Mun hyvä ystävä on vapaaehtoisena ohjaajana pakolaisavussa ja sitä kautta olen paremmin saanut tuntumaa tästä aiheesta. Tää on itseasias viime aikoina ollut pieni semmone ahdistus ja suru, kun ystävä avautui juuri kuinka hän on tietenkin sitten toimensa mukaan elää siinä asiakkeiden/ystäviensä rinnalla. Löytyi sitä kautta itsellekin tajuntaan miten ahdistava ja pelottava tilanne tälläkin hetkellä tässä meidän maassa ja naapurustossa osalle on. Musta jotenkin tuntuu että ollaan sodassa, koska tänne tulleita henkilöitä oikeastaan lähetetään vaarallisiin alueisiin,, perustuslain vastaisesti.
Esim. yhelle ystäväni asiakkaalle/ystävälle oli tullut juuri eka kieltävä päätös, ja taustat kuitenkin sellaiset että kotimaassaan henkilö ollut kidnapattuna (josta siis todisteita ja se on ihan todennettuna myös viranomaisten papereissa) ja siellä alueella on uutisten mukaan alkanut taas olla levotonta, että aika reilua sitten heittää takaisin sinne. Päätöksestä toki valitetaan loppuun asti, mutta ilmeisesti just tuolta alueelta tulleiden kielteisiä päätöksiä harvemmin muutetaan.
Iltasanomissa oli juttua perheestä, joka ollaan käännyttämässä. Perheen vanhempien suhdetta ei hyväksytä edes kummankaan sukujen puolelta, ja on kuitenkin monta lastakin, että jotenkin olis jokalailla humanitaaria ja oikein että saisivat jo elää, ja täällä, kun ovat tänne tulleet. Lapset pelkäävät että suomalainen poliisi tulee ja vie heidät kodistaan. Että joku kymmenvuotias on saanut kokea jo sotaa ja pakoa ja sitten vielä pelkoa että joutuu takaisin sotaan ja pakoon...
Oma mutuilu meneekin niin että asioista lopulta päättäviä henkilöitä varmaan painostetaan puoleen jos toiseenkin. Kuitenkin tämmösenä ihmisenä koen että jokaisen mielipiteet vaikuttava kokonaisuuteen. Voi pohtia että onko oma tilanne yhtälail kriittinen kuin kaverin, joka on ollut vaikkapa kidnapattuna ja paennut sortajia ja ihan vain vaikka yrittää hahmottaa ja ymmärtää tätä kaikkea.
Oman vapauden ja turvallisuuden menettäminen on aikas kamalaa, joten kyllähän siinä haluaa mahdollisimman kauas, ja must se kertoo osaltaan siitä ihmisestä joka lähtee, että ei kuulu hänen käsitykseensä oikeasta, ja sit lähtee näinki kauas kuin huitsin Suomeen. Suomalainen leimasin, osaltaan määrittää että kuinka ihmisoikeus toteutuu tällä maaperällä, ei näy toteutuvan. Arvostan voimaa ja rohkeutta ja elämän paloa ihmisissä, jotka lähtevät etsimään oikeutta itselleen. Ite en osannut lähteä, vaikka joskus siltä voimakkaasti tuntui.
Syvä kunnioitus kaikille jotka auttavat ja kaikille jotka ymmärtävät ja kaikille... paikoillaan pysyttelevät ihmiset ovat sinänsä sopeutuneet paikoillaanpysyttelyyn ja paikalliset säännöt ja normit ovat asettuneet tietynlaisen systeemin pyörittämiseen ja siten voi olla kankea systeemi muutoksen edessä. En ehdi enempiä mutuilla, arki kutsuu.
