Toivo - 2

Jos ei näe elämää sen kaikissa väreissään, ei ole Toivoa!
On/Off  Blac and White, ei toimi elon mutkikkailla poluilla joita aivan turhaa on suoriksi teiksi kuvitellakkaan.
Vaikeudet ja vastoinkäymiset kuin onnistumiset ilonhetkineen on sitä elämän suolaa, hegtisessä hetkessä sitä ei maista vaan jälkimaku vasta antaa nautinnon. Vain äärimmäisen harvoin onnistuu ensimmäisellä yrittämällä missään, täytyy vaan säätää ja säätää niin jo vain siitä hyvää tulee. Ei pidä ahnehtia vaan täytyy ottaa iisisti, äkkipäissään tehdään vaan korjaamatonta vahinkoa kuten kusipäisiä penskoja.
Kun elo tuntuu toivottomalta, niin ei kun eväitä reppuun ja mieli avoimena luonnonhelmaan olipa mikä vuodenaika tahansa. Siellä huomaa kuinka mitättömiä onkaan omat murheet suurien voimien edessä, luonto voittaa aina!

Hyvää ja Toivorikasta vuotta 2016 Hipeille tv: Josva.

Brooks, mielestäni olet jumittunut johonkin kylmän sodan dualismiin, jonka mukaan on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa; joko neuvostokommunismi tai sitten liberaalikapitalismi. Vaikutat unohtavan ihan täysin esimerkiksi sosiaalidemokratian, liberaalin sosialismin, anarkismin ja muut. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen. Ja jos nykyään aiotaan päästä johonkin muuhunkin kuin vain typerään vastakkainasetteluun, on syytä kehittää uusia järjestelmiä.

Missä ja milloin olen väittänyt, että ainoat mahdollisuudet olisivat (neuvosto)kommunismi ja liberaalikapitalismi?

Olen ollut sosiaalidemokraatti koko ikäni enkä näe mitään syytä luopua poliittisesta kannastani myöskään tulevaisuudessa. Ylipäätänsäkin vasemmistolaiset liikkeet ovat minulle hyvinkin tuttuja, sillä olen niitä tutkinut.

Sosiaalidemokratia ei kuitenkaan ole luopumassa markkinataloudesta.

Ja Kiinan nimittäminen kommunistiseksi vaatii aika moista mielikuvitusta. Ainoa jäänne kommunismista Kiinassa on yksipuoluejärjestelmä ja valtion vahva rooli. Tosin nuo löytyvät myös aika monesta ei-kommunistisestakin maasta. Mutta eipä Neuvostoliittokaan ollut oikeastaan kommunistinen maa kuin nimellisesti; kommunismin ydinajatus on se että valtiota ei ole ja että kaikki omaisuus on kollektivisoitu. Lenin piti Venäjällä huolen siitä että mitään oikeaa kommunismia ei koskaan syntynytkään, vaan ettää maasta tuli puoluediktatuuri ja oikeastaan valtiojohtoinen kapitalismi. Sen vuoksi hän heti johtoon päästyään tuhosi maan anarkistisen liikkeen, joka tavoitteli puhdasta kommunismia, jossa omaisuus olisi jaettu tasaisesti työläisten omistavien kollektiivien kesken. Tilalle tuli härskiin keskusjohtoisuuteen perustuva systeemi.

Neuvostoliiton romahdettua monet sitä kannattaneista kiirehtivät selittämään, että kyllä kommunismi on hieno aate, mutta kaverit pilasivat.

Mutta kommunismi, kuten kaikki poliittiset aatteet, ovat kehittyneet ja muotoutuneet pitkän ajan kuluessa. Kommunismi on pitänyt sisällään monenlaisia suuntauksia, eikä voida sanoa, että olisi ollut olemassa jonkinlainen alkukommunismi, jonka Lenin, Mao tai Kim Il-Sung sittemmin turmelivat.

Kommunismin suurin tragedia piilee siinä, että kommunismi pitää jo lähtökohtaisesti merkittävää osaa ihmisistä vihollisina. Marx vielä oletti kommunistisen yhteiskunnan syntyvän luonnonlain omaisesti historiallisen kehityksen vääjäämättömänä tuloksena, mutta käytäntö on osoittanut, ettei kommunismi koskaan voi saavuttaa kansan enemmistön kannatusta, joten kommunistinen järjestelmä pitää aina toteuttaa enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti. Esimerkiksi Venäjällä vuonna 1918 perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa bolshevikit saivat vain 25 % äänistä - vaikka vaaleihin osallistuivat vain vasemmistolaiset puolueet. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että ilmeisesti ainoa väestöryhmä, jonka keskuudessa kommunismi milloinkaan on nauttinut enemmistön kannatusta, ovat olleet kanadansuomalaiset: näiden Kanadan kommunistiselle puolueelle antama tuki oli niin voimakasta, että monille suomalaispaikkakunnille ei pystytty perustamaan lainkaan seurakuntaa.

Mustavalkoinen ajattelusi tulee esille myös näkemyksissäsi Rousseausta ja hänen vaikutuksestaan myöhempään sosialistiseen ajatteluun. Ensinnäkin, Rousseau ei ollut mitenkään keskeinen ideologinen isä Marxille. Ja toiseksi, sosialismi on itse asiassa vain 1800-luvulla keksitty termi jo aiemmin olemassaolleille ideoille. Rousseau ei myöskään ollut mikään totalitarismin isä. Ylipäätään jonkin yhden filosofin nostaminen historian kannalta keskeiselle asemalle on usein hyödytöntä. Filosofit eivät tee päätöksiä, vaikka niihin vaikuttavatkin.

Minä en väittänytkään Rousseaun olleen "keskeinen ideologinen isä" Marxille. Mutta Rousseaun merkitys vasemmistolaiselle ajattelulle, myös Marxille, oli suuri. Otin asian puheeksi, kun niputit Rousseaun yhteen Adam Smithin kanssa markkinaliberalismin ideoijaksi, vaikka tosiasiassa Smith piti Rousseauta vihollisenaan.

Mitä Rousseaun ja totalitarismin suhteeseen tulee, minä kirjoitin, että "Rousseauta on usein syytetty totalitarismin oppi-isäksi", mutta että "Rousseaun vaikutus myöhempien aikojen totalitarismiin on kuitenkin yhä akateemisen debatin kohteena." Taidatkos tuon selvemmin sanoa? Itse taas väitit, että "Rousseaun voi yhdistää myös sosiaalidarwinismin kautta natsismiin ja fasismiin."
 

Toisin kuin kapitalismin ja liberalismin puolustajat väittävät, ei yksityisomistajuuteen perustuva kapitalismi ole mikään luonnollinen järjestelmä. Itse asiassa ihmiskunnan alkuperäisin yhteiskuntajärjestelmä lienee ollut heimoyhteiskunta, jossa omaisuuden käsitettä ei tunnettu. Kärjistäen sitä voisi, antropologi David Graeberin tapaan, nimittää jopa "alkukommunismiksi".

Jotkut väittävät, toiset eivät. Poliittisista ja yhteiskunnallisista järjestelmistä puhuttaessa on ylipäätänsäkin turhaa pohtia, onko jokin järjestelmä "luonnollinen." Mitä se edes voisi tarkoittaa? Jotkin poliittiset aatteet, kuten kommunismi ja kansallissosialismi, ovat yrittäneet luoda "uuden ihmisen." Se oli kuitenkin toiveajattelua, ihan kuin 2000-luvun alussa, kun nälkää näkevän Pohjois-Korean johtajat selittivät alamaistensa juovan männynneulasteetä siksi, että se tehosi kaikkiin mahdollisiin vaivoihin. Tietysti jotkut saattavat ajatella, että jos kommunismi on vastoin ihmisluontoa - kymmenet miljoonat ruumiit siitä todisteena -, niin onko kapitalismi kommunismin vastakohtana sitten sopusoinnussa ihmisluonnon kanssa?

Evoluutiopsykologia voi toki valottaa niitä tekijöitä, jotka ovat ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen takana. Evoluutiopsykologian lähtökohta on tietenkin se, että ihmisen mieli on kehittynyt evoluution aikana ratkaisemaan eloonjäämisen kannalta oleellisia ongelmia - eivät tämän päivän poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, vaan metsästäjäkeräilijän. Evoluutiopsykologiasta ei voi tietenkään tehdä suoraviivaisia poliittisia päätelmiä, mutta sen löydökset voivat auttaa ymmärtämään sitä, miksi jotkin asiat nyky-yhteiskunnassa eivät toimi. Itse asiassa joudumme myöntämään, että nykyaikainen demokraattinen, moniarvoinen ja kapitalistinen yhteiskunta on loppujen lopuksi aika epätodennäköinen saavutus ja sellaisena kovin haavoittuva. Siksi pitäisikin yrittää vahvistaa tiettyjä ihmisen psykologisia ominaisuuksia, jotka olivat ihmiskunnan alkuhämärissä vielä heikkoja ja samalla yrittää hallita ja hillitä joitakin, jotka olivat vahvoja. 

Palaan tähän aiheeseen joskus myöhemmin esimerkkien kera.

Ja kapitalismi ja demokratia eivät enää kulje käsi kädessä. Nykyisen laman seurauksena on kapitalismin sisällä alettu tehdä yhä demokratianvastaisempia toimia, pahimpana esimerkkinä lienee Kreikan kohtalo; käytännössä monikansallinen "troikka" jyräsi maan demokratian yli vaatiessaan talouskuria. Ja sama on nähty muuallakin. Ja Aasian ei-demokraattisten maiden sekä Lähi-idän öljyvaltioiden taloudellinen nousu on myös osoittanut sen että kapitalismi ei enää tarvitse demokratiaa.

Aasian ei-demokraattisissa maissa tai Lähi-idän öljyvaltioissa ei ole demokratiaa, mutta ei myöskään vapaata markkinataloutta. Mutta vaikka ajattelisimmekin niin, että kapitalismi ei tarvitse demokratiaa, joutunemme toteamaan, että demokratia tarvitsee kapitalismia. Kuten työväenliikettä tutkinut Tauno Saarela on todennut: "Demokratia on toteutunut myös ilman kapitalismia, mutta vain joissakin pienissä yhteisöissä, kuten Kalaharin autiomaalla asuvien sanien keskuudessa."

Esimerkiksi Norjan teknillisluonnontieteellisen yliopiston ja kansainvälisen rauhaninstituutin tutkimukset osoittavat, että vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto, koska kapitalismissa edut ovat useammin yhteiset ja harvemmin vastakkaiset kuin muissa yhteiskuntajärjestelmissä, koska niissä toisia voi hyödyntää muutenkin kuin näiden suostumuksella, pakottaen. Osaselitys ilmiölle on se, että jos taloudellista vapautta rajoitetaan, investointi konfliktiin on ainoita keinoja luoda lisää vaurautta itselleen. Lisäksi, mitä suurempi taloudellinen valta valtiolla on, sitä enemmän kapinoinnilla sitä vastaan voi saada aikaan. Muita aiempia selityksiä ovat mm. se, että vauraammilla kansakunnilla on enemmän hävittävää sodissa, kauppakumppanien kanssa ei kannata taistella ja ihmisten voidessa vaikuttaa elämäänsä ja elintasoonsa vapaasti omilla ponnistuksillaan heillä on vähemmän tarvetta tehdä sitä muita pakottamalla.

Mitä Kreikkaan tulee, niin totta kai lainanantajilla on oikeus asettaa lainoitukselle ehtoja. Lainoja antaneiden EU-maiden edustajat toimivat kansalaistensa antamilla valtakirjoilla, ja kreikkalaisilla puolestaan oli mahdollisuus joko hyväksyä tai hylätä asetetut ehdot. Miten kysymystä muuten olisi voitu hoitaa demokratian puitteissa?

Ja laiskuudella tarkoitin ihmisten yhteiskunnallisen aktiivisuuden vähenemistä; yhä harvempi länsimaissa äänestää tai osallistuu millään tavalla yhteiskunnan rakentamiseen. Viihteeseen ja shoppailuun keskittyvä elämä kelpaa suurille massoille. Ja se on mielestäni laiskuutta.

Yhteiskuntaa voi toki rakentaa monin tavoin. Jokainen omien valintojensa mukaan. Onko shoppailu jotenkin tuomittavaa verrattuna äänestämiseen? Kuka minä olen sellaista tuomiota langettamaan?

Äänestysprosentti eduskuntavaaleissa oli korkeimmillaan 1960-luvulla, mutta on ollut aikoja, jolloin se on ollut jopa nykyistäkin alhaisempi. Äänestysinnon laskuun on monia syitä - mm. pettymys puolueisiin -, mutta eiköhän suurin syy ole kuitenkin se, että suomalaisten enemmistö on suhteellisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa.

Neuvostoliiton romahdettua monet sitä kannattaneista kiirehtivät selittämään, että kyllä kommunismi on hieno aate, mutta kaverit pilasivat.

Mutta kommunismi, kuten kaikki poliittiset aatteet, ovat kehittyneet ja muotoutuneet pitkän ajan kuluessa. Kommunismi on pitänyt sisällään monenlaisia suuntauksia, eikä voida sanoa, että olisi ollut olemassa jonkinlainen alkukommunismi, jonka Lenin, Mao tai Kim Il-Sung sittemmin turmelivat.

Kommunismin suurin tragedia piilee siinä, että kommunismi pitää jo lähtökohtaisesti merkittävää osaa ihmisistä vihollisina. Marx vielä oletti kommunistisen yhteiskunnan syntyvän luonnonlain omaisesti historiallisen kehityksen vääjäämättömänä tuloksena, mutta käytäntö on osoittanut, ettei kommunismi koskaan voi saavuttaa kansan enemmistön kannatusta, joten kommunistinen järjestelmä pitää aina toteuttaa enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti. Esimerkiksi Venäjällä vuonna 1918 perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa bolshevikit saivat vain 25 % äänistä - vaikka vaaleihin osallistuivat vain vasemmistolaiset puolueet. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että ilmeisesti ainoa väestöryhmä, jonka keskuudessa kommunismi milloinkaan on nauttinut enemmistön kannatusta, ovat olleet kanadansuomalaiset: näiden Kanadan kommunistiselle puolueelle antama tuki oli niin voimakasta, että monille suomalaispaikkakunnille ei pystytty perustamaan lainkaan seurakuntaa.

Kommunismin pilasi nimenomaan Lenin. Syy ei niinkään ollut kollektivismissa, vaan yksinkertaisesti yhden puolueen diktatuurissa ja siinä että lähes kaikki suunnitelmat epäonnistuivat. Neuvostoliitto ja siitä mallia ottanut Maon Kiina ja vaikka Pohjois-Korea toistivat kaikki samat virheet ja onnistuivat omaisuuden tasaisen jakamisen ja työväenluokan vallan sijaan luomaan puoluejohtoisen diktatuurin joka oli kommunistinen vain propagandassaan.

Alkukommunismi oli olemassa ja sitä esiintyy vieläkin joidenkin alkuperäiskansojen parissa. Kyseessä on yhteiskuntamalli, joka ei perustu yksityisomistajuuteen tai markkinoihin, vaan aiemminkin vaihdantaan ja heimoihin. Voihan sitä kutsua vaikka tribalismiksi, mutta kommunismi on siinä mielessä osuva termi että kyseisessä järjestelmässä yksityistä omaisuutta ei henkilökohtaisia tavaroita lukuunottamatta ole.

Minä en väittänytkään Rousseaun olleen "keskeinen ideologinen isä" Marxille. Mutta Rousseaun merkitys vasemmistolaiselle ajattelulle, myös Marxille, oli suuri. Otin asian puheeksi, kun niputit Rousseaun yhteen Adam Smithin kanssa markkinaliberalismin ideoijaksi, vaikka tosiasiassa Smith piti Rousseauta vihollisenaan.

Marxiin vaikuttivat hyvin monet aina William Shakespearesta Hegeliin ja Aristoteleeseen. Ja mitä tulee Marxin ideoihin ihanneyhteiskunnasta, on se melko erilainen kuin Rousseaun ajatukset. Tai no Marxilla ei nyt oikeastaan ollut mitään varsinaista ideaa ihanneyhteiskunnasta tai utopiasta; Marx oli lähinnä kapitalismin kriitikko, joka uskoi että ajan myötä kommunismi kumoaa kapitalismin.

Mitä Rousseaun ja totalitarismin suhteeseen tulee, minä kirjoitin, että "Rousseauta on usein syytetty totalitarismin oppi-isäksi", mutta että "Rousseaun vaikutus myöhempien aikojen totalitarismiin on kuitenkin yhä akateemisen debatin kohteena." Taidatkos tuon selvemmin sanoa? Itse taas väitit, että "Rousseaun voi yhdistää myös sosiaalidarwinismin kautta natsismiin ja fasismiin."

Nimenomaan VOI yhdistää. Tarkoitin pääasiassa sitä että Rousseaun hänen merkittävyytensä vuoksi yhdistää hyvin moneen eri ideologiaan. Ei vain kommunismiin eikä vain fasismiin. Ja muuten jos mennään tarpeeksi pitkälle, niin voihan perustellusti totalitarismin isäksi väittää jopa Platonia...
 

Jotkut väittävät, toiset eivät. Poliittisista ja yhteiskunnallisista järjestelmistä puhuttaessa on ylipäätänsäkin turhaa pohtia, onko jokin järjestelmä "luonnollinen." Mitä se edes voisi tarkoittaa? Jotkin poliittiset aatteet, kuten kommunismi ja kansallissosialismi, ovat yrittäneet luoda "uuden ihmisen." Se oli kuitenkin toiveajattelua, ihan kuin 2000-luvun alussa, kun nälkää näkevän Pohjois-Korean johtajat selittivät alamaistensa juovan männynneulasteetä siksi, että se tehosi kaikkiin mahdollisiin vaivoihin. Tietysti jotkut saattavat ajatella, että jos kommunismi on vastoin ihmisluontoa - kymmenet miljoonat ruumiit siitä todisteena -, niin onko kapitalismi kommunismin vastakohtana sitten sopusoinnussa ihmisluonnon kanssa?

No, kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän tuominen Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan aiheutti kansanmurhien sarjan jolle ei löydy vertaista historiasta. Kapitalismia on yritetty myös istuttaa väkisin eri puolille maailmaa, usein tuhoisin seurauksin. Mikään yhteiskuntamalli ei ole sellainen että sen voisi vain tuoda ja istuttaa minne tahansa ja luottaa hyvään lopputulokseen.

Evoluutiopsykologia voi toki valottaa niitä tekijöitä, jotka ovat ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen takana. Evoluutiopsykologian lähtökohta on tietenkin se, että ihmisen mieli on kehittynyt evoluution aikana ratkaisemaan eloonjäämisen kannalta oleellisia ongelmia - eivät tämän päivän poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, vaan metsästäjäkeräilijän. Evoluutiopsykologiasta ei voi tietenkään tehdä suoraviivaisia poliittisia päätelmiä, mutta sen löydökset voivat auttaa ymmärtämään sitä, miksi jotkin asiat nyky-yhteiskunnassa eivät toimi. Itse asiassa joudumme myöntämään, että nykyaikainen demokraattinen, moniarvoinen ja kapitalistinen yhteiskunta on loppujen lopuksi aika epätodennäköinen saavutus ja sellaisena kovin haavoittuva. Siksi pitäisikin yrittää vahvistaa tiettyjä ihmisen psykologisia ominaisuuksia, jotka olivat ihmiskunnan alkuhämärissä vielä heikkoja ja samalla yrittää hallita ja hillitä joitakin, jotka olivat vahvoja. 

Ihminen voidaan kouluttaa elämään hyvin monenlaisissa olosuhteissa. Tämän vuoksi historian saatossa on ollut pitkäaikaisia, mutta keskenään täysin erilaisia yhteiskuntamalleja. Ihminen sopeutuu ihmeen monenlaiseen järjestykseen. Mutta demokratia, ainakin sellaisessa muodossa kuin se Euroopassa on, on hyvin herkkä järjestelmä, joka voi itse kumota itsensä jos vaaleissa voittaa demokratianvastainen puolue tai muu ryhmä.

Aasian ei-demokraattisissa maissa tai Lähi-idän öljyvaltioissa ei ole demokratiaa, mutta ei myöskään vapaata markkinataloutta. Mutta vaikka ajattelisimmekin niin, että kapitalismi ei tarvitse demokratiaa, joutunemme toteamaan, että demokratia tarvitsee kapitalismia. Kuten työväenliikettä tutkinut Tauno Saarela on todennut: "Demokratia on toteutunut myös ilman kapitalismia, mutta vain joissakin pienissä yhteisöissä, kuten Kalaharin autiomaalla asuvien sanien keskuudessa."

No täysin vapaa markkinatalous on tietenkin vain utopiaa, koska aina on markkinoita jollain tapaa rajoittavia tekijöitä.

Nuo Aasian ei-demokraattiset valtiot edustavat kyllä markkinataloutta ja kapitalismia. Ja ne ovat menestyneet viime vuosikymmeninä huomattavasti, jopa useita länsimaita paremmin. Ja esimerkiksi Etelä-Korean kaltaiset maat ovat menestyneet markkinataloudessa, vaikka niiden järjestelmät ovat syntyneet sotilasdiktatuurien kautta. Ja sitten on toki Chilen Pinochetin hirmuvallan aikainen "talousihme", joka oli pitkälti amerikkalaisten uusliberaalien keksintö ja kokeilu. Ja kaiken lisäksi 1900-kenties merkittävin vapaiden markkinoiden puolustaja, Milton Friedman, piti aikoinaan Hongkongin erityistalousaluetta hyvänä esimerkkinä vapaan markkinatalouden onnistumisesta.

Esimerkiksi Norjan teknillisluonnontieteellisen yliopiston ja kansainvälisen rauhaninstituutin tutkimukset osoittavat, että vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto, koska kapitalismissa edut ovat useammin yhteiset ja harvemmin vastakkaiset kuin muissa yhteiskuntajärjestelmissä, koska niissä toisia voi hyödyntää muutenkin kuin näiden suostumuksella, pakottaen. Osaselitys ilmiölle on se, että jos taloudellista vapautta rajoitetaan, investointi konfliktiin on ainoita keinoja luoda lisää vaurautta itselleen. Lisäksi, mitä suurempi taloudellinen valta valtiolla on, sitä enemmän kapinoinnilla sitä vastaan voi saada aikaan. Muita aiempia selityksiä ovat mm. se, että vauraammilla kansakunnilla on enemmän hävittävää sodissa, kauppakumppanien kanssa ei kannata taistella ja ihmisten voidessa vaikuttaa elämäänsä ja elintasoonsa vapaasti omilla ponnistuksillaan heillä on vähemmän tarvetta tehdä sitä muita pakottamalla.

Vapaa markkinatalous ei tarkoita välttämättä vapautta ja pakkovallan poistumista, kuten jo aiemmissa esimerkeissäni diktatuurien ja markkinatalouden liitoista todistin. Vapaa markkinatalous tarkoittaa oikeastaan vain sitä että pääoman liikkumista ei rajoiteta ja että tärkeimmät resurssit ja tuotantomenetelmät ovat yksityisomisteisia. Ja se ei suinkaan tarkoita että kyseessä olisi järjestelmä joka estäisi pakkovallan ja diktatuurin erilaiset muodot. Se on totta että vapaa markkinatalous on vaikuttanut estävän sotia edellisten vuosikymmenten aikana, mutta tulevaisuudesta ei voi tietää.

Usko vapaiden markkinoiden autuaaksi tekevään voimaan ja siihen että ne vapauttavat ihmiskunnan kaikista kahleista, on harhaa. Millaista oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kun markkinat olivat lähes täysin vapaita? Ainakaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei ollut ja kansalaisten enemmistö eli epäinhimillisissä oloissa ja monesti lähestulkoon orjuutta vastaavassa asemassa. Sen sijaan tilanteen muutti vasta sosiaalidemokratia ja yleinen äänioikeus sekä yksilön mahdollisuus vaurastua. Ja vaurastumisen mahdollistavat parhaiten perinteisesti vasemmistolaisuuteen liitetyt asiat kuten kaikille mahdollinen koulutus, terveydenhoitojärjestelmä ja yhteiskunnan tasa-arvoisuus. Äärimmilleen viety vapaa markkinatalous ei tuonut noita asioita.

Mitä Kreikkaan tulee, niin totta kai lainanantajilla on oikeus asettaa lainoitukselle ehtoja. Lainoja antaneiden EU-maiden edustajat toimivat kansalaistensa antamilla valtakirjoilla, ja kreikkalaisilla puolestaan oli mahdollisuus joko hyväksyä tai hylätä asetetut ehdot. Miten kysymystä muuten olisi voitu hoitaa demokratian puitteissa?

Itse asiassa Kreikassa on todettu että lainojien ehdot rikkovat maan perustuslakia. Ja alusta lähtien oli selvä että kreikkalaiset eivät voineet asialle mitään ja Syriza-puolueen johtama hallitus ei voinut toteuttaa hallitusohjelmaansa ja tavoitteitaan. Troikka jyräsi Kreikan valtion ja kansan taloudellisilla pakotteilla.

Ja EU:n talouskuriohjelma on rikkonut myös jopa joitakin Euroopan omista säännöistä ja periaatteista. Koko euroalueen talouspolitiikka on pitkälti niin sanotun "euroryhmän" ja erinäisten eturyhmien määrittämää. Ja Euroryhmä on EU:n sisälle syntynyt klikki, jolla ei ole edes lainopillista asemaa. EU:ssa valta on karannut pois demokraattisilta instituutioilta.

Yhteiskuntaa voi toki rakentaa monin tavoin. Jokainen omien valintojensa mukaan. Onko shoppailu jotenkin tuomittavaa verrattuna äänestämiseen? Kuka minä olen sellaista tuomiota langettamaan?

Äänestysprosentti eduskuntavaaleissa oli korkeimmillaan 1960-luvulla, mutta on ollut aikoja, jolloin se on ollut jopa nykyistäkin alhaisempi. Äänestysinnon laskuun on monia syitä - mm. pettymys puolueisiin -, mutta eiköhän suurin syy ole kuitenkin se, että suomalaisten enemmistö on suhteellisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa.

No voihan jokainen toki jollain tavalla oikeuttaa jos minkälaisen käytöksen tahansa ja ikävän usein niin tapahtuukin.

Mutta yhteiskunnan yleisen toimivuuden kannalta on keskeistä että kansalaiset pyrkivät kehitykseen ja vaurastumiseen. Jos kansa ei käytä valtaa, siirtyy vallankäyttö muille, usein ei-demokraattisille tahoille. Ja demokratian puute yhdistettynä apaattisuuteen ajaa maan rappiotilaan.

Alkukommunismi oli olemassa ja sitä esiintyy vieläkin joidenkin alkuperäiskansojen parissa. Kyseessä on yhteiskuntamalli, joka ei perustu yksityisomistajuuteen tai markkinoihin, vaan aiemminkin vaihdantaan ja heimoihin. Voihan sitä kutsua vaikka tribalismiksi, mutta kommunismi on siinä mielessä osuva termi että kyseisessä järjestelmässä yksityistä omaisuutta ei henkilökohtaisia tavaroita lukuunottamatta ole.

Toki metsästäjä- ja keräily-yhteisöissä saalis ja muut reurssit jaetaan, tosin yleensä ryhmän hierarkian mukaisesti. Se oli välttämätöntä eloonjäämisen kannalta. Tosin sitä kautta evoluutio synnytti ihmisiin myös sellaisia psykologisia ominaisuuksia, kuten kateuden ja nollasumma-ajattelun, jotka myöhemmin ovat nimen omaan toimineet erilaisia yhteisomistuksellisia kokeiluja vastaan, etenkin, kun on siirrytty pienistä ryhmistä isompiin yhteiskuntiin.

Kun ihminen alkoi viljellä maata, syntyi myös yksityisomistus.

No, kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän tuominen Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan aiheutti kansanmurhien sarjan jolle ei löydy vertaista historiasta. Kapitalismia on yritetty myös istuttaa väkisin eri puolille maailmaa, usein tuhoisin seurauksin. Mikään yhteiskuntamalli ei ole sellainen että sen voisi vain tuoda ja istuttaa minne tahansa ja luottaa hyvään lopputulokseen.

On yleensä turhaa ja usein jopa tuhoisaa yrittää juurruttaa eri kulttuureihin sellaisia arvoja tai järjestelmiä, joihin ne eivät vielä ole valmiita. Kuten olen kirjoittanut useammassa kuin yhdessä viestissä, luottaminen hitaaseen kehitykseen johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen, kun taas vallankumoukset ja muuta äkilliset keikaukset ovat oikeastaan aina johtaneet sekasortoon, väkivaltaan ja vallankumouksen radikalisoitumiseen. Meistä esimerkiksi Kiinan ihmisoikeustilanteen parantuminen kestää tuskastuttavan kauan, mutta ennemmin tai myöhemmin muutos väistämättä tapahtuu. Ja se tulee tapahtumaan ensisijaisesti sitä kautta, että kiinalaiset keskiluokkaistuvat ja alkavat kaivata parempia edellytyksiä elää omaa unelmaansa.

Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanien karu kohtalo ei johtunut kapitalistisesta talousjärjestelmästä. Espanja päin vastoin tuhosi oman taloutensa amerikkalaisista siirtomaista virranneilla kulta- ja hopea-aarteilla, koska espanjalaishidalgot eivät osanneet ajatella kapitalistisesti. Espanjalaisten tavoitteena oli rosvota kaikki arvometalli, minkä he käsiinsä saivat. Tuloksena oli valtava inflaatio, minkä lisäksi aarteet hupenivat Kaarle V:n ja kumppaneiden iänikuisiin sotiin. Suurin syy intiaanien lukumäärän dramaattiseen vähenemiseen olivat eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Toki espanjalaiset myös pakottivat intiaanit työskentelemään huonoissa oloissa, kuten kaivoksissa, mutta intiaanithan olivat sotineet myös keskenään ja alistivat voitetut kansat orjiksi. Väli-Amerikassa muut kansat tervehtivät konkistadoreja vapahtajina, koska nämä vapauttivat intiaanit atsteekkien hirmuvallalta.

Pohjois-Amerikassa kapitalismin yhteys intiaanien kohtaloon on selvempi. Kauppiaiden ja uudisasukkaiden kintereillä seurasivat maakeinottelijat, rautatieyhtiöt, kaivosyhtiöt ja karjaparonit.

Nuo Aasian ei-demokraattiset valtiot edustavat kyllä markkinataloutta ja kapitalismia. Ja ne ovat menestyneet viime vuosikymmeninä huomattavasti, jopa useita länsimaita paremmin. Ja esimerkiksi Etelä-Korean kaltaiset maat ovat menestyneet markkinataloudessa, vaikka niiden järjestelmät ovat syntyneet sotilasdiktatuurien kautta. Ja sitten on toki Chilen Pinochetin hirmuvallan aikainen "talousihme", joka oli pitkälti amerikkalaisten uusliberaalien keksintö ja kokeilu. Ja kaiken lisäksi 1900-kenties merkittävin vapaiden markkinoiden puolustaja, Milton Friedman, piti aikoinaan Hongkongin erityistalousaluetta hyvänä esimerkkinä vapaan markkinatalouden onnistumisesta.

Kuten kirjoitin: kapitalismi voi kehittyä ilman demokratiaa, mutta demokratia ei ilman kapitalismia. Etelä-Koreastakin kannattaa huomioida  se, että sotilashallinnon aikana maa tunnettiin halpatuotteiden valmistajana, koska ammattiyhdistykset olivat kiellettyjä ja palkat pystyttiin pitämään alhaalla (kuten nykyään Kiinan ja Vietnamin tapaisissa kommunistimaissa), mutta demokratiakehityksen päästyä vauhtiin 1980-luvun lopulla palkat alkoivat nopeasti nousta ja elintaso parantua.

Friedman tarkoitti Hongkongista puhuessaan sen aikakautta Ison-Britannian alusmaana.

Usko vapaiden markkinoiden autuaaksi tekevään voimaan ja siihen että ne vapauttavat ihmiskunnan kaikista kahleista, on harhaa. Millaista oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kun markkinat olivat lähes täysin vapaita? Ainakaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei ollut ja kansalaisten enemmistö eli epäinhimillisissä oloissa ja monesti lähestulkoon orjuutta vastaavassa asemassa.

Silloin elettiin merkantilismin aikaa: kiinteä valuuttakurssi, protektionismi kuten tullit ja muut tuonnin esteet, siirtomaat sekä hallituksen interventiot kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi. Demokratiaa ei ollut edes useimmissa Euroopan valtioissa.

Mutta yhdestäkään niistä maista ei tullut demokratiaa ilman, etteikö siinä olisi ollut markkinatalousjärjestelmä.

Mitä tulee markkinatalousmaiden asukkaisiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa eli teollisen vallankumouksen alkupuolella, puhuttiin pitkään kauhistellen siitä, kuinka köyhälistö eli "tehtaan varjossa", mutta niin huonot kuin varhaisten teollisuuskaupunkien olot olivatkin, tehdastyö tarjosi maaseudun tilattomalle väestölle sellaisia etuja (oma talous, tietynasteinen vapaus ja itsemääräysoikeus ja mahdollisuus sosiaaliseen nousuun), joista he eivät aiemmin olisi osanneet uneksiakaan. Tästä kannattaa lukea vaikkapa Tampereen työväestöä käsittelevä Pertti Haapalan tutkimus Tehtaan valossa.

Toki metsästäjä- ja keräily-yhteisöissä saalis ja muut reurssit jaetaan, tosin yleensä ryhmän hierarkian mukaisesti. Se oli välttämätöntä eloonjäämisen kannalta. Tosin sitä kautta evoluutio synnytti ihmisiin myös sellaisia psykologisia ominaisuuksia, kuten kateuden ja nollasumma-ajattelun, jotka myöhemmin ovat nimen omaan toimineet erilaisia yhteisomistuksellisia kokeiluja vastaan, etenkin, kun on siirrytty pienistä ryhmistä isompiin yhteiskuntiin.

Kun ihminen alkoi viljellä maata, syntyi myös yksityisomistus.

Kuvailetko tuossa lapsuuteesi ja nuoruutesi sosioekonomisista viitekehystä ja sen kehitystä vai onko kyse taas sinulle rakkaan myytin resitoinnista? Ja millä menetelmä paljastit mainitsemasi kausaliteetit vai ovatko ne sellaisia kivan ja tilanteeseen sopivan tuntuisia juttuja joiden paikkansa pitävyydestä ei ole mitään takeita?

Toivo on heti välttämättömien perustarpeiden jälkeen tärkeintä elämässä.