Keijut, haltiat, peikot ja muu luonnonväki - 1

Ei ole varsinaista kokemusta mulla näistä olennoista, mutta olen kyllä aivan satavarma että näitä on olemassa Ne ei vaan näyttäydy meille. Parempi ettei etsikään, niin ehkä joskus ne rohkenee tulla esiin 

Itselläni ei ole luonnonhengistä omakohtaista kokemusta siinä mielessä kuin toisilla. Niinpä selitän ne omassa sisäisessä "maailmanjärjestyksessäni" energian tiivistyminä, jotka ehkä jotkut niille minua enemmän herkistyneet pystyvät aistimaan henkiolennoiksi.

"Keijuista" sen verran, että sitä vastaava englanninkielinen sana fairy viittaa luonnonhenki-selityksen ohessa myös salaperäiseen "pikkuväkeen", jonka kansantarut muistavat eläneen muinaisina aikoina metsissä ja muualla luonnossa. Pienen, hennon ja sievän kansan ('fair folk') muinaista olemassaoloa pidän ihan tosiasiana, ihan sama sille mitä tieteellinen historiantutkimus sanoo.

Itsehän uskon että tietokoneilla saattaa olla omat haltijansa.

Pitää vaan mielensä todella avoimena mutta vähän itsetutkiskelevana. Mistä te mistään "luonnonhengistä" tiedätte. Voihan se virtapiirikin olla tietoinen itsestään? Mitä on tietoisuus? Mitä jos tietoisuutta ei olisi, olisiko mitään? Paljonko tämän todellisuuden tasoiseen juttuun tarvitsee tietoisuutta?

Orgidea (Miten ihana nimi!) Mene metsään, kulje niityillä, istu rantakivillä. Avaa sydämmesi ja ennenkaikkea mielesi. Ole avoimin aistein ja rentoudu. Mitään hallusinogeenejä et tarvitse, voit pyytää heitä luottamaan sinuun ja näyttäytymään. Jos epäröit voit ensin käyttää vaikka kameraa apuna ja kysyä saako heitä kuvata - monet ovat saaneet kuviin tänä vuonna kun tietoisuus lisääntyy.

Toki voit osallistua jollekin kurssillekin (juu, niitäkin toki järjestetään, vaik en miekään sellaisilla oo ollut), missä opetetaan erilaisia tekniikoita tai käytetään esim. rummutusta apuna (tällöin muuntuneessa tietoisuuden tilassa on helpompi erilaisia olomuototoja tunnistaa). Aihepiiri on niin laaja että kannattaa aloittaa tutustuminen aiheeseen ja erikonsteihin vaikka netissä.

Mutta ihan halvalla ja helposti voit aloittaa myös etsimällä haltiapuun (yleensä vanha mänty/pihlaja/tammi). Halaa ja keskustele ja pyydä "haltiaa" ilmiintymään. Tai vieraile vanhalla hevostilalla tallissa, riihessä, navetassa ja aloita tutustumalla kotoisiin "tonttuihimme". Vielä heitäkin löytyy, vaikka tehonavetoista on turha etsiäkään... (Ai niin ja mie puhuisin kyllä ennemmin luonnonhengistä ja energiaolennoista kuin lokeroisin nimikkein heitä).

Ksri: Kyllä sille tietokonneellekin voit jutella... Mee ja tiedä mitä alkaa tapahtumaan 

Minä olen luontouskovainen.   Kun muutin nyt opiskelujen ajaksi asuntolaan, tervehdin heti ensimmäisenä iltana paikanhaltijaa ja vein leipää ja suolaa... Kaikella on haltijansa, niin meillä ihmisillä kuin eläimilläkin, esineillä ja paikoilla. Sitä usein kai sieluksi nimitetään, tai kristittyjen mukaan suojelusenkeliksi. Vielä pari sataa vuotta sitten kaikki tämä oli osa suurimman osan jokapäiväistä elämää. Miksei yhä nykyäänkin? Minun mielestäni ns. "yliluonnollista" (hassu termi, kaikkihan on vain luonnollista!) tulee kunnioittaa ja elää sopusoinnussa kaiken ja kaikkien kanssa...

Tonttu onkin sitten aika outo termi, sehän tulee ruotsin sanasta "tomte", mutta on nykyään paljon suositumpi kuin "halti(j)a". Onko se ovela kirkon yritys etäännyttää suomalaiset omilta "pakanallisilta" juuriltaan?

Olen viime vuosina miettinyt kovasti omaa näkökulmaani siihen millaisia olentoja ja energioita ympärillämme on. Usein esimerkiksi luonnossa ollessa saan tunteen jonkun tai joidenkin muidenkin läsnäolosta. Siitä etten ole yksin. Koko luonnon koen yleensä feminiinisenä henkenä tai energiana. Sellaisena joka on kaikkialla ja ympäröi. Siihen kuuluvat puut, kasvit ja tuuli. Kaikki äänet ja tuoksut. Ja juuri luonnon koen olevan vahvimmin läsnä itselleni.
Maailman tarkkailu kuitenkin jatkuu.

Itselläni on jonkun verran kokemusta kummituksista. Ainakin olettaisin. Kaapit siirtynyt, musiikki lähtenyt itsestään soimaan niinkuin myös palohälytin.. ainiin ja föönikin käynnistys kerran itsestään ja pyyhe ei ollutkaan enään ovessa vaan sängyssä.. Tiedä häntä muka kotitonttu tai kummitus se onkaan, mutta nimi sille oli pakko keksiä, Keijo.

Menninkäiset, peikot, keijut, faunit.. Ihania satuolentoja joista vain tosin haaveilen, että olisivat olemassa. En oikein tiedä vielä uskonko niihin vaiko en, mutta tahtoisin ainakin, että niitä vaeltelisi tuolla luonnon helmassa.

Tosin äitini on nähnyt kummituksen moneenkin otteeseen. Se oli aina hänen jalkapäässä seisomassa ja äiti heräsi siihen vaistonvaraisesti. Lopulta hän pyysi ettei tämä näyttäytyisi enään ja tosiaankin se ei enään palanut.
Myöhemmin isä sanoi, että viereisellä koulun urheilukentällä oltaisiin hirtetty porukkaa joskus vuonna nakki.. Mistä tietää vaikka se olisi ollut yksi niistä, eksyneistä sieluista.