Taas tänään löydän itseni ihmettelemässä omaa saamattomuuttani. On tällä palstalla aiemminkin tullut purnattua omaa työpaikkaani/työtäni. Se kun on melko ikävää ja yksitoikkoista. Ainoastaan ihan ok työkaverit saavat sielä jaksamaan. Ehkä näinä aikoina pitäis olla onnellinen, et joku antaa töissä käydä, mutta kun ei. Vuorotteeluvapaallekin koitin, mutta pomo ei ollut ollenkaan samaa mieltä asiasta. No nyt viimeiset pari vuotta oon miettiny muihin hommiin/koulutukseen siirtymistä ja vielä muuttoa toiselle paikkakunnalle. Muutto olisi ollut pariinkin otteeseen mahdollista, mutta mitään en ole saanut aikaan. Ehkä se on jonkun asteista pelkuruutta.
Pois nykyisestä asuinpaikastani ajaa sekä nuo em työasiat, että todella suppea ystäväpiiri. Se koostuu lähinnä muutamasta työkaverista sekä muutamasta samalta kotipaikkakunnaltani tänne muuttaneesta kaverista. Näiden kanssa on tullut kaikenlaista touhuttua, mutta nykyään heidän aika kuluu työn sekä lastenhoidon parissa, joten hiljaista on silläkin puolella. Muutamia kavereita löytyy tuolta kotipaikkakunnalta (maaseudulta susirajan läheltä), mutta sinne minua ei saa muuttamaan sitten millään, ehkä sitten eläkkeellä... Kiva sielä on välillä käydä vaikkapa porukoita ja sukulaisia tapaamassa , mutta vielä kivempi sieltä on aina poiskin lähteä.
Ettei helpoksi menisi, niin nyt saa taas viettää pari unetonta yötä pohtien hakeeko asuntoa tuolta toisesta kaupungista, minne haluaisin muuttaa, hakuaika päättyy sunnuntaina. Jos sattuisikin saamaan asunnon sieltä, se tietäisi lopputilin ottamista ja 3 kk karenssia. Sen verran olen onnistunut säästämään, että ruuassa pysyisin, mutta mihinkään kulutusjuhlaan ei kyllä ole aihetta
. Vähän vaan tuntuu siltä, että mikäli nyt asioita ei laita rullaamaan eteenpäin, niin se sitten jää tekemättä tulevaisuudessakin.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan...
