Tänään - 169

Tänään olin pitämässä myyjäisiä supermarketin aulassa luokkaretkirahastoa varten. Oli todella piristävää vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisia ja myydä siinä sivussa leivonnaisia.  Pizzat ja pullat menivät nopsaan kaupaksi ja sain hyvän mielen sekä itselleni, että muille ihmisille. 

Juuri tuli täyteen 1000 kirjoitettua viestiä tälle foorumille. Kiva juttu.

(Ennenkuin joku ajattelee minua kovin aktiiviseksi, niin miun keskimääräinen postcount on 1,14 viestiä / pvä - ei niin hirmu paljoa).

Jospa pitkästä aikaa tännekin jotain raapustais...Tulipahan tehtyä tällä kuluneella viikolla temppu, mitä en ihan äkkiä olis vielä muutama vuosi sitten uskonut tekeväni. Menin ja suoritin täydennyspalveluksen Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. En tässä ala sen tarkemmin selittään, että mikä se on, kattokaa täältä http://www.sivarikeskus.fi/fi/taydennyspalvelus mikäli kiinnostaa. Muistelisin, että joku/jotkut tälläkin palstalla pyörivistä ovat moisen suorittaneet ? 5 päivää hienossa miljöössä maaseudun keskellä paikkakunnalla missä en ollut ikinä käynyt. Kokemuksena varsin positiivinen ainakin omasta mielestä.

Ja että minkä takia ? Aikoinaan intti tuli käytyä. Sitä meni muiden mukana, eikä siviilipalvelus oikeastaan ollut edes vaihtoehto. Kertausharjoituksissakin tuli myöhemmin käytyä, mutta silloin ensimmäisen kerran heräsi ajatuksia, että mitä helkkaria, isot miehet täälä mettässä leikkii pyssyillä keskellä talvea. Ensimmäisen kerran kuulin tälläisestä mahdollisuudesta erota armeijan kirjoista n 4 v sitten. Siitä lähtien ajatus täydennyspalveluksesta on kytenyt tuolla pääkopassa. Nyt viimeisen reilun vuoden aikajakson tapahtumat Euroopassa + iltapäivälehtien ym median lähes tauoton kohkaaminen aiheen kanssa sai mieleni vakuuttuneeksi, että tämä vaihtoehto on itselleni se paras vaihtoehto. Kaiketi sitä ihminen viisastuu vanhetessaan, toivottavasti. Ei minusta oikeassa elämässä olisi ketään vahingoittamaan saati tappamaan (nyt voi saada käsityksen, että odotan sodan syttyvän Suomessa-siitä ei ole kysymys-moisen en jaksa uskoa olevan todennäköistä).

Koen että tämä tempaus oli kannanotto, pieni mutta tärkeä sellainen rauhan ja väkivallattomuuden puolesta. Yksikin joka kieltäytyy tarttumasta aseeseen on mielestäni oikeassa. Se ei myöskään tarkoita ettenkö arvosta niitä jotka kokevat maanpuolustusasiat tärkeiksi, saati niitä jotka ovat sodissa taistelleet. Arvostan heitä oikein kovasti. Minun ajatusmaailmaan se vaan ei enään sovi, että ongelmia ratkotaan aseilla.

Niin ja meidän 5 päivän "koulutuksen" aikana oli täydennyspalvelukseen oli hakeutunut noin 50 henkeä. Tämän vuoden kokonaissaldo on tällä hetkellä jossain 340 hengen tietämillä...
 

Gabriel, olen harkinnut hiukan samaa. Pidän elämää melkolailla pyhänä, ja edes teoreettinen mahdollisuus sotimisesta tuntuu mahdottomalta. En ole asiaa kuitenkaan mitenkään edistänyt, koska viikko jossain koulutuksessa on melkoisen mahdotonta - sekä taloudellisesti että vaimoni näkökulmasta, sillä hän ei oikein täällä maalla pärjäisi vajaata viikkoa ilman minua, koska hänellä ei ole ajokorttia. Tai pakon edessä toki, mutta en halua häntä moiseen pakottaa. Siksipä varmaankin toivon vain, että mitään tarvetta minun sotia ei koskaan tule.

Tänään kävin Tampereen naislaulajien Chydenius-konsertissa.

Eilinen Museoiden yö täällä Tampereella oli huikea menestys.

Yliopiston pääsykokeet on takana ja kesäloma edessä! Nyt voi vihdoinkin ottaa rennosti, kun avoimen yliopistonkin opinnot on tältä erää päättyneet. Saapa nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi

Heipä hei! Palasin takaisin tauon jälkeen. Poissaoloni syyt ovat moninaiset, mutta en ole ikinä elämässäni elänyt näin vaikeaa puolta vuotta kuin nyt, mutta yhtäkaikki olen muuttanut kivaan yksiöön, levännyt ja alkanut pikkuhiljaa uskoa, että elämä voittaa. Saatan jopa joskus vielä löytää jotain siitä ihmisestä, joka olin. Joskus istun tuolla metsässä kivellä pikkuinen koira sylissä ja tunnen hetkittäin iloa, kun pienen kirsu heiluu sen "pyydystäessä" tuulessa leijuvia hajuja tai kun orava rapistelee männyssä ja naksuttelee tunkeilijoille.
Sateinen päivä tänään, luin Kauko Röyhkän  kirjan "Poika Mancini".