Jouluaatto. Talvipäivänseisausta ehdin jo juhlia pienimuotoisesti, eilinen menikin sitten ressisiivoiluissa ja yleisessä huseeraamisessa, vaiks kuinka koetin välttää moista stressitilaa. Onneksi nyt rauhallinen aamu, kaikki muut nukkuvat ja mä olen voinut hörpsiä kardemummakahvia ja tyynesti värkkäillä kaikkea keskeneräistä, ressittömästi. Vähän kyllä ärsyttää kun nää juhlat ja pyhät onnistuvat näköjään herkistämään ja tuovat jostain mieleen myös ne joukosta puuttuvat... eritoten huomaan kaipaavani ihan tosi pahasti kesällä joukosta poistuneen uskollisen kissaystäväni, toki myös kaksi vuotta sitten mennyttä isääni.
Eilen kävin noukkimassa kasvimaalta tuoreita yrttejä. Tavallaan oli tosi mukavaa ja näppärää, saavat nuo talouden lihaasyövät kalkkunansa mausteeksi juurikatkottua salviaa, rosmariinia, timjamiaa, laventelia ja oreganoa. Mut sit tavallaan aika karua... että jouluaatonaattona vielä yrtit jaksaa kasvaa
. Siellä tosin valkosipulitkin puskivat pitkiä ituja ja kukkapenkissä neilikat vihersivät suhteettoman iloisesti - ja mä asustan III-vyöhykkeellä enkä ees missään Hangossa
. Sanoivat pari päivää sitten radiossa, että maapallon keskilämpötila on ollut kuluneena vuonna tähänastisen mittaushistorian (n. 130v) korkein. En yhtään ihmettele. Meikäläisen puutarhanhoitovinkkelistä tämä on ehrottomasti lämpöisin syksy/alkutalvi ikinä.
