Tänään - 220

Mul alkoi tänään loma. Saa olla vähän breikillä. Selkeesti aika hyvä ja tarpeellinen juttu. Ja mä oikeesti tykkään talvesta, toivottavasti nyt jotain jaksaa tehdä, kun saa mennä enemmän vapaasti tuolla ulkona.

Tänään on Ukrainassa surun päivä, kun venäjä on pommittanut ja siirtänyt joukkojaan eteenpäin. Kansallisuutta katsomatta kaikki siellä olevat ihmiset, ja myös luonto, kulttuuri ja koko rakennettu ympäristö kokevat tuhoa poliittisten tilanteiden ja sotien nimeen ja niiden alla. Surullista.

En ylläty, että eräs henkilö täällä on niellyt sellaisenaan lännen propagandan. John Lennon häpeäisi teitä, jos olisi hengissä (ja se, miksei hän ole hengissä, voi johtua ihan samoista instansseista, sanoipa virallinen ja sovinnainen lähde hänen kuolemastaan ihan mitä hyvänsä).

Minusta Putin on vain tyhmä, kun meni samaan lankaan kuin Neuvostoliiton johto jouluna 1979 hyökätessään Afganistaniin. Taustalla oli silloin umpikiero, ketku, kaikkia mahdollisia ja mahdottomia keinoja hyväksikäyttänyt CIA-johtoinen operaatio saada NL hyökkäämään Afganistanin kimppuun, mistä jenkit hyötyivät sekä saamalla itselleen epämieluisan johdon syrjään Afganistanin johdosta että syyn tästä arkkivihollisensa niskoille. Nyt Putinin Venäjä saa niskaansa toivottoman kuorman Ukrainaan kohdistuneesta hyökkäyksestä, jota oli provosoitu 8 vuotta, mutta jota se ei ikinä saa länsileirin typeryksiltä anteeksi. Eikä tässä kriisissä ole missään vaiheessa ollut kysymys Venäjän aggressiosta, vaan Venäjän aggressiivisesta reaktiosta lännen aggressioon.

PS. Harkitsen muuttoa Sveitsiin. Sveitsi ei ikinä päädy sotaan, sillä kumpikin osapuoli on riippuvainen sen pankeista, on sota keiden hyvänsä välillä.

Eilen iski taas sellainen kunnon ahdistus hetkeksi maailman kollektiivisesta tilasta kuten silloin sinä yhtenä päivänä kun korona-todellisuus vahvistui täällä eräänä maaliskuisena päivänä herran vuonna 2020. Mutta sitten taas palasin järkiini ja sydänkeskukseeni ymmärtäen asioiden todellisen tilan.

Ajattelin, että maailma on tullut hulluksi. Mutta ei, lähes aina tämä maailma on ollut sairas ja hullu patologisine johtajineen, nyt vaan erityisesti viime vuosikymmeninä tämä sairaalloinen kapitalistinen oravanpyörämatriisi on alkanut lähteä oikein kunnolla raiteiltaan. Ihmiset ja muut pallinamaat kun vaan sitten kuvittelevat, että kaikki voi vaan aina jatkua samaan malliin ja sekoomus uskoo, että talouskasvu on ikuista samalla kun luontoa raiskataan ja ihmissielu ollaan hylätty "turhana" jonnekin kun se ei palvele materialistista tiedettä.

Se tässä tyhmässä lajissa ihmetyttää, että sotaan kyllä aina riittää energiaa ja rahaa, mutta rauha ja rakkaus on niin vaikeaa. Ehkä tämä on vaan nyt sitten yksi aikajakso ja ihmislaji on vielä hyvin lapsenkengissään, primitiivinen. Kulta-aika on tuloillaan, mutta sitä ennen pitää käydä nämä henkisen synkkyyden ajat läpi. Ei oikeastaan voi muuta kuin nauraa välillä tälle kaikelle. Siitä huolimatta myötätuntoni on Ukrainan viattomien siviilien ja eläinten kohdalla. Lauantaina taitaa olla jonkinlaista massameditaatiota tulossa rauhan suhteen, osallistukaamme sellaiseen. Rauha on mahdollista jos sellaista haluamme.

"If someone thinks that love and peace is a cliche that must have been left behind in the Sixties, that's his problem. Love and peace are eternal." ~ John Lennon

Tänään olin pitkästä aikaa oikeasti ja vilpittömästi onnellinen.

Mökillä. Pitkän aurinkoisen & lämpimän kauden jälkeen tuntuu oudolta, kun sataa lunta, ja sitä on luvassa päivän mittaan jopa kymmenen senttiä. Saa nähdä, missä välissä tänään ja/tai huomenna onnistuu raivata kulkureitti saunalle, kun se on ilman muuta aikomus lämmittää huomisiltana. Vanhaakin lunta on näet ihan riittämiin ja se on kovaa, eikä toisaalta kuitenkaan tarpeeksi kovaa, että hanki kantaisi.

.. ohitin shakin ja hölmöt kuteet & puheet, liittymättä merkonomiarmeijaan. Mietin Brucea, Taivaskalliota, Kullervon kirousta, Eevaa rankkasateessa. Maa oli kuin salattu, londasus kupeessa.