Jättäydyin työttömäksi vuodenvaihteessa. Syyt tähän on seuraavat:
1. henkisesti ylirasittava työ
2. oman persoonan muuttuminen työn rasittavuuden takia
3. koko elämän sisällön kuihtuminen ja kapeutuminen työn takia
4. kadotin itseni kokonaan
5. ei tullut parisuhdetta kun elämä on niin kurjaa ja tiukkapipoista
En tiedä, onko mulla päässä jotain vikaa, kun jatkoin tota leikkiä 11 vuotta. Juontaako tässä juuret jonnekkin lapsuuteen, johonkin opittuihin toiminta ja käytösmalleihin. Tavallaan, olisin ollu jopa valmis jatkamaan tota leikkiä
loputtomiin, mutta kun en saanut parisuhdetta, se häiritsi vaakakupissa niin paljon, että luovuin lopulta tosta "olen onnellinen onnettomana" työstä.
kai tästä johonkin terapiaankin pitäis vääntäytyä, mutta oon niin laiska että saan aika hitaasti aikaan jos ollenkaan.
Nyt kuitenkin mun pitäis saavuttaa itsekunnioitukseni takasin, karvattaa pari rintakarvaa, ja tehdä työttömyydestä sellasta aikaa, että teen itsestäni tietyllä tavalla riippumattoman työelämästä mikäli mahdollista. Tää siks, koska
tulevaisuudessa mulla on enemmän itseluottamusta töissä, kun tiedän kokemusperäisesti että siellä ei oikeastikkaan ole pakko olla. Lisäksi mun pitää vähän korjailla pään sisällä olevia sinne kertyneitä haitallisia toimintamalleja yms.
Lisäksi haluaisin kaiketi kaivella omaan persoonaani liittyviä juttuja esiin, ja kehittää niitä eteenpäin. asioita mistä pidän, ja lisäksi kehittää tapoja miten toimin. sopiva kiireettömyys jne.
Hitto, mulla on 500päivää ansiosidonnaista (joo 3kk karenssi oli ensin) ja säästöjä myös.
On se erittäin outoa jos ei saisi aikaa kulumaan ja jos ei aika olisi kehittävää ja mielekästä ja viihtyisää.
Lisäksi tiedostan tässä samalla, että joudun palaamaan joko toiseen aikaisempaan ammattiini, joka alkoi käymään loppuvaiheissa henkisesti ja fyysisesti rasittavaksi myös, tai menemään johonkin uuteen ammattiin.
Mutta nää vaihtoehdot on kuitenkin duunariammatteja, joissa teoreettinen rasitus on pienempi.
Kuitenkin tiedän, että siellä duunaripuolella joutuu tällainen herkkänahkainen kaveri kestämään kaikenlaista
vittuilua ja muuta henkisesti rasittavaa, joten nyt mun kannattaa yrittää löytää se vapaus.
Joten heittäkäähän hippihenkiset ideoita miten saan päiväni rakennettua mielekkäiksi, kun mulla ei ole mitään paikkaa mihin meen arkipäivisin. Mentaliteetti on nyt sellainen "kapinahenkinen" että kun työelämä on satuttanut mua aikaisemmin, ja tulee satuttamaan, niin yritän nyt kaivaa kaikki keinot käyttöön että elän mielekkäästi ilman duunia. Ihan vaan periaatteen vuoks jos ei muuta
Mun luonne on aika epäsosiaalinen, että se rajoittaa tässä vielä asiaa. koska ei oo kavereita kenen kaa touhuta arkipäivisin.
Sit lisäksi oon sellanen että mulla vetää unirytmi ihan miten sattuu, ja se on sinällään mahdollisimman haitallinen tällä työttömyys ajalle koska se tahtoo kääntyä niin että valvon yöt ja nukun päivät. Sitä oon yrittäny kääntää vaikka kuinka
mutta ei se onnistu. Tää vaikeuttaa asioiden tekemistä kun valvon yöllä kun kaikki paikat on kiinni ja on pimeätä.
Mutta joo, asioita joita oon touhuillu nyt 4kk kestäneen työttömyyden aikana:
-kuunnellu musaa
-surffannu netissä
-käyny pieniä patikointeja tekemässä nuuksiossa
-ostanu museokortin ja käyny museoissa
-käyny teneriffalla auringossa istuskelemassa äkkilähdöllä
-harrastanu liikuntaa ulkoliikuntapaikoilla
-pyöräilly
-tietokonepelejä tuli pelattua joku 1kk putkeen melkeen täyspäiväsesti, oli aika huono homma, menee tunne-elämä ihan rikki.
-käyny lähimetsissä kävelemässä
-tehny ruokaa
-nähny yhtä kaveria muutaman kerran
-meditoinu
-tutkinu työpaikkoja
-kaikenlaista itsetutkiskelua
Siinäpä ne tärkeimmät. Heittäkää ihmeessä ideoita ja ehdotuksia kaikenlaiseen mielekkääseen tekemiseen!
Jotain meininkiä ja asennetta kaipaisin vähän enemmän..ja arkipäiviin enemmän jotain millä aika kuluu.
