Ei mulla ole puutarhaa enkä juurikaan ymmärrä kukista, mutta katselen oikein mielelläni muiden puutarhoja. Erään irlantilaisen luostarin puutarha oli aivan täydellinen, kukkia ja syötäviä sekaisin, viivasuoria nurmikon rajoja, mutta samalla kuitenkin sellaista vapautta ja rehevyyttä, jota erilaiset kasvit toivat. Oih, olisin halunnut jäädä sinne.
Olen tässä jo useamman vuoden haaveillut siirtolapuutarhamökistä, jonne voisin pyöräillä. Tällä hetkellä siis unelmapiha olisi siirtolapuutarhan piha, jossa olisi paljon syötäviä kasveja, joka olisi melko rehevä ja täynnä kaikkea, mutta silti jotenkin hallittu. Olisihan tietysti myös ihanaa asua vanhassa puutalossa, jossa olisi iso piha täynnä kaikenlaista istutusta, ei mitään vimmaisesti parturoitua nurmikkoa, mutta ei luonnontilaistakaan. Monet ihanat pihat ja puutarhat houkuttelee mua alkusyksystä jopa enemmän kuin kesällä, ihana omenoiden tuoksu, pimenevät illat ja raikas ilma, oih... viltti, teekuppi ja pimeän pihan suojiin...
Oma palsta mulla onkin, mutta se ei ole monivuotinen, joten se säilyy aika peltomaisena, koska sinne ei voi istuttaa pensaita tai muuta pysyvää. Palsta on täynnä syötäviä kasveja, perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, herneitä, papuja ynnä muuta.
