Menetin tehokkaasti kosketuksen pelkoihin, joilla yhteiskunta pyörii. Siis niihin tärkeisiin pelkoihin, jotka johtivat teennäiseen ja kokonaisvaltaiseen esteellisyyteen- Siinä mielessä katastrofaalinen. Sain pelkotiloja mantraamisesta, niiden jälkeen pikkupelot olivat naurettavia. Yhteiskunta joka perustuu niille on naurettava. Jostain syystä en mielellään puhu tuntemattomalle yleisölle sen vakuuttelevammin.
Yhteiskunta perustuu absoluuttiseen psykoosiin, ja absoluuttinen psykoosi perustuu siihen että ihmiset on eristetty siitä mikä on ilmeistä uskon varaan. Hyppy uskon varaan on auktoriteetin alle alistumista, olipa kyse sitten ilmastonmuutoksesta, kuumatkasta, jeesuksesta tai muhammedista tai mistä tahansa mitä ei voi tietää.
Että ihminen olisi valloitettavissa, hänet on korruptoitava sisältä käsin. Rehellinen ja avoin ihminen ei ole eristettävissä siitä mikä on hänelle jatkuvasti näkyvilllä ja aistittavissa, jonka hän tunnistaa räkkäydeksi ja jymäläksi! Jos hän kätkee itsensä verhon taakse, hän kätkee maailman ja ilmeisen saman verhon taakse itseltään. Se joka jäännöksettä paljastaa itsensä sellaisena kuin on, sille myös maailma paljastuu ilman että siitä jää kätköön mitään. Se joka kätkee syvyyteensä pimeyden kätkee myös maailman valon sen pinnan alle.
Pinnalliseen tarra-albumiin ihmiset tulevat esittämään oman ennaltakäsikirjoitetun osansa elämän irvokkaassa teatterissa. Onko se tragikomedia vai farssi? Naurettavinta siinä on se, että sille mikä kaikkein kauimmas on eristäytynyt sosiaalisesti konstituoituihin identiteettihin siitä mikä on totta vaikka siihen ei piirtäisi kielen määrittävällä voimalla viivaakaan, ei saa nauraa. Sitä suojelee naurulta psykopaattisen pelon laukaisema väkivalta. Valhe ei kestä naurunalaiseksi joutumista, se suojelee itseään ylpeydellä. White pride, pride-kulkue, kansallinen ylpeys, ylpeys on yhtä kuin häpeä ja julkeus.
Räkkäys päästää ihmiset ulos rooleistaan ja identiteeteistään, tekee heidän merkityksettömiksi maailmassa ja väpäiksi. Se veisaa viis ja pyhittää heidät. Niin kuin Äky Änkkä, yhdellä tyhjällä puhekuplalla. Pyh.
Yhteiskunta on yhteisöille sama mitä yhteisö yksilölle. Se määrittää niiden identiteetin niiden omaksumien asenteiden ja uskomusten kautta. Yhteisötön on yksin yhtä voimakas kuin yksi yhteisö. Oma yksilönsä, oma lajinsa ja oma rotunsa, oma kansansa ja oma uskontonsa. Auktoriteetiton. Välön Läpsi.
