Vietin erään ihanan tytön kanssa niin että lähdimme metsään kuikuilemaan ja tunnustelemaan luontoa, näin voimakkaana luonnonvoimien aikana. Suuri rakkauteni näsijärveen tuntui taas kasvavan, sitä vain pysähtyy katselemaan sen laajaa viisautta. Menimme paikkaan jossa ensi kertaa tuohon järveen rakastuin.
Nuotion teko ei onnistunut kun aikasemmin päivällä oli satanut, mutta olin tehnyt meille salaattia, leipää, hummusta ja kakkua sekä teetä. Hiljennyin järven edessä ja pyysin tältä suojelusta, rukoilin metsän henkeä ja palautin mieleeni kaikki elementit. Sitten puhdistin käteni, jalkani, kasvoni ja rintani vedellä. Vesi tuntui niin lämpimältä ja lempeältä
Lähdimme kävelemään metsään rantaa myöten ja etsimme intuition avulla kasveja nyssyköihimme. Oli tarkoitus tehdä rituaali, mutta se jäi tekemättä. Toisaalta sen tekemiseen ei ollut edes tarvetta. Olimme metsän henkien keskellä, sen oikein tunsi kun jokainen puu ja kasvi huokasi omassa hengessään, joku natisi, toinen kahisi, kolmas tarkkaili. Tapasin ihanan puun, vanhan ja viisaan, jonka ympäri käteni edes ylttäneet. Aivan kuin olisimme käyneet keskustelun elämistämme. Vanamo tuoksui suloselle ja muurahaiset tekivät vielä töitään. Järvestä heijastuva valo sai kaiken nuoren vihreän sädehtimään. Hetki oli kaunis ja särkymätön.
Jos ilta ei tuossa vaiheessa olisi ollut täydellinen, niin siitä sellainen tuli kun istuimme kalliolle asetetulle puupitkolle seuraamaan taivasta jonka rannassa murisi ukkonen!! Katselimme toisinaan välkkyvien salamien verkostoa, tummaa, mutta paikoin sädehtivää vedenpintaa, taivaanrannan usvaista synkkyyttä, suuren mustan pilven ja kirkkaan taivaan selkeää rajaa.
Ihaninta ikinä
