"Kauneus on katsojan silmissä"...
Mun mielestä kauneus lähtee ihmisen sisältä, aitous on se avainsana tässä ja vaikuttaa ihmisen sisä- ja ulkopuolella. Se kun on aito hyvä oma itsensä on kaunista. 
Kaksi kaunista kohtaa poimin kirjoituksestasi, ja koitan jos nämä pisteet saa vedettyä yhteen. Pahoittelematta ollenkaan, ja vailla tarvittavia hymiöitä.
Aitoudella on paljon tekemistä totuuden kanssa, eikö. Se on kaunis joka kehtaa ja uskaltaa ja suostuu tai joutuu paljastamaan oman todellisen itsensä kaikkien tyylien ja muotien ja ihanteiden takaa. Sen minkä hän oli ehkä jo leimannut kelpaamattomaksi. Koomikko Jim Carrey sanoi haastattelussa, että tutkittuaan paljon hahmoja joihin hän eläytyi, hän tuli huomanneeksi että hänen oma hahmonsa oli kovin ohut. Suosittelen katsomaan Jim Carreyn haastatteluja, ne ovat jostain valaistumisen ja hulluuden puolivälistä. Komedia kaikista teatteritaiteen muodoista on vaikein ja vaatii eniten älykkyyttä. Komediassa on traagisempaa myös epäonnistua kuin tragediassa.
Voiko tämän aitouden nyt kuitenkin nähdä vain ne jotka paljastavat myös oman aitoutensa. Kuten kirjoitit ylempänä kauneus on katsojan silmässä. Onko niin että jos ihminen verhoaa itsensä maailmalta, hän myös verhoaa maailman itseltään. Mitä kaikkea tämä verhoutuminen voisi tarkoittaa. Mielestäni siinä on paljon mieltä. Se joka tulee paljastumiseen, myös näkee kaiken paljastuneena, verhoitta. Jos vaate miellyttää kuluttajaa, tai jos hän ostaa sen miellyttääkseen ehkä hiukan kadehtivia kaltaisiaan, verhoaako hän omaa kauneuttaan tämän tyylin alle. Onko kyseessä vähän jengiliivien tai univormun kaltainen status-symboli jonka avulla hän initioituu omaan ryhmäänsä. Mutta jotain on puettava, mutta voiko pukeutua myös vaatteisiin jotka ilmentävät omaa aitoutta.
Mä oon ajatellut ystävyyden ja rakkauden joksikin joka ylittää kaikki nämä kulttiryhmien väliset dikotomiat. Ne jotkat kuuluvat kaltaisiisi, eivät oikeastaan ole ystäviäsi, vaan tovereita. Vertaistukiyhteisö, joka luopuu sinusta kun sinä luovut heidän kaltaisuudestaan. Yhteisö jonka kaltaisuutta ostamme, on nopeasti arvioituna pelkkä markkinoiden kohderyhmä, ja se minkä ostamme oli jo meidän. Kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle tippuminen tarkoittaa tippumista takaisin suureen elämä-yhteisöön joka ei tee eroa lajien, rotujen tai sukupuolten välillä. Ehkä poliittisena päämääränä tällainen individualismi on pelottava, mutta henkilökohtaisena päämääränä se voi olla kiehtova. Mutta miksi yhteisöjen ulkopuolelle tipahtanut yrittäisi vaikuttaa susien elämään metsässä tai ihmisten elämään kaupungilla. Eihän hän ole sen enempää osa ihmiskuntaa kuin osa faunaa tai maailman eliöstöäkään. Hänellä ei ole eikä voi olla poliittisia päämääriä.
Mind must stand alone, kirjoitti Khrisnamurti.
