Tiedä kuinka kauan Johanna Tukiainen on pysytellyt otsikoissa. Yleisiä reaktioita Tukiais-uutisiin ovat ihmettely miten Tuksu on taas sekoillut tai miten iltapäivälehdet jaksavat kirjoittaa hänestä.
Minua harmittaa se miksi iltapäivälehdet kirjoittavat hänestä. Voidaan tietty sanoa että Tukainen hakeutuu itse median valokeilaan, tai että mollaamisella aina saadaan lukijoita. Mutta syy siihen on, että meidän ihmisten niitä juttuja pitää lukea jotta niitä kirjoitetaan, oli se sitten netissä, lehdessä tai televisiossa. Mediasta näemme mitä me haluamme kuulla. Tuntuu kuin koko Suomi olisi liittoutunut nauramaan Tukiaiselle, Nykäselle ja ties kelle muulle. Voimme hakea tyydytystä siitä, kuinka joku saattaa olla niin tyhmä tai miten jollakin menee huonommin kuin minulla.
Ei ole väliä haluaako joku otsikoihin, koska niin haluaa myös moni muukin. Mutta me päätämme ketkä sinne pääsevät, valitsemme omalla ajattelutavallamme.
Kirjoitin tämän siksi, että seuraavan Tuksu-, Nykäs-, tai muun uutisen nähdessämme ymmärtäisimme että myös he ovat ihmisiä, ja myös heitä kohtaan voimme tuntea myötätuntoa. Eivät he ole objekteja joiden kautta meidän pitäisi nostaa itseämme. Meidän pitäisi ennemminkin olla huolissaan heistä kuin nauraa. Kun heille nauretaan, sitä pidetään otsikoissa olevien ihmisten vikana. Se, että heille nauretaan, on meidän valintamme.
