teki aikoinaan listan Ilveksen keskustelupalstalle. Eipä siihen sen enempää lisättävää.
Aika mahdotonta ihan vakavissaan yrittää laittaa omia suosikkejaan järjestykseen. Näiden listojen laatiminen on puhtaasti ajanvietettä, ja sitäkin hauskempaa ajanvietettä, kun listat voi laatia aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka ei sen puoleen, ovathan ns. elokuvakriitikot valinneet jo vuosikymmenten ajan “kaikkien aikojen parhaan elokuvan.” Alla olevalle listalle olisin aivan hyvin voinut valita mm. sellaiset standardisuosikit kuin Alfred Hitchcockin
North By Northwest,
Rear Window ja
Shadow Of A Doubt, Howard Hawksin
Rio Bravo tai Akira Kurosawan
Shichinin no samurai ja
Rashomon, Mihail Kalatozovin
Letjat zhuravlin kaltaisia neuvostoklassikkoja tai uudemman farssin parhaan saavutuksen
Airplane II:n, puhumattakaan ns. romanttisen komedian merkkiteoksesta
Four Weddings and a Funeral tai Ettore Scolan riemastuttavan kyynisestä kurjalistokuvauksesta
Brutti sporchi e cattivi.
En ole ihan varma kaikkien elokuvien suomalaisista nimistä, mutta muistaakseni niitä on ainakin joskus noilla titteleillä esitetty.
PARHAAT ELOKUVAT TOP 20 BY BROOKS1.
Andrei Tarkovski:
Andrei Rubljov (Andrei Rublev) Neuvostoliitto 1966
Andrei Tarkovski oli uuden polven suomalaisohjaajien esikuva 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa aina siihen asti, kunnes hänet karkotettiin Neuvostoliitosta. Tarkovskia voimme siis kiittää - tai syyttää - sen ajan kotimaisten elokuvien verkkaisuudesta, pitkistä otoista, sanattomista tuijotuksista, hitaasta replikoinnista ja Mosfilmin vihreistä väreistä. Andrei Rubljov on nykyään helppo nähdä allegoriana elämisen vaikeudesta Neuvostoliitossa, jossa kansalaisilla ei väärinkäytöksiä todistaessaan ollut muuta mahdollisuutta kuin vaieta, mutta kyseessä on kuitenkin paljon syvällisempi, luomisen tuskaa käsittelevä voimakkaan elämänfilosofinen teos.
2.
Krzysztof Kieslowski:
Przypadek (Sattuman kauppaa) Puola 1981
Kieslowskin elokuva ajalta ennen hänen suurta kansainvälistä läpimurtoaan. Tarinassa esitetään opiskelijanuorukaisen kolme vaihtoehtoista elämänkohtaloa sen mukaan, ehtiikö hän kotiseudulle menevään junaan vaiko ei. Kahdessa vaihtoehdossa hän joutuu tekemisiin kommunistisen järjestelmän kanssa, mutta säilyy hengissä; kolmannessa hän valmistuu menestyväksi lääkäriksi vain kuollakseen terroristien pommi-iskussa. Pääosassa loistava Boguslaw Linda.
3.
John Sayles:
Matewan (Matewan - kuoleman kaivos) USA 1987
Yhdysvaltain johtavan indie-ohjaajan kuvaus Länsi-Virginian hiilikaivostyöläisten lakosta vuonna 1920. Matewanin verilöyly sheriffin tukemien lakkolaisten ja etsivätoimiston pyssymiesten välillä oli Yhdysvaltain verisin yksittäinen asetaistelu. Historiantutkijat ovat arvostelleet elokuvaa, mutta eihän Saylesin tarkoituksena ollut historian kuvittaminen, vaan oman aikansa kysymyksenasettelusta lähtenyt tulkinta. Mukana on Saylesin vakiokaarti, josta tunnetuin lienee David Strathairn.
4.
Terrence Malick:
Badlands (Julma maa) USA 1973
Montanan lakeuksille huipentuva roadmovie perustuu tositapahtumiin, joskin alkuperäinen Starkweatherin tapaus oli aika tavalla surkuhupaisampi, jos kohta myös vieläkin verisempi, sillä ruumiita syntyi pari enemmän. Malickin versio tapahtumista on melkein unenomainen balladi, joka ei kuitenkaan sorru romantisointiin ja on pohjimmiltaan ajan eurooppalaisille elokuville tyypillinen yksilön vieraantuneisuuden kuvaus.
5.
Steven Spielberg:
Schindler’s List (Schindlerin lista) USA 1993
Spielbergin elokuvia on aivan liian usein vaivannut ylitunteellisuus tai, kuten vaikkapa Saving Private Ryanissa, tönkkö patrioottisuus, mutta syystä tai toisesta juutalainen Spielberg välttää melkein kaikki sudenkuopat tässä juutalaisten joukkotuhosta kertovassa elokuvassaan. Oscar Schindleristä luodaan kuva, joka on historiallisesti korrekti ja riittävän moniulotteinen ollakseen uskottava.
6.
John G. Blystone:
The Blockheads (Pölkkypäät) USA 1938
Suurten suosikkieni Laurelin ja Hardyn elokuvista valitsin kaksikon viimeisen Hal Roachille tekemän elokuvan. Tämä on se juttu, jonka alussa kaverukset ovat ensimmäisessä maailmansodassa ja Stan jätetään vartioimaan juoksuhautaa. Tuuri venyy 20 vuoden mittaiseksi, minkä jälkeen säilyketölkkivuoren viereltä löydetty Ohu päätyy tohvelisankarina elelevän Ollien luokse ja tuhoaa muutamassa hetkessä tämän pikkuporvarillisen avioliiton. Elokuva on yhtämittaista gagien ilotulitusta.
7.
James Ivory:
The Remains Of The Day (Pitkän päivän ilta) Englanti 1993
Ivory - Merchant -tuotannon pitkän yhteistyön huipentuma, jossa yleinen ja yksityinen yhdistyvät melkein täydellisellä tavalla. Elokuva on terävä luokkayhteiskunnan kuvaus, mutta pohjimmiltaanhan kysymyksessä on jälleen yksi Romeo ja Julia -tulkinta täyttymättömästä rakkaudesta: elokuvan jälkeen katsojalle jää voimakas menetyksen tunne. Pääosissa aikansa parhaat näyttelijät, Anthony Hopkins ja Emma Thompson.
8.
John Sayles:
Eight Men Out (Lahjotut) USA 1988
Kaikkien aikojen paras urheiluelokuva, kuvaus vuoden 1919 baseball-finaalin lahjusskandaalista. Kyseinen tapaus selittää paljon paitsi amerikkalaisen ammattiurheilun (mukaan lukien NHL:n), myös Hollywoodin elokuvateollisuuden pyrkimystä mahdollisimman suureen itsesäätelyyn ja autonomiaan. Ohjaaja Saylesille Chicago White Soxien vaiheet ovat kuitenkin vain väline amerikkalaisen kapitalismin laajempaan analyysiin.
9.
Werner Herzog:
Aguirre (Aguirre - jumalten viha) Länsi-Saksa 1972
Pähkähullun Herzogin ja vielä paljon hullumman Klaus Kinskin pitkän yhteistyön hienoin saavutus, kertomus Eldoradoa etsivästä maanisesta konkistadorista. Herzogin varsinaisena tarkoituksena on toki kuvata matkaa ihmismielen syvyyksiin. Aguirre käsittelee aikansa eurooppalaiselle taiteelle tyypillisiä vieraantuneisuuden ja minuuden menettämisen teemoja, mutta tekee sen hyvin emotionaalisella, alkukantaisella ja brutaalilla tavalla.
10.
Peter Webber:
Girl With A Pearl Earring (Tyttö ja helmikorvakoru) Englanti 2003
Uuden elokuvan parhaita saavutuksia. Briteillä jälleen epookki hallussa. Täyttymättömän rakkauden kuvaus sisältää ajatuksia taiteen tekemisestä ja elämänmenosta yleisemminkin. Jan Vermeer on suurin taiteilijasuosikkini ja saa tässä elokuvassa Colin Firthistä loistavan tulkin.
11.
Jean Renoir:
La Grande illusion (Suuri illuusio) Ranska 1937
Suuren ranskalaisen humanistin tarkkanäköinen elokuva siitä, kuinka vanha, aristokraattinen maailma tuhoutuu ensimmäisen maailmansodan mukana antaen tietä uudelle, työläisten ja porvariston hallitsemalle Euroopalle. Vankileirin komentajaa esittää Renoir’n suuresti ihailema Erich von Stroheim, ainoa, “joka todella ajattelee elokuvaa.”
www.youtube.com/watch?v=hctrYzVYmfM (Embedding disabled, limit reached)
12.
John Madden:
Shakespeare in Love (Rakastunut Shakespeare) USA/Englanti 1998
Englantilaiset hallitsevat epookin, ei sille mitään voi. Tällä kertaa lopputuloksena oli valloittava romanttinen elokuva, joka tasapainoilee nautittavasti draaman ja komedian välillä. Mukana englantilaisnäyttelijöiden kärkikaarti Geoffrey Rushista Judi Denchiin.
www.youtube.com/watch?v=i3Zi2N1Q8-Y (Embedding disabled, limit reached)
13.
Carol Reed:
The Third Man (Kolmas mies) Englanti 1949
Tavallaan samanlainen onnekas sattuma kuin Casablanca, pienellä budjetilla tehty rutiinijuttu, jossa kaikki palaset sattuivat kuitenkin loksahtamaan paikoilleen ja jonka eräät osat, kuten koko elokuvan sähköistävä Orson Wellesin kahdeksan minuutin esilläolo ja Karasin sitramusiikki, ovat saavuttanut aja kuluessa suorastaan myyttiset mittasuhteet. Joseph Cotten on mielestäni yksi sukupolvensa aliarvostetuimmista amerikkalaisnäyttelijöistä.
www.youtube.com/watch?v=mZg8a0nqjTE (Embedding disabled, limit reached)
14.
Terry Jones:
Life Of Brian (Brianin elämä) Englanti 1979
Monty Python -leffassa pannaan halvalla kaikenlaista fundamentalismia, niin uskonnollista kuin poliittistakin. Usein on sanottu, ettei elokuvan tarkoitus ollut pilkata kristinuskoa sinänsä, mutta toisaalta Terry Gilliamin mukaan tarkoitus oli "lopettaa kristinusko sellaisena kuin me sen tunnemme."
www.youtube.com/watch?v=zPGb4STRfKw (Embedding disabled, limit reached)
15.
Sergei Eisenstein:
Bronenosets Potjomkin (Panssarilaiva Potemkin) Neuvostoliitto 1925
Nyt joku jo saattaa hioa näppäimiään syyttääkseen minua elitismistä, mutta Eisensteinin elokuvat tekivät minuun suuren vaikutuksen jo silloin, kun näin niitä ensimmäisen kerran ollessani hieman toisella vuosikymmenelläni. Tätäkin elokuvaa katsoessaan kannattaa muistaa, kuinka valtava vaikutus venäläismestarin töillä on ollut koko myöhemmälle elokuvataiteelle. Eisenstein ei ollut ensimmäinen, joka käytti montaasia, mutta hän kehitti menetelmän aivan uudelle tasolle. Sitä paitsi kultaisella 1980-luvulla oli helppo tehdä vaikutus elokuvakerhon tiedostaviin naisenalkuihin tietämällä neuvostoelokuvasta kaiken tietämisen arvoisen. Minä tiesin.
www.youtube.com/watch?v=Ps-v-kZzfec (Embedding disabled, limit reached)
16.
William Wyler:
The Best Years Of Our Lives (Parhaat vuotemme) USA 1946
Heti toisen maailmansodan jälkeen valmistunut kuvaus kolmesta kotiin palaavasta amerikkalaissotilaasta, joiden lähtökohdat sopeutua siviilielämään ovat perin erilaiset. Kätensä menettänyttä merimiestä esitti oikea sotainvalidi Harold Russell, joka ainoana on saanut kaksi Oscaria samasta roolista (paras sivuosa ja kunnia-Oscar.) Muut näyttelijät ovatkin sitten kovan luokan ammattilaisia: Fredric March, Dana Andrews, Myrna Loy, Virginia Mayo ja iki-ihana Teresa Wright.
www.youtube.com/watch?v=IELMoOcSKf8 (Embedding disabled, limit reached)
17.
Claude Goretta:
L’invitation (Kutsut) Sveitsi 1973
Pienimuotoinen sveitsiläiselokuva kertoo hissukasta konttorirotasta, joka perii äidiltään ison talon ja kutsuu entiset työtoverinsa vierailulle. Päivän kuluessa vieraiden estot katoavat ja heidän salaisuutensa paljastuvat. Elokuva on nähtävä laajemmin kuvauksena porvariston henkisestä, moraalisesta ja aineellisesta vapautumisesta.
18.
Paul Mazursky:
Next Stop, Greenwich Village (Nuoruuteni Greenwich Village) USA 1976
1970-luvulla Yhdysvalloissakin tehtiin eurooppalaistyylisiä taide-elokuvia, joista tämä Mazurskyn omiin kokemuksiin perustuva kuvaus New Yorkin aloittelevista taiteilijoista käy hyvästä esimerkistä. Erinomaisista näyttelijöistä mainittakoon itsekeskeistä kirjailijanalkua esittävä nuori Christopher Walken.
www.youtube.com/watch?v=HdtE199AddE (Embedding disabled, limit reached)
19.
Joseph Losey:
The Servant (Palvelija) Englanti 1963
Kommunistivainoja Englantiin paenneen Loseyn tutkielma uuden kotimaansa luokkasysteemistä. Lipevän palvelijan ja hieman saamattoman aatelisherran kohtaamisesta syntyy roolileikki, jonka lopputuloksena palvelija onkin herra ja herra palvelija. Käsikirjoitus on äskettäin Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Harold Pinterin.
www.youtube.com/watch?v=tFVWdWOK9zs (Embedding disabled, limit reached)
20.
John Ford:
The Man Who Shot Liberty Valance (Mies joka ampui Liberty Valancen) USA 1962
En mitenkään erityisesti pidä lännenelokuvista, mutta parhaat niistä seisovat puhtaasti elokuvallisillakin ansioilla, kuten tämä Fordin kaihoisa myöhäisteos myytin muodostumisesta ja vanhan, Fordin arvostaman maailman lopullisesta katoamisesta. Jos Ford vielä The Searchersissa toi julki huolensa vanhojen amerikkalais-irlantilaisten arvojen katoamisesta, hän on tässä elokuvassa jo antanut periksi. Tämän elokuvan melankolista menneen maailman tuntua korostaa sekin, että se on kuvattu kokonaan studiossa vailla Fordille tunnusomaisia mahtavia panoraamakuvia.
www.youtube.com/watch?v=EVXuo2WiU_I (Embedding disabled, limit reached)
