Heräsin yöllä avoimesta ikkunasta kuuluvaan kovaan kirkunaan. Harakat mekkaloi takapihalla. Ajattelin että pirun roskalinnut, ruma ääni ja rumia muutenkin, vievät elintilaa hienoilta lintusilta. Aamun kuluksi sitten seurailin ikkunasta että minkä ihmeen takia kaksi harakkaa huutaa niin kummallisella tavalla, ei kuulostanut ollenkaan normaalilta, kipeitäkö ovat. Huomasin että kyseiset harakat ovatkin poikasia! Eivät oikein osanneet lentää, pomppasivat ylös ja liitivät metrin pari ja taas mukkelis makkelis mäkeen. Emon (?) tullessa paikalle alkaa aina kova kirkuminen suoraan lintuparan korvan juuressa ja tyynesti emo aina vetää madon maasta ja ruokkii huutavia poikasiaan. Kun emo ei ole paikalla poikaset koittavat kaivaa itse matoja maasta muttei tuosta näytä mitään tulevat. Saavat ehkä hännästä kiinni ja vetävät, mutta ote irtoaa ja harakkaparka pyörii taas mäkeä alas! Kerran toinen poikasista koitti napata kimalaisen apilankukasta, molemmat osapuolet säikähtivät, mutta selvisivät vammoitta. Roskalintuja tai ei, juuri nyt en vaihtaisi niitä varpusiin. ♥