Tänään - 195

Tänään on 

Menetimmekö farådin? Harmittaa kyllä välillä kun jotkut postaajat täältä lähtevät pysyvästi. En ole itse ollut kovinkaan aktiivinen kirjoittelija, mutta mielellään sitä ainakin tiettyjen henkilöiden juttuja aina välillä lukisi ja sitten heidän lähtemisensä myötä katoaa aina jotain. Noh, sellaista se on. Ihmisiä tulee ja menee niin elämässä kuin foorumeillakin.

Voi surkujensurku! Voisi käyttää vanhankansan sanontaa "voihan kauhistusten kanahäkit" - ei ne ennenkään ole olleet kai ihan tyhmiä. Ne jotka on muutaman viikon aikana seuraileet juttua niin voi varmaan ymmärtää että olen järkyttynyt ja tunnen itseni myös hylkiöksi.

Farådin kanssa oli kiva keskustella vaikka ei keskustelu ehtinyt oikein alkaakaan. Harminpaikka.  Hänellä oli kyllä isoja juttuja kuten juuret ja merioliot esim. olisin kyllä mielelläni jutellut niistä joskus.  Tenttiähän hänellä oli jouluun joten stressi varmaan helpottaa nyt näin miten hän ajatteli. Mä olen pahoillani siitä että hän lähti toisaalta olen huomannut että ajatteleva ihminen ei oikein näppäimistön takana varmaankaan saa oloaan levolliseksi. Tosi harmi hänkin älyämäni suhteen oli pakeneva ihminen herkkä kokonaisuus etsien minuuttaan. Tahtoisin antaa hänelle voimia ja tarjosinhan ainakin lanttua. 

Hei, mustakin ollu kiva lukea sun juttuja. Ja olen pitänyt sun runoistakin tosi paljon  Älä välitä, tulee noita katoamisiakin muillakin 

Kohtasin yömyöhällä melkoisen järkytyksen. Sosiaalisen median tietojen mukaan yksi tuttavani oli kuollut. En tiedä vielä yksityiskohtia, mutta hänen elämänsä viimeaikaisen tilan tuntien ymmärrän mahdollisuuksia olevan kaksi: joko hän on tehnyt itsemurhan tai kuolema liittyy päihteisiin. Tiedän myös hänen tehneen Facebook-päivityksiä, joissa on esimerkiksi lukenut vain "apua", kunnes hän on deletoinut koko päivityksen ja kaikki on ollut niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse olen joskus tällaisessa tilanteessa kysellyt asiasta yksityisviestillä ja toivottanut jaksamista, mihin hän on myöhemmin kommentoinut, että kiitos välittämisestä. On kuitenkin tuntunut vaikealta tunkeutua pidemmälle hänen asioihinsa, koska emme olleet varsinaisia ystäviä ja hänellä (naispuolinen henkilö siis) on ollut myös miesystävä, jonka olen tavannut kerran enkä mitenkään positiivisissa merkeissä (itse asiassa hän oli umpikännissä ja esitti pari minuun kohdistuvaa epämiellyttävää huomiota). Tällaisessa tilanteessa ihminen tekee liian usein sen johtopäätöksen, että asiahan ei minulle kuulu ja täytyy vain toivoa että asiat kehittyvät parempaan suuntaan. Nyt kuitenkin kävi näin.

Ehkä meidän täytyy sittenkin välittää toisistamme enemmän, vaikka puoliväkisin? Vaikka saisimme ensi alkuun osaksemme haukkuja ja vihanpuuskia, kenties meitä vuosien kuluttua kiitettäisiin kädestä pitäen?

Voi että Epilä Phoenix, oon pahoillani ystäväsi puolesta
Joulunaika on kaiketi vuodenaika, jolloin eniten itsemurhia tehdään.

Berliinistä päin myös oma surunsa.

Joo, tuttusi. (Epilä Phoenixille tarkoitettu juttu (edittii.))

Eksän kohtasin sitä kautta että aloin sille jotain juttelee, kun hän oli laittanut itsetuhoon viittaavia viestejä foorumille.. jotkut ihmiset ovat joskus hyvin hyvin syvällä ja pimeessä. Oltiin oltu jo eros pitkään, mutta itelle oli vähän kuin viimenen niitti siinä, että hän kertoi että oli alle vuotiaalle lapselle(mme) laulanu queenin bohemian rhapsodyy siinä mielessä että yritti jotain itsemurhajuttuu viestii siinä, niin mul kertakaikkiaan meni hermo siinä ja suutuin hänelle aikalaill, kun muutenkin olin yksin lapsen kanssa, niin en tarvinnut henkilöö joka ei tuntunut ottavan silloin vastuuta itestään. Sen jälkeen hän löysi kivasti siinä sitten uuden parisuhteen ja töitä ja on saanut elämänsä ilmeisesti kuntoon.

En mä tiedä, ei ehkä kukaan halua sitäkään että joku pakolla kaveeraa?

Noh tänään laittelen edes vähän jotain joulua, askartelen lapsen kanssa ja yritän saada ekotoksikologian työtä eteenpäin. Ihan hitoksen kamala aihe, tietentahtoen kiduttaa eliöitä ja tsekata että missähän kohti nää myrkyt alkaa vaikuttaa, niin vähän heikot joulufiilikset.