Ulkoinen olemuksesi? - 3

Ulkoinen olemus vähän vaihtelee. Työpaikalle mentäessä parta, siistit farkut aina, hienot kengät. Sit mulla on talvella sellainen yyyber kokoomustakki

Mut muuten, mulla yleensä 5 vuottavanhat repaleiset farkut jotka ostin tyyliin vapaa-valinnasta ja ylä-asteiästä sama farkkutakki. Sen alle hupparia ja villahanskat.

Sit tietenkin urheiluun ja ulkoiluun löytyy aika paljon kaikkee kyl,. Joskus exäni sisko sanoi, että "sähän näytät ihan autovarkaalta", joka on varmaan aika osuva kuvaus

Nykyään siisti tukka, kauluspaita tai t-paita/huppari, siisti farkut ja rennot kengät. Hajusteena Bossia, Kleinia tms. Joskus harvoin pikkutakki jos asiakastilaisuus vaatii.

Parta on ainoa muisto hipimmistä ajoista, ja sekin nykyään niin mainstriim, että ei kukaan musta päältä näe, että haaveilen valosta, rauhasta ja rakkaudesta.

Näin oli pakko tehdä, että sai pari ovea auki elämässä. Ihmiset määrittelee näkemänsä perusteella jengin lokeroihin. Näin on helpompaa. Kannattaa mieluummin toimia systeemin sisällä ku jäädä ulkopuolelle ja rannalle ruikuttamaan. Imho.

Anteeksi vaan, mutta nyt on minun vaikea vastustaa kiusausta ja olla puuttumatta tai kyseenalaistamatta muutamaa kohtaa tätä viestiäsi, arvon Herra Avaruus.

Tietty on jokaisen oma asia miten haluaa pukeutua ja minkälaisia arvoja elämässään kannattaa (kunhan niillä ei vaan satuttaisi muita - eiks tää ois aika hyvä kaikkia palveleva nyrkkisääntö tässä?).

MUTTA:

Miksi kannattaa mielummin toimia systeemin sisällä kuin "jäädä rannalle ruikuttumaan"? Mitä niin hienoa näet tässä systeemissä? Onko siinä jotain tavoittelemisen arvoista? Onko systeemi mennyt ja sokaissut silmäsi? Systeemi, joka perustuu riiston varaan. Systeemi, joka tuhoaa maapalloa, ihmiskuntaa, kasvillisuutta, maaperää, eliölajeja, vesistöjä, ilmaa? Systeemi, joka on rakennettu huonosti, siten, että se palvelee oikeastaan vain joitain (ns. etuoikeutettuja) hetken aikaa hyvin, mutta vie ajansaatossa väistämättä kaikkia tuhoon. Eikö olisi järkevintä pysytellä erossa tällaisesta systeemin tukemisesta ja yrittää olla mukana rakentamassa tilalle jotain parempaa, kestävempää ja ehdottomasti eettisempää? Tosin siinäkin kyllä tarvitsee ehkä olla ainakin jonkin verran systeemissä mukana, jos tahtoo lähteä sitä muuttamaan parempaan suuntaan.

Miksi ei olla ihan vain oma itsensä? Miksi alistua muiden ennakkoluuloille, typeryydelle ja kapeakatseisuudelle ja antaa muiden lokerointien vaikuttaa elämäänsä niin paljon, että lähtee muuttamaan itseään (esim. pukeutumistaan) heitä miellyttääkseen? Sehän on kapitalismin tarkoituskin. Siis saada ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla sosiaalista painetta hyväksikäyttäen, jotta voi itse rikastua hyväksikäyttämällä näitä henkisesti heikkoja kansalaisia, esim. mainostamalla, brändäämällä ja myymällä vaikka bisneslookkia kuumana, seksikkäänä, menestyvänä ja kaikinpuolin upeana ja hyväksyttävänä asiana, jota kaikki haluaa osakseen ja siten ihmisen elämä muuttuu paremmaksi, kuten hän epätoivoissaan ja henkisessä kärsimyksessään toivoo. (Ongelma vaan hänelle itselleen, ettei ymmärrä etsiä sitä onnea/henkistä vakautta sisältään, vaan on kaikkien mainosmiesten uhrina ja vietävissä ja etsii sitä ulkopuoleltaan, kuten mainosmiehet/yritysjohtajat yms. rikastuakseen ja systeemissä menestyäkseen haluavat.)

Eikö olisi järkevämpää mielummin valistaa ihmisiä tällaisista ilmiöistä ja opettaa ihmisiä enemminkin ajattelemaan laajemmin ja suvaitsemaan kanssaihmisiään ja yksinkertaisesti luopumaan ennakkoluuloistaan. Ennakkoluulojen murentaminen olisi varmasti kehittävempää toimintaa, kuin niiden pillin mukaan juokseminen. Nyt ja pitkällä tähtäimellä.

Tämä on minun vilpitön mielipiteeni.

Hitsi mä diggasin tost Mooseksen kirjoituksesta.

Itse.
Kun olen ihan vitun kiinni tässä "systeemissä" ja tunnen tuon ristiriidan sisälläni, mutta huomaan katsovani jo asioita jotenkin vähemmän radikaalisti. Tai tunnen sen sisuksissani nykyään tosi erilailla. "Systeemiä" voi korjata sisältäpäin pienin askelin. Siitä voi karata ja pahimmillaan niin pahasti, että menettää otteensa siihen niin pahasti, ettei enään voi mitään tehdä sille. Toisaalta voi myös olla niin systeemissä kiinni, että ei enään pysty riuhtomaan itseään yhtään erisuuntaan, kuin mitä se "systeemi" tekee.

Itse mä oon löytänyt jopa jotain turvaa systeemistä mun entiseen menooni. Toisaalta mä itse mietin siitä pakenemista ja koen sen tietyllä  tapaa matkaksi joka haastaa mut kokonaisvaltaisesti. Hitain askelin kohti parempaa. Mitä sitten ikinä onkaan...

Tänään mua vielä kutsuu työt ja babyloni, mut toisaalta rahat mä siltä itse varastan ja saa nähdä palautanks paljonko takas.

Toisaalta nykyihmisten sosiaalinen oleminen voi olla erilaista työssä ja työn ulkopuolella. Monissa tehtävissä odotetaan perussiistiä pukeutumista, joissakin jopa pukua ja joissakin työasu tulee työnantajalta, mutta vapaalla ollessaan jokainen voi pukeutua niin kuin mielii. Siihen en ota kantaa, onko sellainen pukeutuminen systeemin sisä- vaiko ulkopuolella olemista, koska en erityisemmin perusta systeemipuheista. 'Systeemi' on kuitenkin aika epämääräinen käsite - tai pikemminkin systeemi-sana tavanomaisimmassa käytössään on mielipide siitä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla.

Oma pukeutumistyylini on pysynyt melko muuttumattomana lukioajoista lähtien. Työajallakin voin pukeutua niin kuin haluan. Pidän värikkäistä vaatteista. Paha vain, että miehille tarjolla olevat vaatteet ovat yhä melko värittömiä. Varsinkin näin syksyllä ja talven tullen miesten vaateosastot ovat yleisilmeeltään kovin harmaita ja mustia.

Mäkin ostelen lähinnä kirppiksiltä kaikki. Oon tehnyt niin siitä saakka, kun muutin omilleni ja vaateostoni siirtyi täysin omille harteilleni. Joskus tätä asiaa harmittelin ja jos vähänkin tuli jonkun homman mukana ylimääräistä rahaa, menin heti massamuotiliikkeisiin ostelemaan muodikkaita vaatteita. Vaikka kyllä niitä muotivaatteita saattoi joskus löytyä kirppiksiltäkin ja löytyy niitä sieltä edelleen. Ihmiset, kun kuluttaa (turhaa) paljon vaatteita ja onneksi myös kierrättävät niitä jonkin verran kirpputoreilla (ja myöskin tuttavillaan). Näistä ajoista on kuitenkin kohdallani jo useampi vuosi aikaa. Nykyisin menen oikein mielelläni kirpparikuteilla. Vaateintoilu on minun kohdallani alkanut jo sammua ja niiden käytön ja hankinnan mukaan on tullut järkeä ja harkintaa. Eli kirppiksellä katselen vaatteiden materiaaleja tarkkaan, että onko kestävää ja meneekö pesussa heti huonoksi jne. Pyrin ostamaan siis kestäviä, pidempään hyvänä säilyviä vaatteita. Ja tietysti se, että ne tuntuu mukavalta päällä on itselleni hyvin tärkeää. Kun aloin säännöllisesti joogata, lähes päivittäin, alkoi pukeutumistyylini muuttua. Aikaisemmin halusin pukeutua kireisiin vaatteisiin, joogan myötä, kun kehotietoisuus lisääntyi, aloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, miltä vaatteet päällä tuntuvat, niin alkoi tilalle tulla löysempiä vaatteita ja mukavampaa kangasmateriaalia, kuten trikoota vaikuttaa mulla olevan paljon. Ja nyt vähän jo vanhempana tunnen itseäni myös paremmin ja osaan ostaa sellaisia vaatteita, joita myöskin käytän, eli enää ei tule ostettua mitään sellaista turhaa vaatetta, mistä en kohta enää tykkääkään ja toteaisin, että "ei tää sittenkään oo mun tyylinen".

Kirpparilla käyn enää harvemmin, koska mulla on vaatteita kertynyt tässä vuosien varrella kaappiin niin paljon, eikä mun tarvitse enää hakea niillä niin paljoa huomiota ja hyväksyntää, kuin aijemmin, joten voin pitää kulahtaneempaa ja risaistakin vaatetta ylläni. Enkä käy missään sellaisissa paikoissa, joissa voisin saada vaatteineni osakseni hirveästi paheksuntaa. Ihan siististi ja asiallisesti pyrin kuitenkin pukeutumaan. Enkä hirveästi halua kohteliaisuus syistä haista ulkopuolelle. Itseäni ei omat hajuni haittaa. Mulla ei oo pesukonetta, eikä asumassani kerrostalossa ole pesutupaa, joten oon tässä puolentoista vuoden ajan saanut hoitaa pyykinpesu juttujani vähän vaikeamman kautta. Alussa se oli lievä shokki, ku mietin, et miten pärjään, ku sainkin tietää, ettei uudessa asumassani taloyhtiössä ole yleistä pesutupaa, kuten alkuun luvattiin. Sit oon käynyt kavereiden luona pesemässä pyykkiä ja myös itsepalvelupesulassa. Siinä on ollut oma vaivansa kyllä rahdata niitä pyykkejä ympäriinsä, kävellen ja pyörällä. Ku märkinä ne vielä painaakin enemmän. Mutta ihan selvinnyt olen ja tämän myötä on vaatteiden käyttöön alkanut muodostua sellaista kohtuullistamista, kun ei se pyykinpesu enää olekaan niin helppoa, niin tulee vaatteita käytettyä järkevämmin.

Aijemmin, ku pyykinpesu on ollut minulle helppoa, olen omannut joko oman koneen tai sitten asumissani kerroistaloista on löytynyt yleinen pesutupa, olen tosi huolettomasti (ja myös vastuuttomasti) heitellyt paitoja pyykkikoriin pestäväksi jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Nykyisin, jos paidan kainalokohdat vähän haiskahtaa hielle, kun oikein lähietäisyydeltä nuuhkin, ei se ole minulle mikään syy vielä pestä sitä. Ja olen alkanut harrastaa myös käsinpesua, eli nyrkkipyykkiä tämän pesukoneettomuuden johdosta. Sekin on ollut ihan toimivaa, vähän työläämpää vaan, mutta en valita. Pääasia, että saa puhdasta vaattetta silloin, kun on tarves.

Rintsikoita en minäkään tykkää käyttää, ne tuntuu ikäviltä päällä. Nekin jäi minulta joogan myötä pois. Liikuntaa harrastaessa, esim. juostessa tai jotain muuta reipasta tehdessä pidän urheilurintsikoita, koska kuten lähes jokainen nainen varmaan tietää, rintojen hölskyminen sattuu, kun se rintakudos jotenkin saa liian kovaa "osumaa" siinä. Näin myös pienirintaisilla naisilla. Eli ei hirveetä rasvamäärää tarvita rintakehän kohdalla siihen, et rinnat vois hölskyä liikkuessa. Ruansulatuksellekin tekee mielestäni hyvää rintaliivittömyys. Kun rinnan ympärillä ei ole mitään kiristävää, kulkee ruokakin ruuansulatusjärjestelmässä paremmin. Olen niin tottunut olemaan ilman liivejä, et jos mun pitää pukee tavis rintsikat päälleni, saan ahdistuskohtaus tyylisen reaktion helpommin. En tykkää niistä siis enää yhtään. Joskus nuorempana häpesin pienirintaisuuttani, enkä siksi voinut oikein koskaan kuvitella olevani ilman topattuja pushup-liivejä. Onneksi olen päässyt noista ajoista.

Liikunnan harrastamisessa on se huonopuoli, et pyykkiä se lisää ja urheiluvaatteet alkaa nopeesti haista hieltä. Itseäni tämä ei haittaa, voisin hyvin käydä juoksemassa hikisissä vaatteissani, mutten kehtaa, ku pitää vähän varmaan yrittää olla herättämättä sillä muissa huomiota, ettei muiden tarvitse kauhistella, miten hieltä haiskahdan ja vielä naisena, kun kulttuurimme jotenkin vaatii naisilta helposti enemmän puhtautta, miehiltä siedetään hien hajua ja likaisuutta paremmin. Harmi vaan, itse olen naisena kokenut kärsineeni tästä. Tosin tiedän monien miestenkin olevan tarkkoja hygieniastaan, eivätkä halua haista hieltä yleisesti. Ja jopa häpeävät myöskin haisemistaan.

Väreistä tykkään paljon. Minulla on ehkä vähän luovakin tyyli. En osaa mihinkään genreen kategorioida pukeutumistani. Ehkä joku sellainen taiteilija, hippi ja tavis olisi niitä genrejä, joihin vaatetustani voisi sulloa. Jos nyt niin välttämättä haluaa tehdä.

Uutena kaupasta ostan tätä nykyä lähinnä vain alushousuja, sukkia ja sukkahousuja. Tosin niitäkin harvemmin, pyrin käyttään kaikki sukat, alkkarit ja sukkahousutkin ihan loppuun asti.

Ku viettää aikaansa hipeimmissä piireissä tai itsekseenkin vaan, nii ei tarvii hävetä pukeutumistaan tai rasvasta tukkaa (olen vesipesulla, siis no poo) yms. Ainakaan niin paljoa, kuin jonkun muunlaisessa seurassa. Vaikka ei näitä juttuja minun mielestä oikeasti tarvitsisi hävetä missään. Sillä ei niistä todellisuudessa ole muille mitään haittaa, jos ei kovin haise tai omaa mitään täitä tai kirppuja. Eli jokainen saisi olla ulkoisen olemuksensa kanssa ihan rauhassa sellainen, kuin on.

Muutoin tyyliltäni oon sit tosi luonnollinen, eli annan itseni ihan vaan olla, ilman, että kauheasti olisin puuttumassa luontaisuuteeni. Haluan kunnioittaa itseäni, omaa luonnollisuuttani, siksi en voi naisena esim. meikata. Jos meikkaisin, kokisin, että viestittäisin siinä itselleni olevani luonnostani ruma ja minun tarvitsisi meikeillä jotenkin peittää tai ehostaa itseäni. Joskus olen kyllä meikannut ja ollut monin muinkin tavoin sellainen, mitä nuoret naiset valtaosin tuntuvat olevan. Ulkonäkö jutut ovat olleet myös ihan pakkomielle minulle joskus ja näin hirveästi vaivaa ja myös rahaa paloi oman ulkonäön ehostamiseen. Näistä ajoista on onneksi toivuttu. Nykyisin olen ottanut napalävistyksenkin pois, kun koin sen luonnottomaksi korun metallisen materiaalin johdosta. Ja muutenkin napalävistys alkoi tuntua jotenkin bimbolta, eikä sellainen sovi enää minuun. Yhdet korvareijät vielä löytyy ja korviksia tykkään käytellä aina välillä. Myös kaulakorujakin. Jotain sellaisia helppoja, pieniä koruja, jotka eivät häiritse elämää tai tunnu ikäviltä.

Työpäivä on takana, puilla lämmitettävä sauna lämpiää. On lämmitettävä joka ilta näin pakkasjakson aikaan ettei saunaosasto jäähtyisi liikaa, joka ilta siis kylvetään ja peseydytään. Parta ajetaan aina ennen löylyihin menoa Philishave merkkisellä partakoneella, hiuksia ei sen sijaan paljolti ajella eikä leikellä. Sunlichtin vihreää palasaippuaa erittäin hienoa Suomalaista Shampoota sekä Hiushoitoa käytetään peseytymiseen niin kuin on aina käytetty, tietääpähän puoli sokkonakin mitä missäkin purtilossa oikein on. Saunan jälkeen sileät leukapielet voidellaan Mennenin vihreällä partavedellä ja kainaloihin suihkutetaan Axl (roses) deodoranttia.

Ulkoilma ihmisen iho on nähnyt tuulta ja tuiverrusta 51v, otsassa sekä suupielissä on siitä johtuen syviä uurteita. Keskellä päivettynyttä pärstää sojottaa kai osin Norjalaisista geeneistä peritty kotkan nokkaa muistuttava iso nenä, tähän yhdistelmään kun laitetaan pitkät harmaantuneet poninhännällä olevat hiukset ja useinkin päässä reuhottava vilttihattun. Ei liene ihmekään että kutsuvat intiaanipäällikkö Pontiaciksi, kun ajoin viellä 11v Pontiacilla. Kaiken kukkuraksi kuulema liikunkin kuin saalistaja hitain vakain askelin sekä tansahtelen aina kun siltä tuntuu ja itken kun itkettää, silmistäni voi kuulema lukea mielialani kuin avoimesta kirjasta kosanaan. Siihen en voi siis itse kommentoida muuta, kuin että Katson keskustelukumppaneita silmiin. Kun kaikessa on tekemisessään on pyrkinyt rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, ei tarvitse pälyillä pitkin seiniä.
Kesäisin kuljen useinkin avojaloin, Talvella taas on pakko käyttää bootseja, farmarihousut on yleensäottaen jaloissa ja väljä paita mikä nyt kulloinkin sattuu olemaankaan. Eli tavallinen Suomalainen perus juntti, ei kuitenkaan se verkkari Viljo Hankkianlippis päässä ja kossupullo takataskussa vääntelehtäjä. Ja ei kun Saunaan.

Luulen että minäkin jossain välissä hommaan sen hiusharjan, kunhan reuhka kasvaa ja saan ensimmäiset takut koska mitään ei voi tehdä ajoissa ja ennakoiden :'D