Olen vankilassa, samoin kuin valtaosa suomalaisista.
Työpaikkako vankila? Vankilaan joudutaan, jos on rikkonut lakia, eikä sieltä pääse pois, vaikka haluaisikin. Työhön päästään, ja jos se ei syystä tai toisesta miellytä, sen voi jättää. Vapaa maa, toisin kuin esimerkiksi edesmennyt Neuvostoliitto, jossa työpaikkaa ei voinut valita tai vaihtaa vapaasti ja jossa työhaluttomat löysivät itsensä nopeasti mielisairaalasta tai "uudelleenkoulutuksesta" (lue: pakkotyöleiriltä.)
Asennoituminen työhön on toki luonnekysymys. Minun on aika helppoa löytää työstä kuin työstä riittävästi hyviä puolia, että viihtyisin siinä. Toki kieltäytyisin sellaisesta työstä, joka sotii tiettyjä periaatteitani vastaan. En pystyisi toimimaan esimerkiksi sotilaana, teurastajana tai turkistarhaajana.
Kun nykyään arvostellaan työelämää, käytetään aika usein - niin, sanaa "nykyään." Ja käytettäessä "nykyään"-sanaa se sisältää sisäänkirjoitetun olettaman, että ennen olisi ollut jotenkin paremmin.
Downshifting ja degrowth eli leppoistaminen on nykyään muotia, mutta kuten toimittaja Heikki Ikonen taannoin Aamulehdessä kirjoitti, se ei ole mikään uusi tai radikaali ajatus, sillä se on kuulunut aina ihmisen haaveisiin ja työväenliikkeen tavoitteisiin. Ikonen kirjoitti: "Kahdeksantuntinen työpäivä, viisipäiväinen työviikko ja palkallinen kesäloma ovat vaatineet neuvottelukierroksen ja lakkopäivän poikineen ... Harva haluaa ylikuormittaa itsensä työllä, jos siihen ei aja taloudellinen pakko. Ylityökorvauksia on otettu palkan sijaan lomana maailman sivu. Uraraketitkin kaipaavat joskus vapaa-aikaa ... Leppoistaminen sinänsä on ollut modernisaation eli teollistumisen keskeinen ominaisuus."
Esimerkiksi työaika on 50 vuodessa vähentynyt viidenneksellä, ja vielä enemmän luonnollisesti esiteollisesta maatalousyhteiskunnasta. Työaika kesti aamusta iltaan, eikä lomia tunnettu.
Tokihan työelämässä on omat ongelmansa, mutta pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaisi luovan niitä vielä paljon enemmän. On varmasti hyvin lannistavaa ja masentavaa, jos yrityksistä huolimatta ei kelpaa mihinkään työhön. Mielestäni nimen omaan pitkäaikaistyöttömyyttä voitaisiin verrata vankeuteen sikäli, että henkilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ovat merkittävällä tavalla vaikeutuneet. Sitä vastoin työhaluttomalla sellaista ongelmaa ei ole: jos joku on valmis tinkimään elintasostaan, se on oma asia vapaassa yhteiskunnassa.
PS: ehkä tämä sinänsä mielenkiintoinen aihe voitaisiin siirtää omaan ketjuunsa.
