No tiedätkö vielä, mikä se kutsumus on?
Itse olen taas vähäksi aikaa hukannut elämäni merkityksen ja olen ihan eksyssissä. Olen ollut jo pitkään ihan vahvoilla ja tiennyt ja ymmärtänyt mikä elämässä on mielekästä, mutta miksi taas tällainen itkupilli-vaihe... Ärr... Vihaan itkupilli-vaiheitani, minun pitäisi vain päästä niistä eroon ja uppoutua yksinkertaisiin mielihyviin niin kuin ennenkin.
Tänään äiti hankki meille pitsat krapulaansa.
Tilasin kasvispitsan, ja kun sain sen eteeni ja maistoin sitä - se maistui lihalta. O_O
Kaivelin ja tutkein sitä pitsaa vaikka kuinka pitkään ja jätin sitten syömättä.
"LOPETA SYÖMINEN VAIKKA SITTEN KOKONAAN", äiti suuttui.
Olenko oikeasti liian kranttu? Mahdan olla superärsyttävä, kun en suostu syömään pitsaa, jossa luulen että siinä on lihaa. Olenko vainoharhainen? Taidan olla tulossa vainoharhaiseksi! *repii hiuksiaan* D:
Anteeksi, että olen näin ikävä ja puhun itsekkäästi ikävistä asioista. Toisinaan murehdin ihan liikaa... C:
