Uskontonne - 11

Välihuomautus:
Buddhismi on filosofia (kuten Nietcheläisyys, Jungilaisuus; viisauden rakkautta siis..; ei uskonto)

Riippuu ihmisestä. Parhaimmillaanhan se aina menneeki nii että ihimisen usko on ohjenuora elämälle, pahimmillaan nii että ihminen on valinnu syystä tai toisesta jonku elämän jota se koittaa ellää hahmottamatta tarkemmin ees omia syitään pyrkimyksilleen.

Ja siis "oikia" tapa elläähän ei kato millä nimellä sitä ommaa elämäntyyliään kuttuu. Eihän termi voi vaikuttaa siihen mikä sun teon seuraus on. Jos vaikka paskannat keskelle olohuoneen lattiaa nii se on ihan sama onko se taijetta vai osotakko nää mieltä vai tuliko yhtäkkiä mieleen joku lapsuujentrauma ja piti alakaa höpöileen tai mitä vaan, se seuraus on kuitenki se paska siinä lattialla. Ihan sama kuinka kaukaa toiselta puolen maailmaa sen oman käytöksensä nimityksen hakkee, se ei muuta sitä mitä oot ja teet.

Esim. kerran kyssyin joltain hippitytöltä että millä perusteella se kutsuu aurinkoa "Isäksi" ja maata "Äidiksi" eikä toisinpäi tms., nii se selitti mulle jotain intiaaneista. Niinku vittu mitä perkeleen saatanan vitun helvetin vittua ne intiaanit liitty mihinkää. Jos meikä kyssyy joltain ihimiseltä jotain sen näkemyksistä nii oletan että se vastaa kertuen itestään eikä vittu selitä että "no joku inkkari jossain on tätä mieltä." Menetin heti mielenkiinnon koko ihmistä kohtaan ja olin vähä sillee että okei no tuo ei ehkä tuu mun kans kovinkaa hyvin toimeen jos se kerta tarvii jotain vitun intiaaneja puolelleen. Arvostan ehkä vähän enempi sellasia ihimisiä jokka pystyy ihan yksinään ja itekseen avaamaan omia näkökulmiaan mulle. Voi vittu.

Kylläpäs uskontokeskustelut saavat tunteet kuumenemaan...   

Ja jos alkukohtana oli jokin väittely,

Alakukohtana ei ollu väittely. Ongelma oli siinä että jos ihimiseltä kyssyy että "miks nää oot tuota mieltä" nii miten vitussa suhtautuminen on heti sellanen "NO INKKARITKIN OLI TÄTÄ MIELTÄ KAI MÄÄKI SAAN OLLA." Mun mielestä on ihan hyväksyttävää vaatia tuntemattomiltakin ihmisiltä sentään vähän enempi itsevarmuutta ku mistä tuo meininki kielii. Meikällä suututtaa ihan vitusti jos se että kysyn joltain ihmiseltä vittu siitä miltä siitä tuntuu, nii reaktio on heti että "nyt se kyseenalaistaa ja väittelee ja kiistää ja mun pittää puolustautua" ku eihän siinä vittu tarvi kerryttää tuollasia paineita, joko sun mielipiteet on vakkaalla pohojalla ja pystyt sannoon että "no oon sitä mieltä koska asia x" tai sitten ne on oikijasti just nii tuulesta temmattuja vitun skeneilymielipitteitä että sää pyörit jossaki hippipiireissä selittämässä että I'm so fucking free-spirited artistic person mutta sitten ku tullee vastaan yks "perus suomalainen" vittuileva kaljaa juova tyyppi nii mennään jotenki solomuun ja ruvetaan käyttäytyyn niinku se tilanne vaatis sulta jotenki liikaa. Ei se oo mitään vitun psykedelian arvostamista, se on heikkua itsetuntoa ja sitä että yritetään jotenki toteuttaa ittiä sillä että ei kehata seistä omien sanojen takana nii sitte mennään myhäileen johonki laumaan jossa muut määkii sammaa lausetta.

^ok, ilmeisen jännittävä tai jännittynyt tilanne, ehkä tuommoses tilanteessa ihmisen reaktioon ja arviointikykyyn vaikuttaa tausta ja ehkä aiemmat kokemukset samankaltaisista tilanteista, mieliala ja ympäristön happi.

Joo mutta kun ei siinä auta mitkään vitun selittelyt siitä mikä vaikuttaa mitenki mihinki. Joko ihminen omaa vahvoja mielipiteitä joita osataan avata ja puoltaa oli "ympäröivä tilanne" mikä tahansa, tai sitten ihminen on sellanen vitun selittelijä joka romantisoi jotain vitun intiaaneja. Ei siinä oo mitään välimaastoja. Ei ihmisen voimavarat oo sellanen juttu että voi jäläkeenpäin sanua että "no en ollu ihan terävimmilläni koska ynynynynyny." Sitä joko vaan ollaan itsevarmoja omia itsejään tai sitten sellasia saatanan nyhveröitä jotka jää poletuks muitten jalakoihin ja vinkuu vielä jälestäkin että "no ku nuo poloki enhän minä sille mitään voi"

Amerikkalaiset hipit ja muut vaihtoehtoliikkeet ovat ammentaneet paljon intiaanikulttuureista, mikä tietenkin on luonnollistakin, kun kerran samalla mantereella elelevät, ja sieltä niitä ajatuksia on tullut Suomeenkin.

Eri asia sitten on, että osa tällaisista intiaanikulttuureihin liitetyistä asioista ovat idealisoituja, kuten vaikkapa kaiken perustana toimiva intiaanipäällikkö Seattlen puhe, joka tosiasiassa oli valkoisen miehen sepittämä, eivätkä välttämättä historiallisia tosiasioita.

Pohjois-Amerikan kuusimetsävyöhykkeen intiaanien kielet olivat liki tietokoneohjelmointikielien tehokkuuksisia (nyky vertailukohtana käy koreankieli, joka tehokkaimpia kieliä planeetalla.)

Niinku tämäkin. Miten vitussa tämä liittyy mihinkää ellet sano sitä sellasessa ilmapiirissä jossa ihimisiä muka kiinnostaa joku vitun Pohjois-Amerikan kuusimetsävyöhykkeitten intiaanien kielet oikein porukalla että saahaan jotenki hienostella ja kokia jottain luotua yhteenkuuluvuujen tunnetta kun ollaan niin saatanan turtia ja tasasia että käytännössä tyypit on masentuneita eikä niinkää tyyniä tai onnellisia. Jos porukka masentuneita ihmisiä kerrääntyy yhteen ja nää jauhat muille paskaa siitä ettet oo masentunu, nii ne muut alakoo uskua sitä, ei siks, että oisit oikijassa, vaan siks koska ne haluaa uskua ettet oo masentunu koska kun ne samaistuu suhun nii täysiä nii sitte ne voi uskua että jos sää et kerta oo masentunu nii ei oo nekään. Se on vaan yksinkertasesti sitä että vejotaan siihen synnynnäiseen orpouden tunteeseen joka assuu meissä kaikissa ja yritetään hälventää sitä sillon ku pitäs vaan hyväksyä se.

Ennen en uskonut mihinkään. Sitten koin jotain sellaista, että sen jälkeen olen uskonut johonkin korkeampaan. Nyt kun olen vähän lueskellut niin olen huomannut, että en ole ainoa, joka on jotain samankaltaista kokenut. Huomaan myös yhtäläisyyksiä buddhalaisuuteen, mutta en edes halua liittyä mihinkään ryhmään tai lukea sen enempää minkään uskonnon oppeja vaan haluan uskoa siihen, mitä koin. Monimutkaista selittää, mutta monimutkainen oli kokemuskin...