Uniketju - 7

Conan O´Brien aisaparinsa Andyn kanssa puhui varsin sujuvaa suomea viime yönä 

Viime yönä näin unta joenpätkästä, joka oli harmaa, kiehuvan näköinen ja ruma. Ympärillä oli kaunista, kristallisen lumen peittämää metsää, puita jotka nuokkuivat lumen painosta ja aurinko joka siivilöityi puista.
Lumihiutaleet tekivät pyörteen joenpätkän päälle tanssien ja se yhtyi pieneen puhtaaseen puroon. Miun teki pahaa siinä unessa katsoa sitä kiehuvaa, harmaata joenpätkää, joka yhtyi ihanaan puroon metsän keskellä.
Siinä unessa sanottiin että siinä joenpätkässä on kaikenlaisia alkoholituotteita joita oli joutunut luontoon.

Aloin pohtimaan unen merkitystä. Luin illalla buddhalaisuuden myötätunnosta ja nyt pohdin riittääkö oma myötätuntoni myös ihmistä kohtaan? Olenko jo menettänyt toivoani sen suhteen että ihminen kykenisi tekemään parannuksen?
En ole aikoihin jaksanut enää kapinoida yhteiskunnan epäkohtia vastaan (eläinoikeus, luonto, katkeruus, ahneus etc.) vaan melko lailla luovuttanut näiden suhteen. Ennen olin aktiivisempi ja voimakkaampi.
Kesän jälkeen olen alkanut pohtia luontoa ja sen voimaa, energiaa jota se antaa minullekin päivittäin. Jos itse pyrin onnellisuuteen, samalla mahdollisesti herättäen läheiseni siihen, voisiko olla että se riittää? En ole kykeneväinen yksinäni puuttumaan epäkohtiin jotka minua häiritsevät ja kuitenkin uskon luontoon ja sen mahtiin. Olen lähes vakuuttunut että saamme vielä opetuksen, jollaista emme ole vielä edes osanneet odottaa.
Ja eikö ole mukavampi kuollessaan havaita tehneensä kaikkensa onnen eteen Sekä itsensä että läheisten ja niiden joita elämässään tapaa.

Viime yönä kokeilin unessa josko pystyisin liikuttamaan esineitä mieleni voimalla. Päätin siirtää pyyhekumia pöydällä ja sehän onnistui! Aloin huutaa puolisolle että et ikinä usko mutta oon oppinu telekinesiaa, ja sitten vielä onnistuin samassa tempussa niin että se oli vieressä katsomassa. Siinä vaiheessa aloin epäillä että olenkin unessa ja heräsin omasta sängystäni. Päätin kokeilla samaa temppua uudestaan ja sain taas liikuteltua esineitä mieleni voimalla. Kysyin mieheltä että eikai tämä vaan ole unta ja se vastasi että ei tietenkään, hereillähän tässä ollaan. Vastasin että "jos tää on unta niin sä kyllä sanot siinä just noin" johon se sitten myönteli. Hetkeä myöhemmin heräsin taas omasta sängystä, mutta pystyin edelleen siirtelemään esineitä mieleni voimalla. Tämä toistui muutaman kerran, kunnes sitten lopulta heräsin oikeasti eikä juttu toiminutkaan enää :/

Tänään olen sitten testaillut esineiden liikuttelua tahdonvoimalla mutta paikallaan pysyvät, mokomat.

Näin englanninkielisen unen. Intialainen, täydellistä englantia puhuva mies saatteli minua eräänlaiselle polulle. Polku alkoi korkealta paikalta vuoren vierestä kulkien vuoren vierustaa alaspäin kohti metsää. Metsään ei päässyt suoraan, välissä oli järvi joten polku kiersi aika kaukaa. Tämä mies totesi että laskeva aurinko värjää pilvet upean punaisiin sävyihin. Kun katsoin auringonlaskun suuntaan, huomasin pilvien olevan isosta tehtaasta lähtöisin olevia savukiehkuroita.
En oikein tiennyt mihin olen menossa ja miksi, intialainen mies sanoi matkan kestävän aika kauan mutta että hän odottaisi lähellä lähtöpaikkaa.
Varsinaisesta matkasta ei ole mielikuvaa, mutta pitkältä tuntuneen ajan päästä palasin sinne mistä olin lähtenytkin. Mies odotteli minua hienossa asuntoautossa, ja olipa unessa itsellänikin vastaava odottamassa. Asuntoautot oli pysäköity työpaikkani porttien viereen. Ja tähänpä tuo sitten loppui. 

Näköjään asunto kulki unessa vielä sivuosassa  Seikkailun makuun ei kuitenkaan päästy..

Näin viime yönä unta jostain olemattomasta bändistä, joka oli tehnyt uuden studioalbumin ottamalla pohjaksi joitakin kymmenen vuotta vanhoja keikkaäänityksiään. Tuumin herättyäni, että tuohan on ihan loistava idea!

Näin viime yönä tosi outoa unta. Siinä isäni soitti vinyylilevyä, jolla oli tutunkuuloinen laulu. Melodia oli Katson autiota hiekkarantaa, mutta sanat olivat toiset – siinä laulettiin: "Siivet aiheuttavat enkeleitä." Rytmikin oli ripeämpi shuffle ja tunnelma jotenkin kepeämpi.

Aamulla tutun laulun uusia sanoja kummastellessani oivalsin, että tuohan voisi olla lentoliikenteen vastustuslaulu. Luonnostelin sanoja eteenpäin: "Siivet aiheuttavat enkeleitä / kulje maassa, älä lentoteitä / nuo sanat mulla mieleen jäivät kaikumaan, ainiaan / siivet aiheuttavat enkeleitä / ihmettelen paljon lentäneitä / ne aina ilmaan nousee, mä en milloinkaan."

Oma kiintoisa alitajuinen juttu on sekin, että kun unessa soinut laulu kuulosti alkuperäisversiota vanhemmalta, niin eihän Katson autiota hiekkarantaa ollut oikeastikaan laulun alkuperäinen nimi tai teksti. Se oli nimittäin ensin Sua elämästäin saan mä kiittää.

Viime yönä näin unta asuvani mökillä vanhempieni kanssa ja minulla oli siellä oma pieni "huoneisto". Asuin supertyhmän koiran ja puhuvan kissan kanssa sekä minulla oli huone kasvatusta varten. Kissan kanssa keskustelin päivät pitkät elämän suurista kysymyksistä ja se antoi miulle neuvoja. Vanhempani olivat unessa kovin kiukkuisia ja määräileviä, tavallaan tahdoin myös pois, kasvien salailunkin vuoksi.
Yhtenä päivänä palasin sitten kotiini ja miun puskat ja huonekin niitä varten oli kadonnut! Pöydällä huomasin olevan kirjeen, jonka eräs ystäväni oli kirjoittanut. Hän ilmoitti etten tarvitse ganja-puskiani vaan oli uhrannut ne metsän jumalille. Äkäisenä lähdin ulos ja törmäsinkin ystävääni metsän keskellä. Vaadin selitystä. Hän sanoi että onni ei ole siinä mitä kasvatin, enkö olisi onnellisempi hänen ja hänen ystäviensä kanssa metsässä. Ympärillemme oli ilmestyneet hänen ystävänsä, metsän menninkäisiä, erilaisia, mutta kaikista säteili hyvä olo. Rauhoituin ja onnellisena lähdin heidän mukaansa. Yhdessä pakenimme minua etsiviä ihmisiä ja eräs uusista ystävistä, kuin kivestä tehty, naamioi meidät piiloon. Ja yhdessä olimme kiviä ja sammaleita. Osa ikuisuutta. Asuimme metsässä ja rakastimme toisiamme.


Päivän mietelauseeksi sattuikin täydellisesti
"Real happiness lies in that which never comes or goes but simply is."