Häpeä - 1

Häpeä on negatiivinen tunne, joka painaa kehossa aivan uskomattomalla voimalla, kuten kaikki muutkin negatiiviset tunteet.  Häpesin tänään. Hetken. Kuitenkin aina tällaisten pahalta tuntuvien fiilisten painaessa palaan ajatukseen siitä, kuinka luon itse itselleni todellisuuden. Jos tunnen pahaa oloa tänään, enkä päästä siitä irti, tulee paha olo olemaan myös huomenna (tai jossain lähitulevaisuudessa). Ajatusmaailmassa toisto on mielestäni ratkaisevaa. Se mihin keskittyy eniten ja toistuvasti,  tulee olemaan itselle totta tässä fyysisessä maailmassa. Joten kysymys kuuluu: mitä tein eilen, menneessä, mikä rakensi maailmani tähän hetkeen niin, että nyt häpeän?

Vedät häpeää puoleesi, siis häpeän tunnetta. Mielenkiintoista kun sanoit sen olevan kausittaista. Oli kyseessä itsensä sisällä oleva tunne tai itsensä ulkopuolella havaittu tilanne tai asia,  se tulee elämän kulussa toistumaan, jos siitä ei päästä irti.

Häpeä, viha, mikä tahansa, kokeilkaa keskittyä itse tunteeseen, ei tunteen kohteeseen, jos tämä kuulostaa järkevältä. Taisi olla Tolle, jolta bongasin tämän ajatuksen. Olen itse pyrkinyt irrottamaan tunteen itsestäni, ja tarkastelemaan sitä sen jälkeen. On helpohkoa siirtää riesana oleva fiilis sivuun kun sitä katsoo noin.

Häpeä on ollut enemmän tai vähemmän iso osa elämääni pitkän aikaa. Se on jännää, että miten mielessä voi olla tietynlaisia vinoutumia, mitkä kumpuavat huonoista kokemuksista ja pelosta sekä ahdistuksesta. Itsensä vertaaminen muihin on turhinta mitä voi tehdä ja silti sitä tekee, jotkut vaan liiallisuuksiin asti. Omalla kohdalla häpeän tunne kumpuaa pitkälti omasta riittämättömyyden tunteesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Ehkä en ole kokenut saavani tarpeeksi hyväksyntää erilaisuuteni vuoksi. "Miksi en ole sitä tai tätä tai miksi näytän tältä". Lopulta se tunne on vain illuusiota, mutta se voi olla hyvin vangitseva ja tietyt asiat vain vahvistavat sitä.

Kaikki ihmiset ovat lopulta kauniita (muutenkin kuin ulkoisesti) ja rakastettavia ja siksi minua surettaakin se, että moni pitää turhan usein huonona vaikka ovat hienoja ja herkkiä ihmisiä. Tähän maailmaan mahtuu niin paljon egoistisia urpoja, jotka eivät osaa hävetä mitään mikä tuntuu ihmeelliseltä, ehkä joidenkin pitää sitten tehdä se heidän puolestaan.

Tunne itsesi, arvosta itseäsi.
Tuota mantraa pitäisi toistaa niin paljon, että se oikeasti uppoaa sinne kaaliin.

Itse olen lukenut kolme hyvää häpeä aiheesta kertovaa kirjaa, joita voin myös suositella muille. Ensimmäinen oli Ben Malisen "Häpeän monet kasvot". Tiedän Ben Maliselta löytyvän myös toisen häpeä aihetta käsittelevän kirjan: "Elämää kahlitseva häpeä", mutta sitä en ole lukenut. Toiset kaksi lukemaani "häpeä-kirjaa" olivat Brene Brownin "Uskalla haavoittua - Elä rohkeasti täydellä sydämellä" ja "En olekaan yksin - Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta". Näistä oli minulle apua joskus tulemaan tietoisemmaksi ja sinuimmaksi omasta häpeästäni. Nykyään häpeän ihan mielellään, se ei ole minulle niin ongelma, kestän sitä tunnetta ja minulle on mielenkiintoista saada tutkiskella häpeää itsessäni. Oikeastaan olen nykyisin kiitollinen häpeästäni, sillä olen ymmärtänyt kuinka tärkeä tunne se meille ihmisille on, jotta pysytään täällä telluksella jotenkin sovussa toistemme kanssa. On minulla edelleen sellaista turhaakin häpeää, kuten vaikka häpeää omasta ulkonäöstä, mutta tällaisien tunteiden ilmaantuminen kertoo minulle vain siitä, että pitää muistaa rakastaa itseään ja hyväksyä ihana itsensä sellaisena kuin on. Eli sen kanssa on vielä työtä.