Onnellisuus sovinnaista ja konservatiivista. Se tekee elämästä tylsää, mikä on pahempi kuin kärsimys.
Hm. En oikein ymmärrä millä perusteella onnellisuus olisi automaattisesti sovinnaista tai tekisi elämästä tylsää? Miksei onnellisuus voisi olla samalla mielenkiintoista tai jännittävää, ja siis eikö onnellisuus ole juuri sitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Jollekulle se voi ehkä ollakin jotakin (jonkun muun mielestä) porvarillista, mutta joten musta tuntuisi oudolta jos yksilön onnellisuuden määritelmä tai mittari olisi joku ulkopuolelta annettu sosiaalinen normi, länsimainen ihanne tms. Toki epäilemäti sellaistakin tapahtuu, ihmiset ovat aika hyviä sumuttamaan itseään ja kuvittelemaan omikseen sellaisiakin onnellisuuden määritelmiä, joita joku muu (yhteiskunta, vanhemmat, elämänkumppani tms) on todellisuudessa luonut. Mutta ei kai kukaan voi tuntea oloaan onnelliseksi kuin elämällä itselleen sopivaa elämää, oli se sitten tylsää ja tavanomaista tai kärsimyksellä ryyditettyä kummallisuutta?
...Mun on toki vaikea ymmärtää, mitä ihanaa tai ylevää on kärsimyksessä ja raa'oissa tunteissa noin ylipäätään, mutta ehkäpä minnen siksi tunnekaan oloani aina kauhean onnelliseksi. Olisihan se aika tarpeellinen taito osata nauttia elämästään ja olla kiitollinen kaikesta vaikka sit tarpoisin miten syvällä p*skassa.
Nämä toki ovat hyvin yksilöllisiä juttuja, samoin kuin vaikkapa nuo kirjat, jotka ovat muille merkityksellisiä. Eivät ne tosiaan ole aina samoja kaikille, mutta ei se mielestäni oikeita dissaamaan toisille tärkeitä juttuja ihan tuontasoisesti. Tuttavapiirissäni useampikin ihminen on löytänyt uusia suuntia ja merkitystä Arbinger instituten kirjoista (mm. the anatomy of peace ja leadership & self-deception), mutta musta ne olivat lähinnä ok ja täynnä itsestäänselvyyksiä. Oikeastaan musta on ihan hirveä sääli, etten toistaiseksi ole löytänyt sellaista "the" self-help -kirjaa; olisi ihana jos voisin palata joidenkin viisauksien pariin kerta toisensa jälkeen. Eksistentialismi, lähinnä Camus'n ja Sartren, on ehkä lähinnä mun the-juttuani mutta nuo eivät oo ehkä ihan siitä valoisimmasta tai maailmaasyleilevimmästä päästä
.
