Pidän hyvin todennäköisenä, että lapsenlapsemme lukevat Viisikkonsa sähköisinä - jonkun sortin paperinohuelta taipuisalta näytöltä tai suoraan silmän verkkokalvolle projisoituna. Siis jos ylipäätään lukevat - on kiinnostava kysymys miten perinteinen lukeminen ylipäätään pärjää kilpailussa videoiden, pelien ja virtuaalimaailmojen kanssa.
Itse olen lukenut kymmenisen kokonaista kirjaa kannettavan tietokoneen näytöltä, vaikkei se lukemisen mukavuudessa vielä paperille pärjääkään. On joka tapauksessa parempi kuin kalleimmatkin kuvaputkinäytöt 20 vuotta sitten. Tyypillinen tabletin näyttö on lyhyen kokeilun perusteella lukumukavuudeltaan mielestäni suunnilleen samaa tasoa kuin läppärin näyttö, itse laite toki on näppärämmän kokoinen. Paras näkemäni on Kindlen mustavalkoinen malli. Siinä oli rauhallinen silmiä rasittamaton kuva. Kindleäkin olen kuitenkin vain lyhyesti kokeillut, en omista.
Näyttöteknologia tulee varmasti kehittymään siten, että tekstiä voi lukea silmien rasittumatta ihan yhtä hyvin kuin paperiltakin. Uskon että myös ekologisessa mielessä päästään joskus vielä parempaan tulokseen kuin paperikirjojen painaminen. Toistaiseksi kirjapino lienee useimmissa tapauksissa edelleen ekologisempi kuin näyttö, jonka valmistamiseen tarvitaan erikoismateriaaleja ja käyttämiseen sähköä. Riippuu toki siitä kuinka monta kirjaa siltä näytöltä lukee, sekä siitä ostaako kirjansa uusina vai käytettyinä.
Tekstien siirtyminen sähköisiksi ei teknologian tai fyysisten kirjojen väistymisen kannalta sinänsä herätä minussa suuria tunteita. Olen kuitenkin harmissani siitä, että sähköisten kirjojen käyttö ja säilyttäminen niille lapsenlapsille pilataan ymppäämällä niihin kopiosuojauksia ja muita hölmöjä käyttörajoituksia. Jos kirja toimii pelkästään laitteessa X ja ohjelmistolla Y, se häviää ja unohdetaan siinä vaiheessa kun käyttäjä hankkii uuden laitteen. Niinpä voi olla, että lapsenlapsi löytää vuonna 2050 kuitenkin sen vanhan 1980-luvulla painetun paperisen Viisikon ullakolta helpommin kuin ukin vuonna 2016 hankkiman sähkökirjan.
Arto
