takaisin luontoon - 1

Mulla on ollut eri kaupungeissa aina oma luonto/metsäpaikka. Kävelyillä oon vaan aina alkanu kiintyä johonkin paikkaan. Semmosia rauhan tyyssijoja voi löytyä läheltäkin. Yksi oli semmonen kivinen, mäntyvaltainen mäki aivan lähellä rivitaloaluetta. Kivenlohkareita oli istuimiksi ja pieni lammikko, liekö ollut lähdepohjainen. Sinne menin aina istumaan ja kattelemaan. Lammikossa oli keväällä sammakonkutua, oravat oli aika kesyjä, rusakonkin näin ja monia lintuja. Kun istui hiljaa paikallaan, luonto suorastaan tuli luo. Kaupunkiympäristössä saattaa sinne sopeutuneet eläimet olla jopa kesympiä kuin maalla. Mun kotiseudulla oli tappamiseen lähes pakkomielteisesti kiintyneitä metsästäjiä, ja eläimet listitty ja muutama vähä arkoja.
Semmosta omaa rauhaa saa myös kaupunkiseudun joutomailla ja hylättyjen rakennusten pihalla. Voi katella ja kuljeskella ja näkee kuinka luonto alkaa ottaa tilaa uudestaan haltuunsa. Kasveja työtyy betonin ja asfaltin raoista, hyönteisiä ja muita eläväisiä liikkuu.. Ei aina tarvii nähdä mitään harvinaista. Mulle rotta tai koppis tai varis on yhtä arvokas kuin harvinaisempi. Nekin elää omaa pientä elämäänsä ja niiden katselu/tarkkailu on ainakin mulle tärkeä luontoyhteys. Sulan maan aikaan pyörälläkin pääsee helposti vaikka 10-20km päähän, jos haluaa, vaikka ihan mukavia paikkoja on usein lähelläkin, kun vaan astuu syrjään teiltä ja kevyenliikenteenväyliltä metsään. 

Eckhart Tolle opettaa rauhan löytämistä nykyhetkestä. Katsoin juuri tämän pätkän, hyvä haastattelu (34 mins):

https://www.youtube.com/watch?v=5slhxSbUYhQ

Netistä löytyypi lisää videoita ja hän on myös kirjoittanut useita kirjoja.

...Miten te, jotka olette ja elätte kaupungeissa, olette löytäneet sisäisen rauhanne? Missä te liikutte, jos haluatte kauemmas ihmisten luomasta paineesta? Jos tarvitsette omaa aikaa. Jos haluatte hiljentyä.

Toi on hieman kuin yrittäis harrastaa ekologista moottoriurheilua..

Toi on kyllä maapähkinä tosi hyvä vinkki. Monellahan on joku toosa auki koko ajan tai joku some-hässäkkä menossa. Se rauha on kyllä usein ihan ittessä ja omassa kodissa. Olo on ihan toinen, kun hiljaisuudessa mietiskelee ja vaikka neuloo kuin jos koko ajan klik klik aukoo uusia sivuja tai kattoo telkkua. Monessa hälyisessäkin paikassa saa oman mielen tyyntymään, kun opettelee itselle sopivat tekniikat.

Saavuttaakseen mielenrauhan ei ole mikään pakko matkustaa luostariin Tiibetiin tai ostaa joku mökki keskeltä metsää. Ei mielenrauha ole kiinni paikasta. Oikea rauha tulee löytää itsestään eikä siihen auta paikan vaihtaminen.

Saavuttaakseen mielenrauhan ei ole mikään pakko matkustaa luostariin Tiibetiin tai ostaa joku mökki keskeltä metsää. Ei mielenrauha ole kiinni paikasta. Oikea rauha tulee löytää itsestään eikä siihen auta paikan vaihtaminen.

Ei ole pakko, ei. Itselleni tosin välillä tulee kaipuu luontoon, ja vaikka luonnon helmassa hyvin rauhoittuukin, ei se ole tietenkään ainut tae rauhan löytämiselle, vaan kuten sanoit, on se rauha löydettävä itsestään. Se kuitenkin täytyy myöntää, että tietyt ympäristöt yksinkertaisesti ovat rasittavampia, jollaisissa minkäänlaisen rauhan löytämisen ajatuskin voi tuntua miltei mahdottomalta. Minä ainakin olen sen verran huono keskittyjä, että minulle mikä tahansa ympäristö ei takaa oikeaan keskittymisen tilaan pääsemistä.

Mun mielestä rauhattomat ympäristöt ovat haasteita, jotka osoittavat sen että kuinka aito ja syvä mielen rauha on. Melkein kuka tahansa saa mielensä rauhalliseksi mukavassa ja hiljaisessa ympäristössä. Mutta todella mielenrauhan vahvuuden kokee vain vaikeissa ja epämukavissa ympäristöissä. Todellisen mielenrauhan (jota minulla ei ole!) haltija pystyy olemaan rauhassa ihan missä vaan.

Tämäkin on kyllä varmasti totta, tulisi kehittää myös itseään pelkän ympäristön syyttelyn sijaan. Tässä minullakin on kyllä hyvin paljon kehittymistä vielä. Kuten totesin, keskittyminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta kyllähän sitäkin voi harjoitella.

Mun mielestä rauhattomat ympäristöt ovat haasteita, jotka osoittavat sen että kuinka aito ja syvä mielen rauha on. Melkein kuka tahansa saa mielensä rauhalliseksi mukavassa ja hiljaisessa ympäristössä. Mutta todella mielenrauhan vahvuuden kokee vain vaikeissa ja epämukavissa ympäristöissä. Todellisen mielenrauhan (jota minulla ei ole!) haltija pystyy olemaan rauhassa ihan missä vaan.

Olen samaa mieltä, että rauhattomat ympäristöt voi tulkita haasteiksi. Ja omaa mielenrauhaa voi kehittää hurjan paljon. Olen ajatellut, että mitä enemmän osaan nauttia hiljaisuudesta, sitä paremmin pystyn hallitsemaan rauhaisaa mieltäni myös muualla. Mutta koska olen vielä alkutekijöissä oman mielenrauhani (joka liittyy tietyllä tapaa myös meditaation harjoittamiseen) kanssa, koen että mieluisimmat paikat omalle olemassaololle on luonto ja sen hiljaisuus. Vasta sitten kun pärjään virikkeettömässä ympäristössä itsekseni, voin löytää rauhallisuuden ja mieleni aidon rauhan. Ehkä jonain päivänä olen valmis kohtaamaan media- ja informaatiotäyteisen maailman kaikessa tyyneydessäni ja mieleni hiljaisuudessa 

Olen ihmetellyt sitä, miten toiset kanssaeläjät pystyvät puolestaan rauhoittumaan suurissa kaupungeissa (itse en pysty tähän). Monet ihmiset oikein kaipaavat ostoskeskuksiin shoppailemaan ja tungeksimaan ihmispaljouteen... siellä he rauhoittuvat ja nauttivat olostaan. Loppupeleissä ihmiset ovat aika uskomattoman muuntautumiskykyisiä