Mielekkäintä on varmasti tutustua erilaisiin vallankäytön muotoihin voidakseen vapautua niistä. Itse olen ajatellut että murtautuminen vapaaksi häpeän kahleista on vapautumista sosiaalisesta äidin vallasta ja murtautuminen vapaaksi pelon kahleista on vapautumista poliittisesta isän vallasta.Valta ja totalitarismi voi perustua kumpaankin eri yhteiskunnan tasoilla. Historiallisia faktoja kyseenalaistavat tahot eivät pysty etenemään totalitaristisessa valtiossa. Sosiaalinen valta on samalla kapitalistista, ja se on helppo nähdä yhteiskunnan rappiovaiheena. Ehkä läntinen yhteiskunta on nyt paralleeli egyptin 1200 ekr ja rooman 500 jkr yhteiskuntien kanssa. Civilisation collapse.
Poliittisessa totalitarismissa nostetaan esille vallankäyttäjä, sosiaalisessa totalitarismissa vallankäytön koihde. Hyvä poliitikko on aina omistautunut kansalleen, huono poliitikko on rappeutunut, itselleen kähmivä asemaansa hyväksikäyttävä elostelija. Poliittiset nousut Adolf Hitleristä Josif Staliniin voidaan nähdä pelon ja häpeän välisenä, luonnon ja yhteiskunnan välisinä kamppailuina. Kun yhteiskunnalliset häpeän kahleet taivuttavan ihmisiä pelon puolella, nin kuin xenofobia, nykymnuotoinen rasismi voidaan nähdä. Oman lauman reviirin suojelemista, ilman mitään varsinaista rotuoppia joka osottaisi omaa paremmuutta. Mielestäni ihmisrodut voisivat olla kiehtovakin aihe jos erilaiset voitaisiin hyväksyä yliopistopiireissä silti samanarvoisina.
Poliittisessa yhteiskunnassa aititaide oli arkkitehtuuri, joka sisälsi kaikki muut taiteet, akustiikan, kuvaamataiteen, veistokset etc. Myöhemmin kapitalismi irroitti nämä taiteenlajit yksittäisiksi myyntikappaleiksi ja museo ne ihmisten ihasteltavaksi ja toljoteltavaksi vakuttunutta esittäen. Ensimmäinen sosiaalinen taiteenmuoto joka leikkasi poliittisen teatterin näyttämölle oli kaunokirjallisuus. Tirkistely toisen elämään. Lopulta läpeensäsosialisoituneen yhteiskunnan äititaide on elokuva tai ehkä pikemminkin tosi-tv, joka sisältää musiikin, kuvan ja taide on oikeastaan viihteellistynyt. Tämä sama muutos on kokonaisvaltainen. Tiede korvasi uskonnon vallan perusteluna. Häpeä korvasi pelon vallan perusteena, konekiväärit voitiin korvata valvontakameroilla. Poliittisessa yhteiskunnassa esillä oli diktaattorin kuva, ja diktaattori oli esillä, kansa ei päässyt kuuluviin. Sosiaalisessa yhteiskunnassa ihannekansalainen asetetaan esille, esitetään sankarina ja muut pyrkivät samaistumaan häneen. Kohderyhmiä on tietysti useita, ja kaikki uudet vapaaksiriistäytymiset tuotteistetaan nopeasti osaksi kapitalistista rappiota. Niin kuin hippiliike, punk, hiphop, house etc.
Läpeensä rappioituneessa yhteiskunnassa syntyy inflaatio näistä identeettimahdollisuuksista, joita se myy tyhjennettyinä kuluttajille. Sen vaatteet, musiikki, iskulauseet, uskonnot, muuttuvat turismiksi. Nyt kun vallanpitäjä on sosialisoituneessa yhteiskunnassa piilotettu, ja vallankäytön kohde saa vihdoin puheenvuoron ja tulee asetetuksi esille, hän puhuu siansaksaa useilla kielillä ja suunnittelee star warsiin muukalaiskieltä. Ihastuttavaa, mutta kansalaiset eivät nyky-yhteiskunnassa halua asettaa asiaa esille itsensä voimalla vaan itsensä esille asian voimalla. Kansansuosion tavoitteluun perustuvan parlamentaristisen demokratian lopputuloksena on sipilän halituksen kaltainen totaalirappio. Nepoottinen lellitty lapsi yksityistää kansallista omaisuutta, ylläpitää sukulaistensaa saastekaivosta valtion rahoilla ja uhkailee kuin pikkulapsi. Anteeksi sipilä, en tarkoita henkilökohtaisesti, haluan vain osoittaa historiallista muutosta. Saat siis eräänlaisen kunniapaikan historiassa.
Mun mielestäni true-hippeys oli massojen ulosmarssi yhteiskunnasta. Jättivät työnsä ja koulunsa ja alkoivat muodostaa kommuuneja, pitää juhlia, tehdä käsityötä ja musiikkia. Murtautuminen ulos sekä pelon että häpeän oravanpyörästä. Suuri faktori tässä oli lsd. Eräänlainen keskisormen näyttö sille yhteiskunnalliselle kehitykselle joka johti tähän.
Jos joku etsii syytä pakolaisongelmalle, se on helppo löytää lännestä. Humanitaristisin perustein tehdyt vallankaappaukset ovat kasvattaneet isäntämme imperiumia kosovosta irakia kohti. Suomi voi olla amerikalle sitä mitä Israel oli Roomalle Jeesuksen aikoihin. Uskollinen pikkukoira syrjäseutujen puskurivyöhykkeillä. Orastavia kapinaliikkeitä, vaikkei mitään varsinaisia selootteja. Yksittäisiä terroritekoja, usein false-flag operaatioina.
Kun toiseutuminen voimistuu, voimistuu myös samankaltaisten yhteenkuuluvuus. Samä määrä empatiaa ahdetaan pienempään piiriin. Tässä on tajunnalla räjähtämisen mahdollisuus, josta toisessa ketjussa joku kirjoittikin. Maximum love towards everything. Aswad-Shine.
https://www.youtube.com/watch?v=IIw3BtSPHtI Samalla kun toiseutuminen voimistuu kapitalistisessa yhteiskunnassa ja kulttien väliset luokkarajat kategorisoituvat, ne kävät irrallisemmiksi niin kuin Debord spektaakkelin yhteiskunnassa esittää. Tämä irrallistuminen luo yhteiskuntaan väkivallan jännitteen. Se on liioitellut itsensä karikatyriseksi ja ridikuloinut itsensä, mutta se ei saa paljastua naurulle. Väkivalta suojelee häpeää. Se on murtumakohta jossa asita politisoituvat. Pelko ottaa vallan häpeästä. Ihmisten todellinen mahdollisuus on kai naurunalaiseksi suostumisessa, paljastumisessa. Moni vallankäyttäjä on kuitenkin tehnyt tekoja ja suojelee absoluuttisella väkivallalla kaikkea paljastumista. Hänen naurunalaiseksi joutumisen pelkonsa on muuttunut hirvittäväksi kuolemanpeloksi hänene pahojen tekojensa tähden.
Pysykää vapaana, teidän tähtienne valoa tarvitaan täällä alhaalla. Siksi kunnes kaikki ovat löytyneet.
