Minulla on rationaalinen maailmankatsomus ja selvät periaatteet, joiden mukaan elän, mutten näe mitään syytä yrittää taivuttaa muita ihmisiä näkemysteni taakse. Osallistun keskusteluun ja tuon mielipiteeni esiin, mutta miksi muiden pitäisi ajatella asioista samalla tavalla?
Vastaavasti muiden on turha yrittää taivuttaa minut omien näkemystensä kannalle.
Toki muiden ihmisten puheista ja kirjoituksista on koko ajan ammennettavissa uutta tietoa, mutta prosessoin niitä omalla tavallani, suhteessa siihen tietoon, joka minulla jo on, tulkiten erilaisten väitteiden merkitystä ja pohtien kriittisesti niiden pätevyyttä. Enemmän minuun vaikuttaa asioihin liittyvä tieto kuin jonkun ihmisen tulkinnat ja mielipiteet noista asioista. Jälkimmäisistä oppii tietenkin sen, miten toiset ajattelevat, mikä sinänsä on ihan hyödyllistä tietoa.
Eri asia on sitten sellainen tieto ja valistus, jota erilaiset yhteiskunnalliset toimijat jakavat. Minusta sellainen on hyvin tervetullutta, kunhan se perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Harmi vain, että sellainen informaatio tepsii harvoin ihmisten intuitionaaliseen arkiajatteluun. Pitäydytään aiemmissa käsityksissä varsin sinnikkäästi vastakkaisesta informaatiosta huolimatta. Omien käsitysten vastainen tieto tulkitaan yleensä epäluotettavaksi tai sattuman aiheuttamaksi poikkeukseksi, eikä sitä juuri koskaan pidetä osoituksena siitä, että omat käsitykset olisivat vääriä. Viime aikoina arkiajattelun ihannointi on entisestään voimistunut. Maailmahan suorastaan pursuaa sattumuksia, joita voi tulkita miten haluaa. Media vilisee myös tieteen kaapuun pukeutuvia pseudotieteellisiä tutkimuksia, joilla on helppo tukea omia näkemyksiään. Näennäistiede on intuitiivisesti hyvin vakuuttavaa. Esimerkiksi niin sanottu vaihtoehtoinen lääketiede (pikemminkin vaihtoehtohoito) operoi henkilökohtaisilla kokemuksilla. Sen todistajanlausunnot tehokkaista hoitotuloksista tekevät intuitiiviseen ajattelijaan suuremman vaikutuksen kuin analyyttistä ajattelua edellyttävät todennäköisyydet ja suhdeluvut.