksepäin ja sitten taas kaksi eteen. Tämä uutinen sai minut taas uskomaan:

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/10/elamme_maailmanhistorian_rauhallisinta_ja_vakivallattominta_aikaa_2969106.html

Taidankin hymyillä loppupäivän.  ^-^
Kirjattu

Brooks

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1012
Vs: Pasifismi
« Vastaus #5 : 09. Marraskuuta 2011 klo 20:40 »
  • Tykkää (0)

  • Minulle pasifismi on ollut sekä osallistumista rauhantyöhön mahdollisuuksien mukaan että henkilökohtainen arvovalinta.

    Väkivallattomuus on elämäni johtava ajatus. Yhdeltä puolen pyrin tekemään sellaisia valintoja, jotka edistävät maailmanrauhaa, vapautta ja ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Amnestyn jäsen olen ollut jo kohta 30 vuotta. Siviilipalvelus oli itsestäänselvyys.

    Vietän täysin väkivallatonta elämää. Ihan sananmukaisesti en tee pahaa edes kärpäselle, hyttyselle tai hirvikärpäselle. Joskus muurahaisia on niin paljon, että niiden kaikkien väistäminen on yksinkertaisesti mahdotonta tai joskus itsensä täyteen imenyt hyttynen hajoaa, kun sitä huitaisee, mutta kaiken kaikkiaan kunnioitan jokaista elollista olentoa suurimmasta pienimpään. En ole koskaan elämässäni joutunut tappeluun enkä edes uhkaavaan tilanteeseen.

    Toiselta puolen tiedostan kuitenkin sen, että tämä elämä on ainoani eikä uutta mahdollisuutta enää milloinkaan tule. Niinpä minulla ei ole mitään aikomusta alistua uhrilampaaksi. Jos minun tai lähimmäisteni kimppuun hyökätään, tulen ilman muuta puolustautumaan, jos mitään muuta keinoa ei ole.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks