Surullisia ja vaikeita asioita. Itsekin miettinyt taas kuluneen viikon ajan enemmän näitä kaikkia. Maailman tilannetta ja tulevaisuutta, ihmisyyden olemusta, oikeaa ja väärää. Koittanut muistuttaa itselleen ettei voi tehdä liian lopullisia päätelmiä median murusista. On ristiriitaista. Koitan pysyä siinä ajatuksessa, että pelko, viha ja väkivalta johtavat pelkoon, vihaan ja väkivaltaan.
Ehkä ristiriitaisin oma ajatus on, että en voi kieltää sitä, että musta vain on hienoa, että muukalaislegioona on olemassa. Johtuu, ehkä sen tehokkuudesta ja "näkymättömästä" toiminnasta, kumminkin, ei loogista suhteessa muuhun ajatteluun, mut ei voi kieltää.
Oon pohtinut paljon, milloin on oikeus ja velvollisuus puuttua asioihin. Historian valossa harvemmin. Toisaalta moniin lopputuloksiin on vaikuttanut puuttujien omaa etua ajavat motiivit. Ja oon kyllä vähän sitä mieltä, että niin kuin koulun pihalla, ei ole oikein katsoa tilannetta liian pitkälle. Musta Syyriassa kävi juuri näin. Tässä tilanteessa on mahdoton nähdä muita vaihtoehtoja kuin isisin tuhoaminen. Mitä sen jälkeen tapahtuu, ei kyllä kovin hyvältä näytä. Kansainvälisen yhteistyön pitäisi olla tällaisissa asioissa toimivampaa ja laajempaa. Jordanian kuninkaan lausunto (
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015111820690215_ul.shtml) oli mun mielestä kaiken kaikkiaan positiivinen ja musta olisi toivottavaa jos muutkin lähi-idän maat ottaisivat asiassa isompaa roolia tai antaisivat edes voimakkaita kannanottoja aiheeseen. Ajatuksena lännen ja idän välisten (oikea sana tähän?) jännitteiden lieventäminen.
Suuria vaikeuksia on ymmärtää isisin jäseniä, varsinkin näitä, jotka ovat liittyneet järjestöön euroopasta. Joukkopsykoosi?
Munkin mielikuvaksi on muodostunut, että taustalta löytyy näitä kaikkia edellä esittyjä syitä. Eri ihmisillä varmaan eri, osalla erilaisia sekoituksia, osa propagandan ansiosta aivopestyjä, osalla omia motiiveja. Mut joo, löytyy varmaan kiihko-uskovaisia, menneitä vääryyksiä kostavia radikaaleja, ilmeisesti myös unelma yhteiskuntaa rakentavia länsimaisen kulttuurin vastustajia ja tyyppejä, jotka on mukana pakotettuina, rahan ja muiden etujen takia jne. Joka tapauksessa on hirvittävää, mihin ihminen pystyy ja miten ilmeisesti tietynlaiset olosuhteet (liiallisen vääryyden kokeminen, ympärillä olevan yhteisön vahvistaminen,,) voi johtaa täydelliseen moraalin katoamiseen.
Henkilöstä Abdelhamid Abaaoud, vaikea välttyä mielikuvalta, että kyseessä oli tyyppi, joka vain piti väkivallasta. Vielä kun tuntuu, että selittäviä asioita, kyllä yleensä kaivetaan esille. Voihan se olla, että tässäkin on muutos tapahtumassa.
Psykopaateista tuli aikanaan tosi mielenkiintoinen dokumentti yleltä (luulen et: On the Trail of Evil – A Journey to the Center of the Brain, en oo varma, ei oikein löytynyt enään). Aihetta oli käsitelty tosi monelta kannalta ja siinä oli siitä ns psykopaatti geenistä. Tosi mielenkiintoiseksi dokkari meni kun dokkaria tekevä tutkija löysi geenin itseltään. Ilmeisesti mikään ei ole lopullinen tuomio ja ympäristöllä on iso vaikutus. Empatiakin on tutkitusti osittain luontainen ja osittain opittu taito. Kyseistä geeniä selitettiin evoluutiolla, mikä on sinänsä loogista, että on ollut aikoja jolloin asiaan liityvistä ominaisuuksista on ollut hyötyä selviytymisen kannalta. Sekään muuten ei tarkoita sitä että, vaikka ihminen voitaisiin määritellä psykopaatiksi, että hän syyllistyisi mihinkään väkivaltaiseen tai rikolliseen toimintaan, ja voi silti saada paljon pahaa aikaiseksi.
Mä sanoisin et me ollaan ympäristön, biologian, "oman itsen", ja ehkä jonkun "suuremman" ja ehkä osittain sattumankin tuotoksia.
