Tällaisina hetkinä kadehdin todella sitä, etten osaa maalata. Hyyryhimin selostus kuulostaa ihan uskomattomalta, juuri siltä, mitä olen vapaasta maalaamisesta kuvitellutkin. Vai pitäisikö vaan ottaa värit ja paperia, vaikkei mulla taida olla kun peitevärejä ja vesivärejä ja yrittää?
Pääsen kyllä ehkä lähelle tuonlaista hurmosta joskus kirjoittaessani. Ja siitä kun viimeksi kirjoitin on kulunut varmaan kuukausia! Miten ihminen voikin näin hyljätä rakkaimmat harrastuksensa muka helpompien ja viihdyttävämpien kustannuksella.
Minulla oli toinenkin huomio tästä päivästä. Kuntoilin itseni aivan loppuun niin että puurolautasen nosteleminen tuntui äärimmäiseltä ponnistukselta ja mietin, miten ikinä selviän puheviestintäharjoituksiin kolmen kilometrin päähän, mutta sitten ulkoa alkoi kuulua valtavan kovaäänistä linnunlaulua. Juuri sellaista laulua, joka herättää kaikki muistot lapsuuden keväistä, kun asvaltti alkoi pikkuhiljaa näkyä ja pikkuruiset vesipurot alkoivat virrata kaduilla ja leskenlehdet puhkesivat ja talvisaappaat sai vaihtaa lenkkareihin ja lapaset sormikkaisiin. Voiko olla parempaa vuodenaikaa kuin kevät ja parempia eläimiä kuin linnut, jotka voivat luoda illuusion keväästä pelkällä iloisella lauluäänellään!
