Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Eksyksissä - 1

Marge

  • Uushippi
  • **
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 88
Eksyksissä
« : 24. Tammikuuta 2015 klo 13:03 »
  • Tykkää (0)

  • Hei! Ajattelin jakaa kokemuksia tämän päiväisestä ulkoilustani koiran kanssa.
     Olin nimittäin järven jäällä kävelemässä moottorikelkkareittejä pitkin. Ajatukseni oli, että kävelisin muutaman kilometrin matkan ja nousisin sitten erään uimapaikan kohdalta maihin ja sieltä pienen matkan takaisin kotiin. No, aluksi näytti että pian olisin yhden niemekkeen takana, jossa kyseinen uimaranta sijaitsisi, mutta sitten tuntui etten pääsekkään sen taakse vaan matkaa vain jatkui ja jatkui.
     Kun sitten lopulta pääsin niemen kohdalle, tajusin, ettei siellä olekkaan mitään uimarantaa vaan ihmisten kesämökkejä ja puita. Kauempana näkyi toinen niemeke ja päätin että sen takana se täytyi olla. Jatkoin siis matkaa ja koin taas saman turhautumisen, matka olikin pitempi miltä näytti. En jaksanut kävellä enää lopulta metriäkään ja tajusin olevani eksyksissä ja vankina keskellä järveä!
     Menin täysin paniikkiin, ja vain kiljuin ja huusin kohti taivasta. En yhtään ihmettele, että koirani katsoi minua ihmeissään! :D Yritin soittaa kaikille, mutta puhelimeni ei toiminut pakkasessa enkä saanut kehenkään yhteyttä. Aikani levättyäni ja rauhoituttuani palasin samoja jälkiä takaisin vaikka tiesinkin että matka tuli olemaan äääälyttömän pitkä. Pääsin onneksi lopulta takaisin kotiin, mutta saattaa mennä hetki ennen kuin uskallaudun jäälle uudestaan!
     Millaisia kokemuksia teillä on eksymisestä ja miten hyvä suuntavaisto teillä on?
    Kirjattu

    Hobelf

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 203
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #1 : 24. Tammikuuta 2015 klo 17:59 »
  • Tykkää (0)

  • Olen exynyt Sipoonkorpeen toistuvasti.
    Kirjattu

    rimpsi lorestaan

    • Vieras
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #2 : 24. Tammikuuta 2015 klo 19:41 »

    itselläni on periaatteessa tosi hyvä suuntavaisto ja tilan taju, mutta joskus se pettää oikein kunnolla. Jokusen kerran on tapahtunut, että olen kulkenut täyden ympyrän, vaikka olen kuvitellut kulkevani koko ajan samaan suuntaan eteenpäin...
    Silloin tällöin hieman eksyilen. Minulle tulee siitä sellainen vaikeasti kuvailtava "wow!"-olo – huomata, että maailma ja ympäristö on minua vahvempi enkä kykene päässäni sitä hallitsemaan, enkä yhtään tiedä, mitä ylläreitä on edessä missäkin suunnassa...
    Mutta eksyilyni tapahtuu yleensä ympäristössä, jossa ei voi harhautua mihinkään todella kauas, ei voi joutua aidosti heitteille, ei voi tapahtua mitään oikeasti kauheaa. Siinä mielessä se on pelkkää eksymisleikkiä, vaikka se pieni eksyminen olisikin tapahtunut "oikeasti"  ???
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #3 : 25. Tammikuuta 2015 klo 14:33 »
  • Tykkää (0)

  • Itse eksyn tosi harvoin kaupungeissa, mutta luontoon eksyn herkästi. Jos kuljen vieraassa ympäristössä, pelkään eksyväni, joten olen hirveän varovainen minne menen. Luonnossa tarkistan aina näkyykö autotie/tuttu talo, jos olen esimerkiksi sienestämässä. Eksyn harvoin vaan koska, välttelen eksyväni parhaan mukaan. Se ei kai sitten ole kehittävää suuntavaistolle tai suunnistustaidolle, mutta pääasia mulle on vaa saada metsäst hyvä mieli - ja ne sienet ja marjat.
    Kirjattu

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #4 : 26. Tammikuuta 2015 klo 18:34 »
  • Tykkää (0)

  • Joskus on ihan mukavaakin eksyä, esimerkiksi jossakin vieraassa kaupungissa. Tai tarkkaan ottaen silloin on kylläkin kyse siitä, että annan itseni eksyä: lähden kulkemaan kaupungille ja katson, minne päädyn.

    Yleensä en siis eksy helposti, en maastossa enkä taajamassa.

    Jos pelkää eksyvänsä marjastus- tai sienestysreissulla, kannattanee muistaa muutama vinkki.

    Ensinnäkin voi tarkistaa etukäteen, missä ilmansuunnassa on tie tai isompi asutusalue, joihin ei voi olla törmäämättä, jos vain kulkee oikeaan ilmansuuntaan. Ilmansuunnat taas on helppo katsoa vaikkapa kuusipuista tai viisareilla varustetulla rannekellolla.

    Jos epäilee eksyneensä, ei kannata hätääntyä, vaan keskittyä pelastautumiseen.

    Kannattaa varata tarpeeksi paljon aikaa paluuseen. Jos ennen pimeän tuloa on aikaa vaikkapa neljä tuntia, kannattaa edetä vain puolitoista tuntia ja säästää kaksi ja puoli tuntia paluumatkaan.

    Perusterveellä ihmisellä ei ole suurta hätää, vaikka joutuisi yöpymäänkin maastossa, kunhan ei ole pakkasta.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Tattarinkukka

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 14
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #5 : 29. Tammikuuta 2015 klo 12:45 »
  • Tykkää (0)

  • Mä eksyilen aina silloin tällöin koiran kanssa metiköissä ja urbaanissa ympäristössä. Eksyminen on stressaava seikkailu! Sitä löytää uusia paikkoja ja reittejä, mutta samaa aikaan epävarmuus kalvaa ja jalat alkavat väsähtää (tai alkaa nälättää ja pissattaa xD ). En ole koskaan tainnu kuitenkaan eksyä 3 tuntia pidemmäksi ja toivon että jatkossakin asia on niin :D
    Kirjattu

    rimpsi lorestaan

    • Vieras
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #6 : 29. Tammikuuta 2015 klo 13:12 »

    Eksyminen on stressaava seikkailu!
    on se aina jännää, miten eri lailla me ihmiset koemme tällaiset tilanteet, jokaisella on oma henkilöhistoriansa ja elämäntarinansa, kaikki psyykkiset ja fyysiset reaktiot ovat kehittyneet aiempien omien kokemusten päälle.
    Itse tosiaan stressaan todennäköisemmin silloin, kun koko ajan tiedän missä olen ja tiedän mihin minun "pitäisi" mennä. Se "pitäisi" saattaa hyvinkin olla tässä avainsana. Syvällä sisimmässäni on halu pyrkiä täydelliseen vapauteen, mennä ihan muualle kuin järkeily sanelee. Mutta jos on kaupasta tehdyt ostokset selkärepussa, ilta alkaa hämärtyä, jalkoja vähän väsyttää ja kotona olisi tekemistä, onhan se ymmärrettävää ettei vain lähde sinne jonnekin, seurauksista ja vaikutuksista piittaamatta.
    Mutta jos lähteekin samoamaan polkua, josta ei oikeasti tiedä mihin se vie, huomaa kadottaneensa tietoisuuden suunnasta eikä tiedä, pitäisikö polunhaarassa lähteä oikeaan vai vasempaan....se on minun vapauteni.
    Kirjattu

    keltainen

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 197
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #7 : 29. Tammikuuta 2015 klo 13:25 »
  • Tykkää (1)

  • ^Minulla on samanlainen käsitys eksymisestä ja vapaudesta. Suuntavaistoni on maailman huonoin, joten pystyn uudelleen ja uudelleen eksymään samaan lähimetsään. Yleensä tapanani onkin poiketa polulta ja kulkea vain johonkin suuntaan, kunnes en enää yhtään tiedä, missä olen. Täydellinen vapaus syntyy siitä, että vaikka minun "pitäisikin" tehdä jotain muuta, en voi, koska en ole tietoinen sijainnistani. Sellaisina hetkinä olen täydellisesti läsnä ja olemassa vain itseäni varten. Niin kauan kuin olen kadoksissa, olen jotenkin irrallinen maailmasta, eikä kukaan voi odottaa minulta mitään.

    Toki joskus eksyminen muuttuu stressaavaksi eksymikseksi. Pahin eksymismuistoni on Lapista, jossa törmäsin susien ruokailupaikkaan, jossa oli 5-10 poronruhoa kaluttuna kylkiluita myöten. Se näky oli aika pysäyttävä varsinkin kun olin kävellyt jo toista tuntia. Menetin senkin vähän suuntavaistostani, mitä oli jäljellä ja lopulta monen tunnin harhailun jälkeen löysin asutusta ja kävin kysymässä, missä oikein olen. Matkaseurani etsi sitten paikan kartasta ja tuli autolla hakemaan.
    Kirjattu

    Tattarinkukka

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 14
    Vs: Eksyksissä
    « Vastaus #8 : 29. Tammikuuta 2015 klo 21:06 »
  • Tykkää (0)

  • Stressaaaksi eksyminen muuttuu siinä kohtaa kun kroppa väsyy, tulee nälkä tai on jokin aikataulu johon pitäisi ehtiä. Muutenhan se on mukavaa tutkimista.

    Mä koen kävelemisen hirveän rentouttavana, voin kadottaa itseni ja murheeni kun vaan annan ajatusten tulla ja mennä enkä jää mihinkään kiinni. Aivot menee sellaseen off tilaan ja etenkin metsässä jos kulkee niin saa kokea ihanan eheytymisen tunteen. Mutta tuolloin tulee harvemmin eksyttyä fyysisesti, jalat vie jotain tuttua reittiä autopilotilla.
    Kirjattu